— Virpi Oinonen

Vihreitä ratkaisuja

Kalle Könkkölä:

Raha antaa itsenäisyyttä

Kalle Könkkölä Bangladeshissä

Suomella on vielä melkoisesti matkaa kansainväliseen tavoitteeseen nostaa kehitysavun suuruus 0,7 % bruttokansantuotteesta. Onneksi ollaan jo sentään kasvu-uralla vaikka mitään kunnollista sitoutumista tähän tavoitteeseen ei ole.

Suomi on siirtynyt kehitysavussaan entistä enemmän niin sanottuun sektoriapuun. Tämä tarkoittaa sitä, että apu annetaan suoraan kehitysmaan hallitukselle budjettitueksi. Ei projekteja ja hankkeita.

Monessa suhteessa tämä on varmasti oikea ratkaisu. Kehitysapurahat kulkevat vastaanottajamaan budjeteissa suunnitellusti ja parlamentit voivat periaatteessa osallistua päätöksentekoon siitä, mihin rahoja käytetään.

Toisaalta ongelmana on saada kohdistettua apua kaikkein eniten sitä tarvitseville. Kehitysmaiden hallitukset ja parlamentit ovat samanlaisia kuin missä muualla tahansa ja heikoimmassa asemassa olevat eivät ole suinkaan päätöksentekijöillä aina mielessä. Tietenkin tässä tilanteessa myös Suomi voi vaikuttaa, jos haluaa.

Monissa maissa on muun muassa maailmanpankin aloitteesta käynnistetty köyhyyden poistamiseen tähtääviä strategioita. Jos pystymme vaikuttamaan siihen, että erilaiset kansalaisjärjestöt voisivat osallistua köyhyyden poisto-ohjelmien suunnitteluun yhteistyössä omien valtiovarain- ja suunnitteluministeriöiden kanssa niin heikoimmassa asemassa olevien tilanne voisi helpottua.

Olen itse ollut mukana maailmanpankin vammaistyöryhmässä puheenjohtajana ja siellä on kehitelty koulutusta kehitysmaiden vammaisjärjestöille siitä kuinka voisi osallistua omassa maassaan tähän työhön. Tansaniassa toteutetussa pilottiprojektissa on saatu hyviä kokemuksia ja laadittu jopa pieni opas vammaisjärjestöille köyhyyden poistamisesta.

Samaa kokemusta voisi hyödyntää muiden kansalaisjärjestöjen kanssa. Sinänsä, jos vammaisjärjestöt - jotka usein edustavat köyhistä köyhimpiä - voivat näyttää esimerkkiä niin toisetkin voivat osallistua.

Katson usein näitä kehitysyhteistyöasioita sen kokemuksen valossa, jota olen saanut vammaistyössä. Taloudellinen toimeliaisuus, mahdollisuus ansaita itse rahaa omaan perheeseen on avain itsenäiseen elämään kehitysmaissa. Meillä taas keskeisintä on saada riittävästi apua voidakseen elää itsenäisesti. Siksi esimerkiksi Abilis-säätiö, joka tukee kehitysmaiden vammaisjärjestöjä, tukee mm erilaisia tuloa tuottavia hankkeita.

Nämä hankkeet voivat olla hyvinkin pieniä, Abilis on tukenut vammaisten omaa yrittäjyyttä mm hankkimalla lehmiä, kanoja, vuohia ja lampaita. Säätiö on myös auttanut vammaisia pienyrittäjiä hankkimalla ompelukoneita, kalastusveneen sekä puusepänverstaan työkaluja.

Säätiömalli saatiin liikkeelle, silloin kun Pekka Haavisto oli kehitysyhteistyöministerinä. Ratkaisu syntyi, kun mietin miten ihmeessä voisimme tukea suoraan kehitysmaiden ruohonjuuritason vammaisjärjestöjä. Säätiöt voivat avustaa suoraan järjestöjä ulkoministeriön kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella. Tähän saakka ulkoministeriö on ollut lähes ainoa rahoittaja. Nyt kun toiminta on vakiintunut kannattaa katsoa muitakin rahoittajia.

Säätiöitä on kolme, Abiliksen lisäksi Ihmisoikeussäätiö ja ympäristöasioiden piirissä Siemenpuu-säätiö. Säätiöt toimivat yhteisissä tiloissa yhdessä Vammaisten kehitysyhteistyöyhdistyksen kanssa ja muodostavat aikamoisen osaamiskeskuksen.

Kalle Könkkölä on Kynnys ry:n toiminnanjohtaja ja vihreiden entinen kansanedustaja


Kuvassa Kalle Könkkölä tapaamassa vammaisia ja muita kyläläisiä Bangladeshin maaseudulla.

Sarjan Vihreitä ratkaisuja muut kirjoitukset ja videot:

Jaa sivu: