— Marko Tuokko

Vihreän eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoro valtion budjetin palautekeskustelussa


Sumuvuori Johanna, pieniPuheenvuoron tulostettava versio

 

Kansanedustaja Johanna Sumuvuori:

Arvoisa puhemies,

Politiikalta on lupa toivoa kaukonäköisyyttä, pitkäjänteisyyttä ja vahvaa tahtoa. Vaalikauden viimeinen budjetti ei valitettavasti kuitenkaan todista hallituksen kyvykkyydestä tehdä vaalikaudet ylittäviä, kestäviä päätöksiä. Eräs 1900-luvun suurimmista poliitikoista totesi kerran puheessaan näin:

"Jos kuljemme eteenpäin kuono maassa, vailla perspektiiviä taaksepäin ja suuntaamatta katsettamme tulevaisuuteen, joka ulottuisi seuraavaa neljännesvuotta pitemmälle, emme voi koskaan muuttaa yhteiskuntaa ja olemme aina yhtä valmistautumattomia tulevaisuuden tarjoamiin ongelmiin".

Näin viisaasti lausahti Olof Palme Ruotsin sosiaalidemokraattisen nuorisoliiton kongressissa muutama vuosikymmen takaperin. Puheen otsikossa todettiin, että politiikka on tahdon asia.

Talousarvio vuodelle 2007 olisi voinut osoittaa parempaa poliittista tahtoa kestävämmän ympäristö- sosiaali- ja talouspolitiikan rakentamiseksi ja antaa vahvemman viestin yhteiskunnallisista ja maailmanlaajuisista ongelmista tulevia hallitusneuvotteluita silmälläpitäen.

Kevättalvella paikkansa jättävän hallituksen nelivuotiskautta voi luonnehtia köyhyyden ja eriarvoisuuden kasvamisen sekä ympäristöpolitiikan epäonnistumisen kaudeksi. Tämä kaikki siitä huolimatta, että kansantaloudella pyyhkii paremmin kuin pitkään aikaan.  Ehkäpä hallituskin on epäonnistumisensa huomannut, koska aiempi ongelmien kieltämisen taktiikka on vaihtunut ongelmien osittaiseen myöntämiseen ja alati toistuvaan lupaukseen puuttua ongelmiin seuraavassa hallituksessa.

Vihreiden mielestä hallitukselta puuttuu kyky reagoida suuriin, mutta hitaasti eteneviin muutoksiin ajoissa ja riittävän voimakkaasti. Niinpä hallituksen ei tarvitse kantaa huolta esimerkiksi jäämeren muuttumisesta jäättömäksi tai syrjäytymisen muuttumisesta perinnölliseksi.

Vihreät julkaisivat syksyllä oman vaihtoehtobudjettinsa, joka on rakennettu tuloiltaan ja menoiltaan tasapainoiseksi kokonaisuudeksi. Toisin kuin hallituksen talousarvioesitys, se sisältää myös aidosti vaikuttavia toimia niin ilmastonmuutoksen torjumiseen kuin köyhyyden vähentämiseen. Vihreiden vaihtoehtobudjetti painottaa ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja köyhyyden vähentämisen lisäksi myös kulttuurin merkitystä hyvinvoinnin ja sivistyksen kantajana. Pääoppositiopuolue kokoomuksen vaihtoehtobudjetista se eroaa monen muun asian lisäksi siinä, että sen menoja ei kateta pelkällä oletuksella verotulojen kasvusta.

Arvoisa puhemies,

Suomalainen yhteiskunta on rikkaampi kuin koskaan. Siitä huolimatta hallitus on sallinut suomalaisen yhteiskunnan eriarvoistumiskehityksen, jonka suurimpina kärsijöinä ovat olleet muun muassa lapsiperheet, työttömät, opiskelijat ja pelkkää kansaneläkettä saavat eläkeläiset. Köyhyyden lisääntyminen ei koske pelkästään tulonsiirroista riippuvaisia - maamme köyhiin lukeutuu myös työssäkäyviä ihmisiä.

Samalla kun maassamme on noin puoli miljoonaa köyhää, menee osalla väestöstä taloudellisesti paremmin kuin koskaan. Nämä ihmiset ovat hallituksen erityisessä suojeluksessa: valtaosan taloutemme liikkumavarasta hallitus on käyttänyt tulonsiirtojen sijasta hyvätuloisten veronkevennyksiin.

Vihreä eduskuntaryhmä haluaa pitää kiinni universaalista hyvinvointivaltiosta, joka turvaa myös pienituloisten ja huono-osaisten aseman. Vihreät eivät halua veropolitiikkaa, joka suosii suurituloisia, eivätkä Vihreät halua veronalennuksia palveluiden kustannuksella.

Vaihtoehtobudjetissamme esitämme, että alkoholiveron ja jäteveron korotuksilla sekä hallituksen tekemien veronkevennysten osittaisella peruuttamisella rahoitettaisiin työmarkkinatuen korotus, äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan vähimmäistason korotus, elatustuen korotus, opintorahan korotus, sekä pelkkää kansaneläkettä saavien eläkkeiden korotus ja tehtäisiin vielä tuntuva panostus kuntien palvelutuotannon turvaamiseen.

Hallitus sen sijaan ei - kuten tiedämme - halua esimerkiksi alkoholiveroon koskea, vaikka kaikki lienevät yhtä mieltä siitä, mitä alkoholiveron alennus on yhteiskunnassamme saanut aikaan.

Kaikkein hälyttävin hallituksen harjoittaman politiikan seuraus on maahamme syntynyt lasten luokkayhteiskunta. Lapsiperheiden köyhyys on suhteellisesti eniten maassamme yleistyvä köyhyyden muoto. Kaikkein tiukimmille ovat joutuneet monilapsiset perheet ja yksinhuoltajat. Luokkayhteiskunnasta voidaan puhua, kun lapset ja nuoret alkavat jakautua hyvin toimeentuleviin ja köyhiin lapsiin ja kun lähes joka viides lapsi on vaarassa syrjäytyä. On hankala puhua hyvinvointivaltiosta, jos lapsen menestys elämässä on riippuvainen vanhempien varallisuudesta.

Laadukas peruskoulutus ehkäisee syrjäytymistä ja eriarvoistumista, mutta viimeaikaiset tutkimukset kertovat toisenlaisesta, huolestuttavasta kehityksestä. Opetushallituksen äskettäin julkaiseman raportin mukaan peruskoulun oppilaiden arvioinnit ovat muuttuneet epäyhtenäisiksi ja kuntien välillä on suuria eroja tuki- ja erityisopetuksen järjestämisessä. Koulut ovat eriytymässä hyvien ja heikompien oppilaiden kouluiksi ja ilman tukea jäävät ne lapset ja nuoret, jotka sitä eniten tarvitsisivat.

Näiden ongelmien lisäksi nuoret viihtyvät koulussa yhä huonommin. Tämä kehitys saadaan pysäytettyä ainoastaan perusopetuksen laatua parantamalla, luokkakokoja pienentämällä, taito- ja taideaineita lisäämällä sekä mahdollistamalla opettajien riittävä täydennyskoulutus. Myös koululaisten kerho-, aamu- ja iltapäivätoimintaa tulee kehittää. Kaiken aikaa on pidettävä mielessä, että lapsia ei saa alistaa tehokkuusajattelulle.

Arvoisa puhemies,

Lisääntyvät tehokkuusvaatimukset näyttävän leviävän huolestuttavaa vauhtia kaikkialle yhteiskuntaan. Tämän ovat saaneet tuntea erityisesti opiskelijat. Moni on ihmetellyt, miten opiskelijoita on voitu tässä budjettiesityksessä kohdella näin huonosti. Vastaus kuitenkin löytyi jo syksyn alussa, kun valtiovarainministeri Heinäluoma paljasti Ylioppilaslehdessä täydellisen tietämättömyytensä opintotuen suuruudesta ja opiskelijoiden kestämättömästä tilanteesta. Riittämätön toimeentulo heikentää jatkuvasti opiskelijoiden hyvinvointia, valtion kilpailukykyä sekä koulutusjärjestelmän tasa-arvoisuutta.

Opintoraha on ollut samalla tasolla lähes 15 vuotta, jona aikana sen reaaliarvo on laskenut 20 prosenttia. Eduskunnasta ei näytä löytyvän riittävää tukea opintorahan 15 prosentin taso-korotukselle, vaikka ainakaan Vihreälle eduskuntaryhmälle ei tule mieleen mitään muuta tulonsiirtoa, jonka olisi annettu näin romahtaa.

Korkeakouluopiskelijoiden asemaa horjuttaa sekin, että yliopistojen perusrahoitus ja tieteen tekemisen vapaus on ollut jo vuosia huolestuttavalla tolalla. Esimerkiksi opetushenkilökunnan määrää ei ole kasvatettu vastaamaan lisääntyvää tarvetta. Tutkimuksen laadun puolesta kyllä puhutaan Suomessa syvin äänenpainoin, mutta rahallinen panostus on ollut lähinnä määrän, ei laadun kasvattaminen. Koulutuksen tehokkuusvaatimukset ovat johtaneet siihen, että yliopistot pakotetaan haalimaan mahdollisimman paljon tutkintoja. Perusopetuksen resurssipula näkyy massaluentoina, kirjatenttien lisääntymisenä ja henkilökohtaisen opinto-ohjauksen puutteena. Puutteet opetuksessa ja ohjauksessa viivästyttävät valmistumista. Tämä ei ole sen enempää opiskelijan kuin kansantaloudenkaan etu.

Yksi ihmisryhmä, jonka asema ei tämän talousarvion myötä myöskään juuri parane, on vammaiset. Lisäys tulkkipalveluihin merkitsee pientä edistysaskelta, mutta päivätoiminnan laajentamisen perustelut on vakavasti asetettu kyseenalaisiksi. Hallituksen olisi pitänyt viimeinkin turvata vaikeavammaisten henkilöiden henkilökohtaisen avustajajärjestelmän kehittäminen subjektiiviseksi oikeudeksi. Vihreiden vaihtoehtobudjetissa korostetaan, että valtion olisi kustannettava uudistus. Nykyisin vaikeavammainen henkilö voi jäädä ilman asianmukaista avustamista, jos hänen kotikuntansa kaihtaa vastuuta palvelun rahoittamisesta. Henkilökohtainen avustaja on erittäin tärkeä vaikeavammaisen henkilön perustuslaillisten oikeuksien turvaamiseksi.

Eriarvoisuus on tällä hallituskaudella lisääntynyt myös sukupuolten välillä. Yksi suurimmista tasa-arvo-ongelmista on edelleen naisten ja miesten palkkaerot ja erityisesti naisten riesana olevat määräaikaiset työsuhteet. Kun Euroopan unionissa miesten ja naisten palkkaero on noin 15 prosenttia, suomessa se on edelleen 20 prosentin luokkaa.

Naisten aseman ongelmat tiivistyvät paitsi epätasa-arvoiseen palkkaukseen, myös työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen ongelmiin, naisten pätkätöihin ja nuorten naisten pahoinvoinnin lisääntymiseen. Myös opiskelun ja perhe-elämän yhteensovittaminen on erittäin haasteellista. Lasten hankkiminen heikentää naisten työmarkkina-asemaa ja niin ei todellakaan pitäisi olla. Vanhemmuuden kustannusten epätasaisen jakautumisen takia työllistyminen on hankalaa erityisesti nuorille naisille. Työmarkkinoiden epätasa-arvoa ei aiheuta biologia, vaan naisvaltaisten ammattialojen heikko arvostus, naisten ja miesten palkkaerot ja vanhempainvapaiden epätasa-arvoinen jakautuminen naisten ja miesten kesken. Vihreä eduskuntaryhmä katsookin, että hallituksen toimet ovat olleet riittämättömiä, ja vanhemmuuden kustannukset pitäisi tasata kokonaan kaikkien työnantajien kesken.


Arvoisa puhemies,

Eilisestä lehdestä saimme lukea tutkimuksesta, jonka mukaan jäämeri on jäätön kesällä 2040. Eri puolilla maailmaa tehdään kunnianhimoisia päätöksiä kasvihuonepäästöjen rajoittamisesta ja Britannian hallituksen tilaama Stern-raportti on saanut myös ilmastoskeptikkoja havahtumaan.

Suomessa hallituksen ilmastopolitiikka on kuitenkin ollut johdonmukaisesti yhtä huonoa kuin sen viime vuoden lopulla julkaisema energia- ja ilmastostrategia antoi odottaa. Sen sijaan että hallitus olisi panostanut kunnianhimoisesti uusiutuvien energiamuotojen ja energiansäästön tukemiseen, se on puolittanut teollisuuden sähköveron, lakkauttanut kerros- ja rivitalojen energia-avustuksia, antanut rajun tukipaketin turpeelle sekä tiukentanut uusiutuvien energiamuotojen investointituen ehtoja.

Hallituksen soisi ymmärtävän, että ilmastonmuutokseen varautumiseen tarvittavat kustannukset ovat murto-osa niistä kustannuksista, joita syntyisi jos osakin ilmastonmuutoksen ennustetuista riskeistä kävisi toteen.

Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan marraskuun lopussa julkaiseman tutkimuksen mukaan yksi kansalaisissa eniten huolta aiheuttava asia on maapallomme ympäristön tila. Samanlainen tulos on saatu aiempienkin vuosien tutkimuksissa, mutta hallituksen ympäristöpolitiikkaa nämä kansan kaiut eivät tunnu tavoittavan.

Hallituksen budjettiesitys ei pidä sisällään juuri lainkaan uusia toimenpiteitä ilmastonsuojelun edistämiseksi. Sen lisäksi että hallituksen aneeminen politiikkaa on vaarallista ilmaston kannalta, menetetään siinä myös iso osa uusiutuvien energianlähteiden mahdollisuuksista suomalaisten työpaikkojen, yritysten ja vientitulojen edistäjänä.

Vihreä eduskuntaryhmä vaatii valtiolta viimeinkin vastuullista ympäristöpolitiikkaa päästöjen vähentämiseksi. Tämä tarkoittaa energiapolitiikan lisäksi myös ilmaston huomioivaa liikennepolitiikkaa ja verotuksella kansalaisten kulutustottumuksiin vaikuttamista

Vihreä eduskuntaryhmä on erityisen huolissaan joukkoliikenteen tilasta. Eilen tuli julki uutinen, jonka mukaan VR on nostamassa tammikuun alussa junalippujen hintoja. Junaliikenteellä ei mene todellakaan hyvin. Perusradanpitoon ei ole laitettu tarpeeksi määrärahoja, mikä on johtanut junien takkuileviin yhteyksiin ja jatkuviin myöhästelyihin. Myös junaliikenteen ravintolatoimintaa ollaan ajamassa kovaa vauhtia alaspäin. Näinkö hallitus huolehtii joukkoliikenteen kilpailukyvystä?

Ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttäisi aivan päinvastaista kehitystä ja suurempia panostuksia joukkoliikenteen kilpailukyvyn ja houkuttelevuuden lisäämiseksi. Vaihtoehtobudjetissamme esitämme panostuksia perusradanpitoon, uusiin ratahankkeisiin, suurten kaupunkien joukkoliikennetukeen ja valtion tukea VR:n lipunhintojen alentamiseen.

Joukkoliikenne on jäämässä pahasti sekä lentoliikenteen että kumipyöräliikenteen jalkoihin. Hintakehitys näyttää siltä, että Suomesta on halvempi reissata halpalennolta Keski-Eurooppaan kuin ottaa juna vaikkapa Helsingistä Vaasaan. Joukkoliikenteen saaminen raiteilleen on tulevissa hallitusneuvotteluissa otettava vakavasti kehityksen suunnan muuttamiseksi ilmastonsuojelun kannalta parempaan suuntaan.

Arvoisa puhemies,

Vihreälle eduskuntaryhmälle on aina ollut tärkeää paitsi vaalikausien, myös valtion rajojen yli näkevä politiikka. Globaali oikeudenmukaisuus ja Suomen kansainväliset sitoumukset niin ilmastonsuojelussa kuin humanitaarisessa työssä ovatkin vihreän politiikan kulmakiviä.

Istuva hallitus ei ole Vihreän eduskuntaryhmän mielestä pitänyt kiinni kansainvälisistä sitoumuksistaan, sillä kehitysyhteistyön tason nostamisen vauhti on ollut etanamaisen hidasta ja Suomen häpeällinen vitkuttelu kuluvan vuoden pakolaiskiintiön täyttämisessä on ollut äärimmäisen noloa. Vihreä eduskuntaryhmä haluaa nostaa kehitysyhteistyön tasoa huomattavasti nopeammin, jotta Suomi saavuttaisi YK:n suosituksen mukaisen kehitysavun tason, eli 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta. Muut pohjoismaat ovat tämän riman ajat sitten ylittäneet, mutta Suomea perässähiihtäjän rooli ei näytä hetkauttavan. Vihreä eduskuntaryhmä vaatii myös, että pakolaiskiintiön vaje täytetään jo tänä vuonna, ja mikäli se ei onnistu, vaje on paikattava ensi vuonna esimerkiksi lisätalousarviolla. Ensi vuonna Suomen pitäisi nostaa pakolaiskiintiötä tuhanteen henkeen eduskunnan tahdon mukaisesti.

Vihreiden mielestä poliittisen päätöksenteon tulisi aina perustua siihen, ettei tehtyjä ratkaisuja tarvitsisi hävetä tulevien sukupolvien edessä. Katsomme, että hallitus on epäonnistunut niin tehokkaassa ilmastonmuutoksen torjumisessa kuin eriarvoisuuskehityksen hillitsemisessäkin. Kuten Olof Palme kirjoittaa; todellisuuden muuttaminen on aina vaikeata. Vihreälle eduskuntaryhmälle se on kuitenkin tahdon asia.

Jaa sivu: