Nuorille ei saa kasata kohtuutonta taakkaa – hyvätuloisten eläkkeiden sijaan lisäpanostukset on ohjattava koulutukseen ja osaamiseen

19.10.2021

Elämme ratkaisevia hetkiä Suomen tulevaisuuden kannalta. Jos koronakriisin jälkiä korjatessa ei toimita oikein, nuorille ja tuleville sukupolville jää kohtuuton taakka kannettavaksi. Erityisen kohtuutonta on, jos tätä taakkaa kasvatetaan entisestään hyvätuloisten eläkkeitä korottamalla tai ilmastotoimia lykkäämällä.

Jo ennen koronaa nuorilla oli kova paine laittaa talous kuntoon, ratkaista ilmastokriisi ja hoitaa yhä kasvava ikääntyneiden joukko. Nyt koronakriisin myötä nuorten tilanne on entistäkin vaikeampi. Selvää on, että nuoret eivät tästä kaikesta selviä, ellei nyt tehdä merkittäviä yhteisiä panostuksia tulevaisuuden turvaamiseen. Kaikista epäoikeudenmukaisinta olisi kasvattaa nuorten taakkaa entisestään.

Köyhyyttä on torjuttava kaikkien ikäryhmien kohdalla. Tästä ei kuitenkaan ole kyse, kun SDP:n kansanedustajat vaativat työeläkkeiden korottamista tai kokoomus kaikista korkeimpien eläkkeiden verotuksen keventämistä. Päinvastoin: kaikista köyhimmät eläkeläiset on rajattu näiden esitysten ulkopuolelle. Iso osa näistä euroista menisikin sille osalle eläkeläisistä, jonka eläke on korkeampi kuin keskiverron työssäkäyvän nuoren kuukausipalkka.

Yleinen virhekäsitys on, että jokainen sukupolvi olisi maksanut itse omat eläkkeensä. Tämä ei pidä paikkaansa. Suomen eläkejärjestelmässä suurin osa tämän päivän eläkkeistä maksetaan tämän päivän työssäkäyvien palkoista. Jo karttuneilla työeläkejärjestelmän varoilla pystytään kattamaan vain 30 prosenttia jo karttuneista eläkkeistä. Esimerkiksi tanskalaisen taloustieteilijän ja professori Torben M. Andersenin tuoreen arvion mukaan eläkejärjestelmämme pitkän aikavälin kestävyys on uhattuna. Ennusteiden mukaan tilanne on huononemaan päin.

Jos eläkejärjestelmää ei korjata oikeudenmukaisesti, nuoria odottaa joko eläkemaksujen tuntuva nousu, eläkeiän nosto tai eläkkeistä leikkaaminen. Näin on toimittu jo aiemmissa eläkeuudistuksissa nuorten osalta. Tämä tie on monella tapaa kestämätön ja epäreilu. Jo nyt eläkemaksut muodostavat leijonaosan pienituloisten työntekijöiden maksamista veroluonteisista maksuista.

Ehdotukset korkeimpien eläkkeiden korottamisesta entisestään on erityisen epäreilu, kun sitä tarkastellaan suhteessa nuorten palkkakehitykseen. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen ETLA:n ennusteiden mukaan nuoret uhkaavat jäädä ensimmäiseksi vanhempiaan köyhemmäksi sukupolveksi. Eriarvoisuus syvenee, kun vain pieni osa nuorista perii sukulaisiltaan merkittävää omaisuutta ja palkat polkevat paikallaan. Nuorten palkkakehitys ei pysy perässä vanhempien ikäluokkien tulojen kehitykseen verrattuna. Merkittävä syy tähän löytyy koulutustasosta. Näyttää siltä, että minun vanhempieni sukupolvi on jäämässä historian koulutetuimmaksi. Suomen koulutustason voidaankin sanoa romahtaneen, kun verrataan OECD-maiden keskimääräiseen kehitykseen. Samalla työelämän vaatimukset kiristyvät yhä kiihtyvään tahtiin.

Me emme voi jättää lapsia ja nuoria pulaan. Nuorten osaamistaso on nostettava korkeammalle kuin ikinä aikaisemmin, jotta he pystyvät vastaamaan tulevaisuuden suuriin haasteisiin ja pärjäämään työelämässä. Koulutukseen ja osaamiseen kannattaa panostaa, sillä oikein kohdennettuna panostukset ovat yksi tehokkaimmista tavoista edistää työkykyä ja tuottavuutta sekä torjua sosiaalisia ongelmia. Näin turvataan hyvinvointivaltion kestävyys myös tulevina vuosikymmeninä.

Kaikista tärkeintä nuorten tulevaisuuden turvaamisen kannalta on kuitenkin onnistua pitämään maapallon lämpeneminen alle 1,5 asteessa. Tämä vaatii talouden rakenteiden uudistamista niin, että jatkossa saastuttamisella on selkeä hintalappu ja toisaalta kestävän toimintatavan valitseminen on aina taloudellisesti kannattavaa. Syömävelka on erotettava kannattavista investoinneista ilmastokriisin torjuntaan tai osaamistason nostamiseen. Erilaisten muutosvaiheen tukien jakamisen rinnalle tarvitaan valmiutta kustannustehokkaaseen hintaohjaukseen: tehottomien verotukien purkamiseen, päästökaupan laajentamiseen ja veropolitiikan uudistamiseen.

Ilmastokriisin torjunta vaatii talouden rakenteiden uudistamista. Tämä työ jää herkästi puolitiehen, jos hintaohjausta ollaan valmiita tekemään vain rahaa jakamalla samalla, kun valtion tulopuolen toimet jätetään täysin huomiotta. Siksi myös tehokkuuden arviointi on paikallaan, kun vertaillaan eri puolueiden esittämiä ilmastotoimia.

Ilmastopolitiikan tarkoitus on päästöjen vähentäminen eikä sitä pidä käyttää tekosyynä löysälle ja tehottomalle julkisten varojen käytölle – etenkään, jos samalla toisaalta vaaditaan tiukasti menokehyksissä pysymistä. Tällaiset ristiriitaiset vaatimukset eivät johda mielekkäisiin tuloksiin.

Politiikan tulee pyrkiä linjakkaasti ilmastokriisin ja eriarvoistumisen torjuntaan. Samalla on huolehdittava sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta ja käännettävä suomalaisten koulutustaso jälleen nousuun. Talouden rakenteet ja talouspolitiikasta linjaamisen käytännöt on sovitettava yhteen näiden sisällöllisten tavoitteiden kanssa sen sijaan, että annetaan rakenteiden tai käytäntöjen määrittää Suomen suuntaa. Meillä ei nimittäin yksinkertaisesti ole varaa jättää ilmastotoimia tekemättä.