— Jaana Reijonaho

Cronberg 20-vuotiaasta Vihreästä liitosta

Cronberg Tarja 2, pieniVihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg piti tänään onnittelupuheen 20-vuotiaalle Vihreälle liitolle Vihreiden juhlavastaanotolla Valkoisessa salissa Helsingissä.

Puheessan Cronberg kertoi Vihreän liiton saavuttaneen täysi-ikäisyyden ja kasvaneen keskisuureksi puolueeksi. Cronbergin mukaan Vihreiden haasteena on kasvaa ympäristöpuolueesta yleispuoleeksi. Toinen tavoite on säilyttää kyky olla edelläkävijä politiikassa.

Hyvä juhlaväki,  

Tulin Vihreiden puheenjohtajaksi Vihreän liiton jo saavutettua täysi-ikäisyyden. Jotakuinkin sellaiselta se on tuntunutkin. En ole joutunut kaitsemaan kapinallista murrosikäistä, mutten myöskään uudistamaan kaavoihin kangistunutta keski-ikäistä.  Olen saanut johtaa nuoren aikuisen iässä olevaa puoluetta. Aikuistuvan nuoren tavoin olemme viime vuosina arvioineet sekä omaa nuoruuttamme että pohtineet tulevaisuuttamme. 

Menneisyys 

Kuluneen kahden vuoden aikana olemme puolueen sisällä keskustelleet paljon omista juuristamme. Varmasti jo siksi, että olin ensimmäinen puheenjohtaja, joka tuli ns. syntyvihreiden ulkopuolelta. Lisäksi uusi sukupolvi on ottanut puolueessa oman paikkansa. Alkaa olla tarve siirtää historiaa, myös historiikkien kautta.  Vihreissä elää vahva syntyhistorian kunnioitus. Kahdessa kymmenessä vuodessa olemme kuitenkin kasvaneet mosaiikkimaisesta ruohonluuritason liikkeestä keskisuureksi puolueeksi. Haluamme hallitukseen muuttaaksemme politiikan suuntaa. Lieneekö historiamme syytä, mutta tämä muille puolueille luonnollisesti istuva tavoite aiheuttaa meidän kohdallamme välillä hämmennystä.  

Yksi haasteistamme on ollut kasvaa ympäristöpuolueesta yleispuolueeksi. Linjaus yleispuolueeksi kasvamisesta tehtiin itse asiassa ensimmäisen kerran jo silloin kun puoluetta perustettiin, mutta jännite on kulkenut mukana pitkään. Uskon, että olemme vihdoin kasvaneet ympäristöpuolueesta yleispuolueeksi myös ihmisten tietoisuuden tasolla.

Leimaavaa vihreälle politiikalle on aina ollut ajatus edellä kulkemisesta. Vuonna 1990 vihreiden periaateohjelmassa vaadittiin hiilidioksidipäästöjen alentamista kolmanneksella vuoteen 2000 mennessä. Vuonna 2007 olemme ensimmäistä kertaa historiassa tilanteessa, jossa meille tärkeä ilmastopolitiikka on yksi vaalien kärkiteemoista.  Pitkään saimme tehdä ilmastopolitiikkaa yksin. Nyt joudumme yhä useammin vastaamaan kysymykseen, mihin vihreitä tarvitaan kun kaikki puolueet vihertyvät. Luulen, että ilmastopolitiikan aktiivisuus on vielä hetken meidän harteillamme. Ainakin tätä hallitusta on vaivannut paha ilmastoskitsofrenia. Yhtenä päivänä ministerit päivittelevät tutkijoiden varoituksia ilmastonmuutoksen uhkista, mutta jo seuraavana he toppuuttelevat päästötavoitteita.

Tulevaisuus 

Tulevaisuuden haasteenamme on säilyttää edellä kulkemisen kyky. Se on puolueelle haastava paikka, paljon vaikeampi kuin kaiken vastustajan. Edellä kulkeminen edellyttää herkkyyttä tunnistaa maailman muutosvirtoja ja avoimuutta etsiä uusia vastauksia. Se edellyttää kykyä sietää epävarmuutta ja vahvuutta vastustaa muutosvastarintaa. Tänään yritämme lunastaa paikkamme etsimällä vastauksia käynnissä olevaan työelämän murrokseen.

Haluamme rakentaa oikeudenmukaista sosiaaliturvaa, jossa työn tekeminen on kannattavaa ja joka paremmin luo turvaa tämän murroksen keskellä. Vihreän sivistysliiton think thank –projektissa perustulo on konkretisoitunut malliksi, jota on helpompi arvioida.  On aika kuvaavaa, ehkä jopa hivenen surullista, että SDP päätti käyttää ajatushautomonsa resursseja nykyjärjestelmän puolustamiseen. Niinkö vähän uudistusmieltä 100-vuotiaalla on enää jäljellä! 

Mallimme on pitkälle ajateltu, mutta ei varmasti vielä täysin valmis. Se on keskustelun avaus, johon toivon suhtauduttavan avoimin mielin ja rakentavalla asenteella. Perustulossa on aineksia nousta "2000-luvun kansaneläkkeeksi". Uudenlaiseksi turvaverkoksi, jota ilman maailmaa olisi vaikea enää kuvitella. Toivottavasti voimme viisikymppisillä muistella kaikkia niitä uusia avauksia, joita onnistuimme 2000-luvulla tekemään. Luulen, että ennen sitä näemme vaalit, jotka käydään aikapolitiikan ympärillä. Vaalikentillä ehkä väitellään siitä, kuinka pitäisikö osa kasvusta saada lomina tai käyttää arkea helpottamaa. Ennen tätä visiota joudumme tekemään pieneten askelten politiikkaa, jossa taistelemme esimerkiksi apurahan saajan oikeudesta olla työtön ja saada työttömyyskorvausta.  

Tästä huolimatta kannustan visioimaan, maalaamaan suuremmalla pensselissä ja kävelemään askeleen pari muita edellä.

 
Jaa sivu: