Jenni Pitkon ryhmäpuhe 18.5.2021

18.05.2021

Talous, kestävyys, velka. Niistä keskustelemme tänään, kun keskustelemme opposition välikysymyksestä. Kokoomuksen johdolla jätetyssä välikysymyksessä perätään lisää työllisyyttä ja velan taittamista. Punaisen langan tapaisena mukana kulkee ajatus sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta.

Emme suinkaan ole eri mieltä etteikö terve talous ja velan kasvun hillitseminen ole tärkeitä asioita ja koko politiikan teon pohja. Ne ovat.

Mutta kun puhutaan sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta, ei sitä mitata vain velan määrällä. Koulutuksen tasa-arvo, hyvinvointivelka, nuorten mielenterveysongelmien kasvu ja ilmastovelka – ne loistavat poissaolollaan tässä välikysymyksessä, jonka kantavaksi teemaksi on nostettu tulevat sukupolvet.

Välikysymyksessä kritisoidaan hallituksen työllisyystoimia ja työllisyyden lisäämisen aikataulua. Sitä kritisoidaan sitä, että hallituksella on vaikeuksia pysyä alkuperäisessä 75 prosentin työllisyysasteessa, joka asetettiin tavoitteeksi kaksi vuotta sitten.

On tietysti niin, että työllisyyden näkymät ovat kesäkuun 2019 jälkeen synkentyneet ja arvioita siitä, miten työllisyys kehittyy, on jouduttu rukkaamaan uusiksi. Keskeinen syy talouden ja työllisyyden kehitykseen on ollut viimeisen yli vuoden vahvasti hallinnut globaali pandemia.

Tuhannet ja tuhannet ihmiset ovat Suomessa jääneet vaille työtä koronapandemian vuoksi. Varmuudella voimme kuitenkin myös sanoa, että ilman hallituksen määrätietoisia toimia koronakriisin hoidossa, jälki olisi työllisyydenkin osalta ollut paljon pahempaa.

Viimeisen vuoden aikana tärkeintä, mitä on voitu tehdä, on se, että työllisyys on saatu pysymään mahdollisimman lähellä tasoa ennen pandemiaa. Sitä varten on tuettu yrityksiä yritystuilla, joustavoitettu lomauttamista ja mm. mahdollistettu yksinyrittäjille väliaikainen työttömyysturva.

Ja kun ottaa huomioon puoliväliriihessä päätetyt yli 40 000 lisätyöllistä ja aiemmin päätetyt yli 30 000 työllistä, tuntuu erikoiselta, että voi syyttää hallitusta tekemättömistä työllisyystoimista.

Välikysymyksessä puhutaan sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta.

Sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta uhkaa kaikista synkimmin ympäristö- ja ilmastovelka. Suhteessa valtionvelkaan, ympäristövelka on erityisen raskauttava siten, että jos kaadamme sen tulevien sukupolvien syliin, on hyvin todennäköistä, että sitä velkaa ei kukaan enää meidän jälkeemme edes kykene korjaamaan. Romahtaneet ekosysteemit ja sukupuuttoon kuolleet lajit eivät ole maksettavissa takaisin.

Siksi tämä hallitus tekee politiikkaa, joka tähtää aikamme suurimpien kysymysten, ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden hupenemisen pysäyttämiseen.

Merkittävin lähihistoriamme esimerkki seuraavalle sukupolvelle jätetystä hyvinvointivelasta on 1990-luvun laman pitkät jäljet nuorten hyvinvointiin.

Siksi tällä kertaa me haluamme panostaa koulutukseen ja hyvinvointiin, jotta tulevilla sukupolvilla on mahdollisimman hyvät eväät elämään. Siksi me panostamme toimiviin, yhdenvertaisiin koulutuspolkuihin ja siksi panostamme siihen, että kaikki saadaan pidettyä mukana.

Me annamme kaikille mahdollisuuden varhaiskasvatukseen, pidämme huolta, että kaikille nuorille on tarjolla koulupaikka, pidämme kiinni perusturvan tasosta ja panostamme myös mielenterveyteen.
Kehyksissä pysyminen lisävelan välttämiseksi olisi tarkoittanut merkittäviä lisäleikkauksia. Me halusimme suojella leikkauksilta koulutusta sekä lapsia ja nuoria.

Kuten tiedämme, politiikka on valintojen tekoa.

Siksi välikysymystä läpikäydessä kiinnostikin, mitkä ovat ne vaihtoehdot, joita oppositio esittää – miten talouspolitiikan suunta käännettäisiin nopeasti jättämättä kuinkaan ilmasto- ja hyvinvointivelkaa tuleville sukupolville. Samaa mieltä olemme ainakin työperäisen maahanmuuton nopeuttamisen tarpeesta. Suomi tarvitsee lisää työperäistä maahanmuuttoa ja sen eteen meillä on hallinnollisia esteitä purettavana ja asenteita muutettavana. Tämä onkin hallituksen työlistalla jo.

Pääasiassa välikysymyksessä on kuitenkin samanlaista ristivetoa, kuin opposition eetoksessa on ollut usein koronakriisin aikana. Velkaa on otettu liikaa, mutta yrityksiä ei ole tuettu riittävästi. Rajoitustoimia ei ole tehty riittävästi, mutta silti rajoituksia on ollut aivan liikaa.

Monissa esityksissä on tarjolla pääasiassa köyhien ja vähäosaisten kurittamista. Joskus tuntuu, että oikeiston mielestä tärkeintä on tehdä kovia päätöksiä, jotka sattuvat, sen sijaan, että teemme vaikuttavia päätöksiä.

Ja kun mietimme sitä sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta. Niin samalla kun jopa 120 000 suomalaista lasta elää köyhyydessä, te esitätte leikkauksia toimeentuloon.

Oikeisto-oppositiolle sen peräämät kipeät päätökset ovat yleensä aina toimenpiteitä, joilla satutetaan heitä, joilla on jo valmiiksi vaikeaa. Me keskitymme mieluummin siihen, että yhteiskunta antaa tuleville sukupolville mahdollisimman hyvän alun elämään. Ja elinkelpoisen planeetan.

Siksi epäilen, että ymmärrämme sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden eri tavalla.