— Ville Tuominen

Cronberg: Hallitus epäonnistumassa keskeisissä tavoitteissan

Työllisyystavoite on edelleen kaukana, pätkätyöt eivät vähene, kuntauudistus jumittaa ja tuloerot kasvavat

Hyvä valtuuskunta,

Vuoden kuluttua eduskuntavaalikampanjat ovat kuumimmillaan ja vaaleihin enää muutama viikko. Nyt on hyvä hetki valmistautua vaaleihin myös valtuuskunnan voimin. Tänään keskityn arvioimaan sitä, minkälaisesta tilanteesta lähdemme vaaleihin. Huomenna esitän oman ehdotukseni paikka- ja prosenttitavoitteeksi.

Ensinnäkin meillä on takana todella hienosti menneet presidentinvaalit. Heidi nosti keskusteluun tärkeitä teemoja kuten Venäjän demokratiakehitys tai ihmisoikeuksien kunnioittaminen terrorismin vastaisessa sodassa, jotka muutoin olisivat jääneet vaalikeskusteluiden ulkopuolelle. Tärkeänä pidän myös sitä, että Heidi rohkeni purkaa myyttistä Venäjän uhkaa ja sohaista sellaistakin muurahaispesää kuin asevelvollisuusarmeijan uudistaminen.

Heidin selväsanainen esiintyminen vahvisti monien mielessä kuvaa vihreistä rohkeina ja asiansa osaavina toimijoina. Monet ovat sanoneet, että vihreitä on nyt helpompi äänestää. Tämä on se palaute, jota minä olen ihmisiltä saanut.

Toisekseen myös maailma ympärillä näyttää siltä, että se kaipaa vihreää politiikkaa. Ilmastomuutoksesta on tullut totta entistä laajemmalle osalle ihmisiä. Yhä harvemmin täytyy keskustella siitä, johtuuko ilmaston lämpeneminen ihmisen toimista, saati siitä, lämpeneekö ilmasto ollenkaan. Keskustelu on siirtynyt siihen, kuinka päästöjä tulisi vähentää. Päästökauppakin kritisoidaan useimmiten mutkan kautta, sillä harva tohtii vaatia paluuta maailmaan, jossa hiilidioksiditonnilla ei ollut hintaa.

Olemme saaneet aikaan Euroopan unionin laajuisen sitoumuksen pyrkiä rajoittamaan globaali ilmaston lämpeneminen kahteen asteeseen. Vain näin saatamme vielä välttyä ilmastomuutoksen vaarallisimmilta seuraamuksilta. Satu Hassi on täällä tänään kertomassa tarkemmin siitä, mitä tuo kahden asteen politiikka tarkoittaa päästövähennysten kannalta.

Valitettavan moni - mukaan lukien Suomen hallitus - elää vielä siinä uskossa, että tarvittaviin päästövähennyksiin päästään nykymenoa vähän viilaamalla: lisätään vähän etanolia bensaan, annetaan vähän rahaa energiapuun korjuuseen, tuetaan vähän uusiutuvien tutkimusta ja säästetään vähän energiaa vapaaehtoispohjalta. Kaikki vähänkään haastavampi politiikka haudataan selvityksiin. Ei. Nämä eivät ole ne eväät, jolla ilmastomuutosta torjutaan.

Tarvitaan voimakasta panosta uuteen energiateknologiaan ja tukea sen saamiseksi markkinoille. Tarvitaan huomattavasti kunnianhimoisempaa suhtautumista energiansäästöön ja kulutuksen suuntaamista kestävämmälle pohjalle. Tarvitaan bioenergiaan nojaavaa maaseutupolitiikkaa ja kunnon panostusta raideliikenteeseen. Ehkä ihan ensimmäisenä tarvitaan oikeasti vihreä hallitus.

Kolmanneksi myös hallitus kantaa meille vaaliteemoja kultatarjottimella. Monet hallitusohjelman tavoitteista on jäänyt toteutumatta ja aikaa uusille näytöille on rajallisesti. Me olemme jo aikaa sitten nähneet, että tältä hallitukselta puuttuu yhteiskunnallisiin muutoksiin tarvittava tahto ja visio. Nyt näyttää siltä, että hallituksen heikot näytöt alkavat kalvaa myös niiden omia kannattajia.

Keskustalaiset kysyvät, mistä maaseutu tulevaisuudessa elää, miksi kyläkouluja lakkautetaan ja radat rapautuvat, vaikka vallassa on maan suurin kuntapuolue. Hallituksen liikennepolitiikka on ollut katastrofaalista, mutta jätän sen tarkemman arvioinnin Oras Tynkkyselle. Keskustan kohtalo käy opiksi kaikille puolueille; oppositioaikana ei kannata nostattaa sellaisia toiveita, jota ei vallassa ollessaan pysty mitenkään täyttämään.

Monet demarit ovat pettyneitä siihen, että hallituksen työllisyyspolitiikka on käytännössä ollut veronalennuspolitiikkaa. Julkisuudessa on puhuttu enemmän Keskustan sisäisistä vaikeuksista, mutta helppoa ei liene Heinäluomallakaan, jota arvioidaan nyt politiikassa ensimmäistä kertaa tekojen eikä poliittisen retoriikan perusteella.

Neljänneksi me olemme osanneet hyödyntää oppositioajan hyvin. Olemme linjanneet tavoitteitamme lukuisissa aloitteissa ja ohjelmissa, minkä tähden meillä on tarjota tarkasti punnittuja ja selkeitä vaihtoehtoja hallituksen politiikalle oli kyse sitten tytöllisyydestä, ilmastosta, köyhyydestä, lapsiperheitä, kulttuurista tai tietoyhteiskunnasta. Tänään esitämme vaihtomme vammaispolitiikasta ja seuraavassa valtuuskunnassa linjaamme hallituksen politiikalle vaihtoehtoista liikennepolitiikkaa.

Presidentinvaalien käynnistyessä totesin, että Suomi tarvitsee entisiä presidenttejä, jotta meillä on tarjota päteviä neuvotteluita kansainvälisiin tehtäviin. Nyt voisin todeta, että jokainen puolue tarvitsee oppositiota omien ajatustensa uudistamiseksi ja kirkastamiseksi.

Meidän kannattaa lähteä vaaleihin kertomalla ihmisille mahdollisimman selväsanaisesti, mitä me tekisimme toisin.

Työllisyys paranee liian hitaasti

Aloitan työllisyydestä, jonka parantumista valtiovarainministeri Heinäluoma joulun alla niin kovasti hehkutti. Hallituksen aloittaessa työllisyysaste oli 67,50 prosenttia ja tavoitteena oli nostaa se tällä vaalikaudella 70 prosenttiin ja ensi vaalikaudella 75 prosenttiin. Suomessa ollaan oltu yksimielisiä siitä, että vain näin voimme säilyttää hyvinvointipalvelut myös väestön ikääntyessä.

Tilanne on huolestuttava: tuoreimpien tilastojen mukaan työllisyysaste on nyt vain reilun prosenttiyksikön parempi kuin hallituksen aloittaessa eli 68,70 prosenttia. Työllisyystilanne on hieman parantunut, mutta nousu on edelleen liian hidasta, mikäli haluamme säilyttää hyvinvointiyhteiskunnan myös tulevaisuudessa. Tätä vauhtia (0,4 prosenttiyksikköä vuodessa) asetettu työllisyystavoite saavutetaan joskus 2020 luvun puolivälissä. Minusta näillä saavutuksilla ei pitäisi vielä hehkuttaa omaa onnistumista vaan etsiä kiivaasti uusia keinoja työllisyyden parantamiseksi.

Vihreät ovat vaihtoehtonsa esittäneet:

Palvelualoja tulee vahvistaa alentamalla työn hintaa ja luomalla siten uusia työpaikkoja. Tämä voidaan tehdä työn sivukuluja laskemalla, niin ettei palkkoja tarvitse pienentää. Emme halua Suomeen työtätekevien köyhien luokkaa. Kotitalousvähennyksen toteuttaminen on ollut hyvä esimerkki siitä, kuinka työn hintaan vaikuttamalla voidaan lisätä työn kysyntää. Seuraavaksi on haettava toimivia malleja laskea työn hintaa koko palvelusektorilla. Arvioiden mukaan palvelualat voisivat parhaimmillaan työllistää jopa 60 000 ihmistä nykyistä enemmän.

Ainoa positiivinen signaali, joka hallitukselta on hetkeen tullit, on arvonlisäverokantojen alentaminen tietyillä palvelualoilla. Yleisesti voidaan kuitenkin sanoa, että palveluyhteiskuntaan siirtyminen tapahtuu Suomessa hitaasti ja pienen pienin kukonaskelin. Muistan arvonlisäveron alennuksesta valikoiduilla palvelualoilla vaaditun jo viisi vuotta sitten, mutta silloinen valtiovarainministeri Niinistö ei ollut halukas osallistumaan tarjottuun kokeiluun.

Mitä tapahtuisikaan jos ottaisimme vähän ripeämmän otteen, kävisimme läpi kaikki palvelusektorin työpaikkojen tiellä olevat esteet ja yrittäisimme tosissaan siirtää Suomen itsepalveluyhteiskunnasta palveluyhteiskuntaan? Tavaratuotannon tilalle tarvitaan palveluita ihmisten hyvinvointia lisäämään. Edellisvaalien slogan "Enemmän aikaa vähemmän roinaa" on edelleen pätevä vaatimus.

Käyttämättä on myös se potentiaali, joka nousee ilmastomuutoksen torjumisesta ja uusiutuvien energialähteiden edistämisestä. Bioenergian käyttöä lisäämällä voisimme samanaikaisesti vahvistaa maaseudun elinvoimaisuutta ja tukea korkean teknologian vientiä. Saisimme synnytettyä parhaimmillaan kymmeniä tuhansia työpaikkoja sekä maalle että kaupunkeihin, sekä maanviljelijöille että insinööreille. Kun vielä samalla voidaan vähentää päästöjä ja vahvistaa Suomen energiaturvallisuutta niin voi vain ihmetellä, miksi hallitus ei käytä historiallista tilaisuuttaan?

Kunta- ja palvelurakenneuudistus kaipaa johtajuutta

Hyvinvointipalveluista on kyse myös kuntien palvelurakennetta koskevassa uudistuksessa, mistä on tulossa poliittisen päätöksentekokykymme koetinkivi. Tähän mennessä tapahtunut ei lupaa hyvää. Silmiinpistävintä koko valtavan uudistuksen käynnistämisessä on johtajuuden puute. Välillä näyttää siltä, että vetovastuussa on valtiosihteeri, välillä ministeri ja joskus pääministeri. Ainakaan tämä ei ole ollut koko hallituksen hanke, johon kaikki ministerit olisivat sitoutuneet.

Vaikutelmaksi jää, että käyty keskustelukierros kunnissa on tarkoitettu enemmän aikalisäksi ja peittämään tätä johtajuuden puutetta kuin oikeasti keskustelun synnyttämiseksi ja hankkeen edistämiseksi. Esimerkiksi kuntien valtuustot eivät ole ottaneet keskusteluun vaan usein sitä on käyty virkamieseliitin voimin.

Moniselitteisten kannanottojen jälkeen vaikuttaa siltä, että eniten kannatusta olisi saamassa peruskuntamalli, jota voitaisiin täydentää palvelupiireillä. Tässä vaihtoehdossa olisi kaksi merkittävää ongelmaa.

Ensinnäkin on oletettavaa, että uudet peruskunnat muodostuisivat vahvojen aluekeskuskuntien ympärille. Kuntaliitokset olisivat sinänsä toivottuja, mutta tällä tavoin toteutettuna väliinputoajiksi jäisivät reuna-alueiden kunnat, jotka eivät pääsisi mukaan vapaaehtoisiin liitoksiin. Nämä ovat samalla juuri niitä alueita, joille palveluiden tuottaminen tulee olemaan kaikista vaikeinta.

Palvelupiirit vastaisivat osaltaan tähän ongelmaan, mutta loisivat samalla uusia. Häviäjänä olisi ainakin demokratia. Jos palvelupiireille siirretään valtaa, mutta ei poliittista vastuuta, etääntyy päätöksenteko kauaksi kuntalaisten vaikutuspiiristä.

Hahmoteltu tilaaja-tuottaja - malli ei myöskään istu kaikkiin palveluihin. Nyt sitä on kaavailtu jopa sivistyspalveluihin, joita on vaikea yksilöidä, saati sitten tilata ja hinnoitella. Esimerkiksi kirjastossa ei kuitenkaan ole kyse vain lainaamisesta. Se on myös paikka, jossa on aktiivista kansalaistoimintaa, jossa kaikilla on mahdollisuus lukea ilmaiseksi päivän lehtiä ja jossa lapset voivat viettää iltapäivänsä. Miten ihmeessä tälle kaikelle voi laskea hinnan? Vaarana on tuottaa monimutkainen järjestelmä, jossa häviää ymmärrys palveluiden kokonaisvaltaisuudesta.

Vihreät ovat vaatineet, että oli malli mikä tahansa, se ei saa heikentää suomalaista demokratiaa. Me olisimme lähteneet liikkeelle lähikunta-aluekuntamallista, tuoneet toimivat demokratian aluetasolle ja jättäneet lähipalvelut lähikunnille. Peruskuntamalleissa on olemassa riski, että kunnista tulee suuria yksiköitä, joissa palvelut karkaavat etäälle. Lähipalvelut on tuotettava lähellä.

Pääkaupunkiseudun vihreät ovat vaatineet pääkaupunkiseudulle metropolimallia, sillä isot ongelmat eivät ratkea vain yhteistyötä syventämällä. Metropolimallilla vihreät tarkoittavat seutuhallintoa, jossa päätösvaltaa käyttää vaaleilla valittu metropolivaltuusto. Nykyiset kaupungit ja kaupunginvaltuustot säilyisivät ja vastaisivat lähipalveluista. Vastaavaa rohkeutta rakenteiden muuttamiseksi toivoisi näkevän myös hallituksen taholta.

Pätkätyöt eivät vähene ja tuloerot kasvavat

Kun minut vajaa vuosi sitten valittiin vihreiden puheenjohtajaksi, puheenjohtaja Heinäluoma tarjosi yhteistyötä pätkätyöläisten aseman parantamiseksi. Tilastot puhuvat kuitenkin karua kieltä; määräaikaisuudet eivät ole pyrkimyksistä huolimatta vähentynet. Määräaikaisuuksien osuus on viime vuosina vaihdellut 16-17 prosentin välillä ja valtiolla niiden osuus on jopa lisääntynyt. Olemme vuoden mittaan tehneet monia aloitteita ja avauksia, joilla voitaisiin joko vähentää turhia määräaikaisuuksia tai parantaa määräaikaisia töitä tekevien ihmisten tilannetta. Ne ovat kaikki hallituksen vapaasti käytettävissä.

Turhia määräaikaisuuksia voitaisiin helpoiten vähentää jakamalla vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset tasaisemmin mies- ja naisvaltaisten alojen kesken, jolloin nuori nainen ei olisi työnantajalle sen suurempi riski kuin nuori mies.

Asiaa valmistellut kolmikantainen työryhmä ei päässyt määräaikaan mennessä sopuun kustannusten jaosta. Työryhmä jatkaa nyt epävirallisena, mutta toivoa yksimielisen esityksen syntymisestä ole näkyvissä. Ministeri Haatainen tiedotti eilen (perjantaina), että hän toivoo ryhmän löytävän ratkaisun. Hurskas toive sovun löytymisestä ei enää riitä. Hallituksen pitäisi osoittaa, että se ottaa vastuun tasa-arvon toteutumisesta ja tekee tarvittavat päätökset vaikka ilman kolmikantaa.

Kaikkien osapuolten on joustettava, jotta kustannusten jako valtion ja työnantajien kesken saadaan sovittua. Me olemme esittäneet kustannusten tasausta työnantajien kesken, mutta olemme valmiita tukemaan myös muita toteuttamiskelpoisia ratkaisuja. Jääräpäisyydestä maksetaan muutoin liian kova hinta, sillä vaakalaudalla on koko nuoren naissukupolven syrjäytyminen.

Toivottavasti selvitysmies Kirsti Palanko-Laakan ehdotukset eivät ole hautautumassa erimieliseen työryhmään. Hän ehdotti perusteettomien määräaikaisuuksien kitkemistä lainsäädäntöä täsmentämällä ja valvontaa tehostamalla. Me olemme tehneet vastaavanlaisen aloitteen, jossa ajatuksena oli vahvistaa ammattiliittojen kykyä valvoa jäsentensä työsuhteiden lainmukaisuutta.

On muistettava, että aina tulee olemaan ihmisiä, jotka tekevät työtä määräaikaisella sopimuksella, sillä työpaikoilla tarvitaan sijaisia, ruuhka-ajan lisätyövoimaa ja joskus projektityöt ovat aidosti lyhytkestoisia. Siksi on samalla parannettava niiden asemaa, jotka tekevät töitä epätyypillisissä työsuhteissa. Esimerkiksi muutoin onnistunut muutosturva on sekin käytännössä rajattu vain vakituisissa työsuhteissa oleville. Eikö voisi ajatella, että juuri määräaikaiset ovat niitä, jotka kaipaavat parempaa muutosturvaa; hieman lisää aikaa hakea uusia töitä, hieman lisää turvaa toimeentuloon tai hieman lisää valmennusta uuden työpaikan saamiseksi?

Vielä viimeisenä teemana haluan nostaa keskusteluun Stakesin kuluneella viikolla julkaiseman hyvinvointitutkimuksen. Tutkimuksessa kävi ilmi, että vaikka valtaosa suomalaisista voi hyvin, ovat hyvinvointierot kasvaneet. Erityisen koville ovat joutuneet yksinhuoltajat sekä monilapsiset perheet. Työssäkäyvien tulokehitystä ovat vauhdittaneet sekä ansiotason nousu että harjoitettu veronalennuspolitiikka.

Tutkimuksessa on arvioitu myös sitä, mitä seurauksia nykypolitiikalla on hyvinvoinnin kehittymiseen. Arvio on tyly: jos jatkamme nyt harjoitettua politiikkaa, tuloköyhyys jatkaa kasvuaan. Tutkijat sanovat, että jos erojen kasvu halutaan estää, olisi vero- ja tulonsiirtopolitiikkaa jatkossa suunniteltava voimakkaammin tulonjaon näkökulmasta.

Tämä on se suunnanmuutos, jota olemme odottaneet vaatineet koko hallituskauden ajan. Olemme vaatineet maltillisempia veronalennuksia, jotka hyödyttäisivät paremmin pienempituloisia. Olemme valmistelleet oman ehdotuksemme köyhyyspaketiksi ja vaatineet yksinhuoltajien elatustuen korottamista. Varoitimme hallitusta lasten luokkayhteiskunnasta, jonka tuloon myös Stakesin tutkimuksessa kiinnitetään huomiota.

Me voimme lähteä vaaleihin esittämällä niitä vihreitä vaatimuksia ja vaihtoehtoja, joita olemme aktiivisesti esittäneet koko oppositiokauden. Tällaista politiikkaa ja tällaisia vaaleja on kiva tehdä.

Lisätietoja: Tarja Cronberg gsm 050 511 3009

Jaa sivu: