Kirjoittajan mukaan: mikko.niskasaari_miUku_kolumbus.fi
Päiväys: 19.09.2005 15:20
Anni Virtanen:
> Jouduin taannoin syyttömänä tekemisiin poliisin kanssa. Se oli kaiken kaikkiaan hyvin traumaattinen kokemus, josta en ole toipunut vieläkään. Asian vuoksi pidän nykyään lähipiirini hyvin tarkkaan selvillä siitä, missä liikun, jotta tietävät mistä suunnalta etsiskellä, jos jotain vastaavaa sattuu. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten tapaus on vaikuttanut elämääni rajoittavasti.
Kun et tarkemmin kuvaa mitä ja missä tapahtui, niin voin vain yleisellä tasolla todeta, että totta, poliisin mielivalta on yleistä, laajaa ja julkisuudessa lähes täysin vaiettu kysymys.
Suomen vaikutusvaltaisin järjestäytynyt rikosllisorganiaatio
ei Hells Angeles tao Rougers Gallery,
vaan sen muodostavat Espoon poliilaitoksen rikos-
poliisi ja Espoon syyttäjävirasto.
Noin esimerkiksi.
> Olen tietoinen, että on olemassa eduskunnan oikeusasiamies ja näitä muita valitusteitä, mutta minusta ne ovat käytännössä kumileimasimen >tasoisia.
Olet oikeassa. EOA siunaa poliisin hyvin karkeitakin rikoksia. Sama koskee OKV:tä. Valtakunnansyyttäjänvirasto (VKSV) suorastaan yllyttää poliisia mielivaltaan.
>Missä siis oikeutta jaetaan, ei enää missään kai.
Kaarlo Kramsun sanoin:
"Ei oikeutta maassa saa,
ken ei sit itse hanki"
JOS ja korostan sanaa JOS, aihetta on, tee
poliisista rikosilmoitus.
Tulet hämmästymään niiden kepulikonstien
runsautta, joilla tutkinta estetään.
> Oikeuskoneistoihin tottumattomana ajattelin, että joku ”hyvä” asianajaja varmasti auttaa tämän jälkeen. Samaan aikaan ilmestyi Matti Wuoren haastattelu jossain lehdessä, jossa hän ylimieliseen sävyyn totesi ”emme me oikeutta jaa, me teemme lain tulkintaa”. Ah, olinpa >minä typerä.
Hyvästä asianajajasta on apua.
Sitaatti on Wuoren Matin sarkasmia, joka
kuvaa tuomioistuinlaitoksen tilaa,
ei ihannetilaa.
Mikko Niskasaari