— Risto Kankaanpää

Suomi ja maailma tarvitsevat vihreitä ratkaisuja enemmän kuin koskaan ennen

Satu Hassin kuvaSatu Hassi Vihreän liiton puoluekokouksessa 27.5.06

Hyvät ystävät, vihreä liike on synnystään alkaen tuonut yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon uusia asioita, sellaisia joita perinteiset puolueet ovat ylenkatsoneet ja sivuuttaneet. Aika ajoin meitä on tämän takia myös syyllistetty ja leimattu, rankastikin.

Yksi asia, josta me vihreät olemme puhuneet jo vuosia, on se, että työelämän todellisuus on muuttunut aivan erilaiseksi kuin ennen. Kasvava osa ihmisistä elää pätkätöiden ja epävarmojen työsuhteiden varassa, etenkin nuorista, ja varsinkin nuorista naisista. Sosiaaliturvajärjestelmä perustuu kuitenkin edelleen paljolti ajatteluun, jonka mukaan ihminen on joko pysyvässä työpaikassa tai työtön, välitilaa ei tunneta. Myöskään neuvottelukoneisto, jolla on ollut tärkeä osa sen Suomen yhteiskuntarauhan luomisessa, ei ota huomioon tätä uutta todellisuutta, jossa yhä useampi suomalainen elää. ”Epätyypillisiä” töitä tekevillä ei ole työmarkkinaneuvotteluissa aitoa edustajaa. Näin ei voi jatkua loputtomiin. Jos jatketaan silmien ummistamista uudelta todellisuudelta, rakennetaan aikapommia. Liian pitkään on jatkettu ikään kuin varsinaisia kansalaisia, joilla on oikeus saada edustajansa neuvottelupöytiin, ja joita ajatellen sosiaaliturva on rakennettu, olisivat vain pysyvissä työsuhteissa olevat. Pysyvissä työsuhteissa olevat ovat tosiasiassa yhteiskunnan etuoikeutetumpi osa, uuden proletariaatin, toimeentuloa leimaa epävarmuus.

Kun virallinen Suomi keskittyy vaikenemaan uudesta todellisuudesta, ei ole mikään ihme, että on syntynyt uusi liike, prekariaattiliike. Se nostaa esille tärkeän asian. Se, että prekariaatin mielenosoituksen jälkeen vappuyönä kehkeytyi yhteenotto, jossa heitettiin kivillä poliiseja ja palomiehiä, on tuomittavaa. Mutta väkivallantekojen ja ilkivallan tuomitseminen ei saa sokaista silmiä siltä, että epävarmojen työsuhteiden varassa elävien asiat tarvitsevat korjausta. Se olisi lapsen heittämistä pesuveden mukana.

Suomalaisella poliittisella eliitillä on toden totta aihetta itsekritiikkiin sen vuoksi, että koko käsite prekariaatti nousi esille vasta väkivaltaisen yhteenoton jälkeen. Kuitenkin käytännöllisesti katsoen jokaisella on perheenjäsen tai tuttava, joka elää epävarmojen työsuhteiden varassa, sisko, veli, tytär, poika, tai tuttavan tai sukulaisen lapsi.

Keskeinen osa suomalaisten omakuvaa, ainakin poliittisen ja taloudellisen eliitin, on se, että yhteiskuntamme pyrkii konsensukseen, saavuttamaan kokonaisuuden kannalta parhaan tuloksen neuvotteluissa, joissa kaikilla on edustajat. Epävarmojen työsuhteiden varassa elävät ovat tämän järjestelmän ja neuvottelukoneiston ulkopuolella. Jos tämän annetaan jatkua, kylvetään yhteiskunnallisen levottomuuden siemeniä.

Nyt on aika vihreiden nostaa esiin entistä ponnekkaammin ehdotuksemme perustulosta ja muista uudistuksista, joilla sosiaaliturva muutetaan joustavammaksi ja paremmin nykytodellisuutta vastaavaksi. Prekariaattiliikkeen nuoret aktiivit ovat esittäneet perustulosta kovin yksinkertaisia malleja. Siihen heillä on oikeus eikä se sido meitä sen enempää kuin sosiaalialan kansalaisliikkeiden ehdotukset SDP:tä. Mehän olemme kehitelleet omia ehdotuksiamme vuosien ajan ja varsinkin Osmo Soininvaara on tehnyt valtavan työn. Nyt näille vihreiden ehdotuksille on yhteiskunnallista tilausta enemmän kuin koskaan ennen ja meidän on tuotava ne rohkeasti esiin.

Hyvät ystävät, ympäristö on tietysti yksi keskeisimmistä asioista, jonka vihreät ovat tuoneet yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon. On vihreiden saavutus, että ympäristönsuojelun tärkeyttä ei nykyään kiistä juuri kukaan. Toteutettuja ympäristönsuojelutoimia kehuvat melkein kaikki. Ääni kellossa muuttuu kuitenkin heti, kun aletaan puhua ympäristönsuojelun seuraavista askelista. Ne alat, joilta vaaditaan uusia toimia, itkevät krokotiilinkyyneleitä ja väittävät, että kilpailukyky ja työpaikat katoavat ja koittaa yleinen ankeus ja kurjuus. Käytännön kokemus on päinvastainen. Uudet ympäristövaatimukset jouduttavat uuden puhtaamman tekniikan kehitystä ja synnyttävät fiksumpia toimintatapoja, ne synnyttävät uutta bisnestä ja vientituloja. Maailmasta ei löydy yhtään maata, jossa ympäristönsuojelun laiminlyönti olisi ollut tehokas pitkän aikavälin vaurastumisstrategia. Lyhyen aikaa se voi toimia, mutta lasku on kova. Kiina on parhaillaan oppimassa tätä läksyä. Sen sijaan löytyy lukemattomia ympäristönsuojelun taloudellisia menestystarinoita.

Esimerkiksi Saksan ympäristöministeriön tuoreen selvityksen mukaan sähkön tuottaminen uusiutuvalla energialla on viime vuonna 2005 vähentänyt energiantuotannon aiheuttamia ympäristöhaittoja ja sairauskuluja ainakin 2,8 mrd euron edestä.

Uusimpien tutkimusten mukaan ilman saasteet aiheuttavat EU-maissa joka vuosi noin 300 000 ennenaikaista kuolemaa ja noin 50 milj vajaakuntoista päivää. Niiden aiheuttamien työstä poissaolojen hinta on suuruusluokkaa 25 mrd € vuodessa. Hyvinkin tiukat, parhaaseen olemassa olevaan tekniikkaan perustuvat puhdistustoimet olisivat taloudellisesti kannattavia. Mutta nyt, kun uutta ilmanlaatudirektiiviä käsitellään Euroopan parlamentissa, autoteollisuus tekee kaikkensa, jotta komission ehdotusta heikennettäisiin. Aivan vastaavaan tapaan toimi kemianteollisuus viime syksynä EU:n kemikaalilainsäädäntöä käsiteltäessä. Se väitti, että käytössä olevien kemikaalien ympäristö- ja terveysvaikutusten testaamisvelvollisuus veisi Euroopasta kilpailukyvyn ja työpaikat. Mikään vakavasti otettava kustannus- hyötyanalyysi ei tukenut näitä väitteitä, päinvastoin, niiden mukaan turvallisemmista kemikaaleista yhteiskunnalle tuleva taloudellinen hyöty on vähintään 10-kertainen kustannuksiin verrattuna.

Ikävä kyllä, kemikaalilainsäädäntöä käsiteltäessä konservatiivit alistuivat kemian teollisuuden juoksupojiksi ja tytöiksi ja onnistuivatkin vesittämään komission ehdotusta pahasti. Saman roolin Euroopan parlamentin konservatiivit näyttävät ottaneen suunnilleen asiassa kuin asiassa. He tanssivat juuri sen teollisuudenalan pillin mukaan, joka kulloinkin vastustaa terveyttä ja ympäristöä suojelevia parannuksia. Käsiteltäessä elintarvikkeiden harhaanjohtavan mainonnan suitsimista konservatiivit ajoivat sitä, että esimerkiksi maitosuklaata saisi mainostaa kalkin lähteenä, samoin kuin muita rasva- sokeri- ja suolapommeja vitamiinipitoisina tai muilla vastaavilla harhaanjohtavilla väitteillä. Onneksi tässä asiassa lopputulos oli melko hyvä, uusi lainsäädäntö rajoittaa tehokkaasti harhaanjohtavaa terveellisyydellä ratsastamista elintarvikemainonnassa.

Eurooppalaisessa päätöksenteossa ainoa poliittinen ryhmä, joka on johdonmukaisesti ollut ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun puolella ja samalla myös yhteiskunnalle kokonaisuutena taloudellisesti edullisimpien ratkaisujen puolella, ovat vihreät.

Ilmastonsuojelussa vihreän ajattelun kaukonäköisyys on ehkä kaikkein ilmeisintä. Olemme puhuneet todella kauan siitä, että ilmastonmuutos on suurin uhka ihmiskunnan tulevaisuudelle. Nyt tämän näyttää ymmärtävän jo moni. Esimerkiksi USA:n entinen presidentti Clinton totesi puheessaan Tampereella pari viikkoa sitten, että suurin haaste maailmantaloudelle on ilmastonmuutos, koska se voi muuttaa kaiken.

Niinpä. Ilmastonmuutos voi muuttaa kaiken. Jos ilmastonmuutos saa Golf-virran tyrehtymään, Pohjois-Eurooppa voi muuttua asumakelvottomaksi. Jos Grönlannin jäätikkö sulaa, merenpinta nousee 7 metriä ja alueet, joilla nyt asuu kolmannes ihmiskunnasta, peittyvät mereen. Se ei tapahdu meidän elinaikanamme, mutta meidän eläessämme voidaan ylittää kynnys, jonka jälkeen jäätikön sulaminen kokonaan on peruuttamatonta. Toisin sanoen meidän sukupolvemme tekee päätöksen. Grönlannin jäätikön sulaminen ja liukuminen kohti merta on kiihtynyt, samoin Etelänapamantereen jäätikön sulaminen. Yli puolet ihmiskunnasta saa makean vetensä joista, jotka alkavat vuoristojäätiköiltä. Ne sulavat kaikki kovaa vauhtia ja saattavat olla tämän vuosisadan loppuun mennessä kenties muisto vain. Viime viikon New Scientist kertoi tutkimuksesta, jonka mukaan monsuuneista on tullut Intiaan 5-8 % vähemmän sadetta vuoden 1950 jälkeen. Syynä on paitsi ilmastonmuutos, myös Intian valtameren yllä leijuva saastepilvi. Etelä-Aasian monsuunisateet, josta 1,5 mrd ihmistä on riippuvaisia, ovat siirtymässä maalta merelle. Millaisiin kansainvaelluksiin, yhteiskunnallisiin mullistuksiin ja konflikteihin kaikki tämä johtaa?

Samaan aikaan, kun saamme yhä yksityiskohtaisempia kuvauksia siitä, millä kaikilla tavoilla ilmastonmuutos uhkaa vahingoittaa yhteiskuntiamme, ilmaston tutkijoiden ennusteet lämpenemisestä muuttuvat yhä hälyttävämmiksi. Esimerkiksi viime viikolla julkaistiin tutkimus, jonka mukaan lämpeneminen vapauttaa maaperästä hiilidioksidia, mikä edelleen kiihdyttää lämpenemistä.

Suomessa viime vuodet on kuitenkin lähinnä valitettu, että on suuri vääryys, kun Kioton sopimus pakottaa meidän pienen maamme vähentämään kivihiilen ja turpeen polttoa.

On jo korkea aika tajuta, että ilmastopolitiikan pääkysymys ei ole se, paljonko päästöjen vähentäminen maksaa, vaan paljonko viivyttely maksaa. Saksan ympäristöministeriön maaliskuussa julkaiseman tutkimuksen mukaan koko maailman kasvihuonekaasupäästöjen pudottaminen puoleen nykyisestä 2050 alentaisi maailman kansantuotetta vain 1 %:n. Sen sijaan ilmastonsuojelun viivyttely leikkaisi maailman BKT:ta 10 %. Monien muidenkin tutkimusten sanoma on sama: meillä on vielä mahdollisuus, mutta viivyttely käy kalliiksi.

Ilmastonsuojelun vastustus on Suomessa kohdistunut erityisesti päästökauppaan. Muistamme kaikki, miten äänekkäästi Pekka Haavistoa ja minua on syytetty siitä, että Kioto-neuvottelujen myötä syöksemme Suomen teollisuuden perikatoon. Nyt, kun päästökaupan ensimmäinen vuosi on nähty, lehdet kertovat, että Suomen taloudella menee tosi lujaa. Edes Elinkeinoelämän keskusliitto ei äskeisessä tiedotustilaisuudessaan keksinyt erityisempää valittamista, mikä pantiin lehtien taloussivuilla merkille. Koko Euroopassa teollisuus on käyttänyt päästöoikeuksia vähemmän kuin niitä oli jaettu. Firmojen ruikutus on saanut useimmat hallitukset jakamaan päästöoikeuksia liian hölläkätisesti. Suomen yliallokointi oli ennätysmäinen, käyttämättä jäi peräti neljännes teollisuuden päästöoikeuksista. Ja kokonaisuutena maamme päästöt putosivat viime vuonna melkein Kioto-tavoitteen tasolle. Tähän on toki muitakin syitä, muun muassa leuto talvi ja hyvä vesivoimavuosi, mutta nämä muut syyt eivät selitä koko päästöjen pudotusta.

Päästökaupan säännöissä on korjaamista, muun muassa sähköntuotantoyhtiöiden mahdollisuus ansiottomiin voittoihin. Mutta päästöjä se pudotti heti. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että kun päästöille tulee hinta, firmat alkavat heti suhtautua niihin toisella tavalla.

Päästökaupan tärkein ongelma on kuitenkin epävarmuus jatkosta. Nykylainsäädännöllä se päättyy samana vuonna kuin Kioto eli vuonna 2012.

Hyvät ystävät, kun me Suomessa ajattelemme muuta maailmaa, tavallisesti ajattelemme sitä, mitä muu maailma tekee meille, mehän olemme niin pieni maa. Oikea kysymys on se, mitä me voimme tehdä maailmalle. Erityisesti sitä on ajateltava, kun Suomi kohta on EU-puheenjohtaja.

On todella köyhää, jos Suomen anti EU-puheenjohtajana jää siihen, että eduskunta ratifioi EU:n perustuslaillisen sopimuksen.

Ilmastonsuojelulle voimme EU-puheenjohtajana tehdä paljonkin. Suomessa arvostellaan paljon sitä, että USA on ulkona Kioton sopimuksesta eikä Kioto aseta päästörajoja isoimmille kehitysmaille, kuten Kiinalle ja Intialle. Kioton sopimusta seuraavaan ilmastonsuojelun vaiheeseen pitääkin saada mukaan USA ja lisäksi pitää sopia siitä, miten isoimmat kehitysmaat vähitellen siirtyvät päästörajoitusten piiriin. EU-puheenjohtajana Suomen ei nyt pidäkään tyytyä hoitamaan vain pakolliset kuviot kunnialla, pitää olla aktiivinen ja oma-aloitteinen.

Kyseessä on todella vaikea yhtälö. Globaaleja päästöjä ei mitenkään paineta alas tarpeeksi nopeasti ilman päästörajoituksia myös suurimmille kehitysmaille. Toisaalta henkeä kohden päästöt Kiinassa ovat noin viidesosa ja Intiassa noin kymmenesosa Euroopan ja Suomen tasosta. Miten löydetään toimintamalli, jonka sekä teollisuusmaat että kehitysmaat voivat hyväksyä? Kyseessä on vähintään yhtä vaikea ja hankala asia kuin 1980-luvun ydinaseriisuntaneuvottelut itä- ja länsiblokin välillä. Ilmastonsuojelussa on kyse aivan vastaavalla tavalla myös koko ihmiskunnan turvallisuudesta ja tulevaisuudesta.

Niinpä ratkaisun löytyminen edellyttääkin paljon paljon muuta kuin pelkästään virallisten kokousten hoitamista. Se edellyttää suuren määrän taustadiplomatiaa ja epävirallisia kokouksia ja tapaamisia. Toivon, että Suomi käyttää EU-puheenjohtajana hyvin tämän tilaisuuden.

Toinen asia, jossa Suomen pitäisi EU-puheenjohtajana olla aloitteellinen, on EU:n maahanmuuttopolitiikka. Mutta ei Rajamäen rykmentin linjalla, epäillen jokaista ulkomailla syntynyttä turvallisuusuhkaksi. Väestöllisesti koko Euroopan tilanne on aivan sama kuin Suomen, väki vanhenee.

Euroopassa tarvitaan jo nyt muualta muuttaneita ihmisiä tänne töihin ja tulevaisuudessa vielä enemmän. On luotava selkeä työperäisen maahanmuuton järjestelmä, joka on erillään turvapaikanhakujärjestelmästä. Ei ole mitään oikeudenmukaisuutta siinä, että tuhannet ja taas tuhannet ihmiset, joita tarvitaan Euroopassa töissä, joutuvat tekemään töitä laittomina maahanmuuttajina ilman mitään kansalaisoikeuksia. Maahanmuuttajien kohtelu ja yhteiskuntaan integroiminen on koko Euroopan sosiaalinen aikapommi, jolta emme voi sulkea silmiämme. Tässä asiassa eteenpäin pääsy on seuraavat puoli vuotta paljolti Suomen vastuulla, toivon että hallitus osaa kantaa tämän vastuun viisaasti.

Hyvät ystävät, tiedämme, että Suomen uutta ydinvoimalaa perusteltiin Kiotolla ja ilmastolla. Tiedämme myös, että hyvin pian eduskunnan äänestyksen jälkeen teollisuuden etujärjestö alkoi vaatia Suomen irtautumista Kiotosta ja Kiotoa alettiin kuvata maallemme katastrofaaliseksi.

Ydinvoimaa markkinoidaan nyt ilmastoargumentilla ympäri Eurooppaa. Suomen ydinvoimapäätös ei ole esimerkki rationaalisesta päätöksestä ilmaston suojelemiseksi. Se on esimerkki valheellisista perusteluista ja takinkäännöstä heti ajetun päätöksen jälkeen. Britanniassa pääministeri Tony Blair on äskettäin liputtanut ydinvoiman puolesta. Kriitikot ovat huomauttaneet, ettei ydinvoimaloiden rakentamista Britanniassa tähänkään asti ole estänyt mikään muu kuin sijoittajien haluttomuus panna niihin rahojaan. Blairin itsensä asettama asiantuntijaryhmä myös katsoi, että paljon nopeammin, tehokkaammin ja halvemmalla ilmastoa suojellaan investoimalla energiatehokkuuteen ja uusiutuvaan energiaan.

Saksa on hyvä esimerkki siitä, miten määrätietoinen uusiutuvaan energiaan suuntautuminen työllistää. Siellä on 30 000 työpaikkaa pelkästään aurinkoenergian tuotannossa. Saksa on tätä nykyä maailman johtava ympäristötekniikan viejä. Toissa vuonna se vei 31 mrd €:n edestä ympäristötekniikkaa, ala oli jo yli 5 % maan teollisuustuotannosta.

Ydinvoimateollisuus luo parhaansa mukaan mielikuvaa, että ilmastonsuojelu ratkeaa ydinvoiman avulla, muuta ei tarvitse muuttaa. Tämä yksinkertaisesti ei ole totta. Maailman energiajärjestö IEA ennustaa maailman energiankulutuksen kasvavan 60 % vuoteen 2030. Ilmaston tutkijat sanovat, että globaalit päästöt pitää laskea puoleen vuoteen 2050 mennessä. Näiden kahden kehityskulun välinen ero ei ole kurottavissa umpeen ydinvoimalla. Ydinvoiman nykykäytölläkin uraania riittää alan omien arvioiden mukaan vain 40-70 vuodeksi. Ydinvoimateollisuuden todellinen tavoite ei suinkaan ole ilmastonsuojelu, vaan se, että ala pysyisi ylipäänsä hengissä, kun ikääntyviä ydinvoimaloita aletaan pikku hiljaa sulkea.

Onneksi uusiutuvan energian käyttö kasvaakin maailmassa ydinvoimaa nopeammin. Vuodesta 1999 alkaen yksistään uusia tuulivoimamegawatteja on maailmassa joka vuosi käynnistetty enemmän kuin ydinvoimaa. Viime vuonna ero oli 3-kertainen.

Hyvät ystävät, vihreiden esittämiä ratkaisumalleja on usein oudoksuttu, kuten kaikkia uusia ajatuksia. Vihreiden esittämät mallit ovat kuitenkin oikeudenmukaisia ja siksi kestäviä ja turvallisia. Vain oikeudenmukainen maailma voi olla turvallinen.

Jaa sivu: