— Ville Tuominen

Länsipuro: Uraanin louhintaa Suomessa ei voi hyväksyä

Vihreän liiton varapuheenjohtajan Janne Länsipuron puhe valtuuskunnan kokouksessa:

Uraanin louhintaa Suomessa ei voi hyväksyä

- Vanhentunut kaivoslaki on muutettava

Moni ei varmaan ottanut ihan todesta ensimmäisiä kuulemiaan huhuja uraaninlouhinnan mahdollisesta alkamisesta Suomessa. Myönnän, etten ottanut minäkään kun eräs toimittaja viime toukokuussa asiasta kyseli. Ajatus tuntui absurdilta- ja vaikea sitä on vieläkään uskoa- että noin 60 km päähän tästä rakennuksesta kaavaillaan uraanilouhosta.

Näin kuitenkin on. Ranskalainen jättiyhtiö Cogema - sama jonka tytäryhtiö Framatome rakentaa Olkiluoto kolmosta, sama Cogema joka on Ranskassa haastettu oikeuteen sen laitosten aiheuttamista suuren luokan ympäristötuhoista, sama firma joka louhiessaan uraania Gabonissa dumppasi 2 miljoonaa tonnia rikastusjätteitä läheiseen jokeen - on tehnyt mittavan valtaushakemuksen Itä-Uudellamaalla. Cogema sekä muutama muu ulkomainen yritys on lisäksi tehnyt valtauksia Pohjois-Karjalassa, Varsinais-Suomessa ja Lapissa.

Uraani on ehtyvä luonnonvara siinä missä öljykin. Nykykulutuksella maailman tunnetut uraanivarat hupenevat 42 vuodessa. Kun mukaan lasketaan oletetut varannot sekä ase- ja muissa varastoissa oleva uraani, riittäisi sitä 70 vuodeksi.

Siis nykykulutuksella. Tällä hetkellä maailman energiasta tuotetaan ydinvoimalla murto-osa. Jos ydinvoimalla haluttaisiin merkittävästi vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja ilmastonmuutosta kiihdyttäviä päästöjä, kuten jotkut suomalaisetkin poliitikot niin oikealla kuin vasemmallakin esittävät, pitäisi maailman ydinvoimakapasiteetti kasvattaa kuusinkertaiseksi. Silloin uraania riittäisi 12 vuodeksi.

Ei siis ihme, että uraanin hinta on viisinkertaistunut yhtä monessa vuodessa ja uusia esiintymiä etsitään kuumeisesti. Uraania etsivien yritysten määrä maailmassa kaksinkertaistui viime vuonna, lisäännyttyään puolella jo 2004. Itäuusmaalaisten ja pohjoiskarjalalaisten lisäksi myös naapurimme niin Ruotsissa kuin Laatokan Karjalassa ovat saaneet huomata takapihojensa olevan uraanin etsijöiden kiikarissa.

Kauppa- ja teollisuusministeriön edustajat ovat muutamassa yleisötilaisuudessa väittäneet, ettei Suomea ole markkinoitu ulkomaisille yrityksille uraaninlouhintamaana. Kuitenkin ministeriön alaisuudessa toimivan Geologisen Tutkimuskeskuksen englanninkielisten sivujen tervetuliaisviesti kertoo, että

  • "Suomi tarjoaa kaivannaisten etsijöille suotuisan sijoitusympäristön"
  • "Suomi on maa jossa monet kaivannaiset ovat olleet alietsittyjä"

GTK hehkuttaa erityisesti suomen "edistyksellistä kaivoslakia". Ja kaivosyhtiöiden näkökulmasta syytä hehkutukseen totta tosiaan on!

Suomen vuodelta 1965 peräisin oleva kaivoslaki on auttamattomasti vanhentunut. Se käytännössä velvoittaa kauppa- ja teollisuusministeriötä myöntämään hakijalle valtausluvan, jonka nojalla voidaan suorittaa koekairauksia, koelouhintoja ja teoriassa jopa koerikastuksia maanomistajalta lupaa kyselemättä.

Kaivoslaki polkee perustuslakia, jonka mukaan jokaiselle tulee turvata mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Se on ristiriidassa Århusin kansalaisten osallistumista vahvistavan sopimuksen kanssa. Lausuntoja valtaushakemuksista pyydetään vain kunnilta. Itä-Uudenmaan maakuntaliitto sai antaa lausunnon valtaushakemuksesta vasta sitä lupaa erikseen pyydettyään. Maanomistajat voivat päätöksestä valittaa, mutta ainoastaan suoraan korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kansalaisjärjestöjä ei kuulla lainkaan.

Kaivoslain suppea lista valtauksen esteistä ei myöskään mahdollista ympäristölainsäädännön toteutumista.

Itä-Uudellamaalla varsinaisella valtausalueella asuu lähes 2000 ihmistä. Suuri osa mm. Porvoon juomavedenottamoista on hydrologisessa yhteydessä valtausalueen pohjavesiin joiden saastuminen olisi kaivoksen toteutuessa, ehkä jo tutkimusvaiheessa, todellinen riski.

Todellinen riski olisivat myös uraanin kuljetukset. Tässä valtuuskunnankokouksessa nousevat liikenneasiat esille sekä liikennepoliittisen ohjelman käsittelyssä, että maakuntakuulumisissa. Pitkin rannikkoseutua on rekkaliikenne Venäjän rajalle puhuttanut. Mitä tapahtuu kun uraanilastissa Vuosaareen satamaan matkaavat rekat lisätään kuvaan?

Viime viikolla Porvoossa saatiin hämmästellä vanhaan kaupunkiin eksynyttä ja talon kulmaan juuttunutta venäläistä autojenkuljetusrekkaa. Entäpä jos lastina olisi ollut uraanirikastetta?

Itäuusmaalaista uraaniton.org kansalaisliikettä on arvosteltu NIMBY, not in my backyard, liikkeeksi joka vastustaa uraanin louhintaa ruuhkasuomessa, mutta ei ydinvoimaa. Liikkeeksi, jonka suurin huoli on kiinteistöjen arvonromahdus.

On totta, että Uraaniton.org on päättänyt olla ottamatta kantaa energiapolitiikkaan, koska monet aktivoituneet kansalaiset eivät ole muodostaneet asiasta mielipidettä. On joukossa yksittäisiä ydinvoiman kannattajaksikin ilmoittautuneita.

Me lukuisat liikkeessä toimivat vihreät olemme katsoneet parhaaksi antaa ihmisten tehdä omat loogiset johtopäätöksensä. Nimby-liikkeet muuttuvat usein NOPE, "not on planet Earth"-liikkeiksi kun toimintaan tulleiden ympäristötietoisuus kasvaa.

On vaikea uskoa, että Askolalaiset tai Porvoolaiset riemumielin kannattaisivat lisäydinvoimaa nyt kun todellisena koetun uhan kautta ihmisten tieto uraaninlouhinnan realiteeteista kasvaa.

Suomen tämän hetkisten ydinvoimaloiden yhden vuoden polttoaineesta jää louhinta-alueille melkein 900 000 tonnia louhintajätettä ja yli 170 000 tonnia rikastusjätettä. Ja keskimäärin noin 5 syöpätapausta. Siis joka vuosi.

Kukapa näitä takapihalleen haluaisi, tai kenenkään takapihoille? Varsinkin kun jonkun on huolehdittava jätevuorista ja lietejärvistä ainakin seuraavaan jääkauteen saakka.

Sekä Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen, että ministeriön kaivosylitarkastaja Krister Söderholm ovat sanoneet, että koska suomessa tuotetaan ydinsähköä, on moraalinen velvollisuutemme sietää myös uraanilouhoksia.

Mutta ei Cogema ole tulossa uraania Suomen käyttöön louhimaan. Se, ja muut, uraanibisnestä pyörittävät firmat etsivät kuumeisesti kovahintaista raaka-ainetta maailman ylikuumeneville ydinvoimamarkkinoille. Suomesta parinkymmenen vuoden päästä mahdollisesti louhittava uraani olisi polttoainetta niille voimaloille ympäri maailmaa, joita toivottavasti ei koskaan rakenneta.

Suomen, Euroopan ja Maailman vihreiden vastaus on selvä: Ilmastonmuutosta ei torjuta ydinvoimalla. Ydinvoimateollisuuteen satsaaminen on suuren luokan munaus joka syö pohjaa kestäviltä, työllistäviltä ja turvallisilta energiapoliittisilta ratkaisuilta.

Perloksen irtisanomisten kurittamassa Pohjois-Karjalassa on uraanikaivoksia markkinoitu jo työpaikoillakin. Kuitenkin vihreällä uusiutuvaan energiaan panostavalla energiapolitiikalla voitaisiin Itä-Suomeen luoda tuhansittain uusia työpaikkoja.

Suomen kaivoslakia on muutettava pikaisesti niin, että kansalaisten osallistuminen päätöksentekoon mahdollistetaan ja kaivoshankkeiden, sekä mineraalien etsinnän ympäristövaikutukset arvioidaan jo valtausvaiheessa. Heidi Hautala on jo valmistellut asiasta lakialoitteen.

Kauppa- ja teollisuusministeriön on lykättävä päätöstään nyt tehdyistä valtaushakemuksista kunnes Kaivoslaki on ajantasaistettu. Silloin GTK voisi rauhassa ylpeillä Suomen edistyksellisellä lainsäädännöllä.

Vieraillessaan GTK:n seminaarissa Espoossa reilu viikko sitten Cogeman toimitusjohtaja Tim Gitzel sanoi, ettei yhtiö tule alueille joille sitä ei haluta.

Antakaamme tukemme niille kansalaisliikkeille, jotka massiivisella paikallisella mobilisoinnillaan ovat jo nyt osoittaneet, että ei todellakaan haluta eikä hyväksytä!

Janne Länsipuro 040 740 84 45 janne.lansipuro@vihrealiitto.fi

Jaa sivu: