— Virpi Oinonen

Asiantuntijavieras

Heikki Hiilamo 2  

Heikki Hiilamo:

Ei perustulo, kyllä perusturvan reformi

Kalevi Sorsan säätiö julkaisi helmikuussa ensimmäisen tutkimuksensa. Otsikkona oli Perustulo – kova vai pehmeä paketti?

Säätiö on aikaisemmin järjestänyt korkeatasoisia seminaareja tärkeistä yhteiskunnallisista kysymyksistä. Perjantaiyliopisto on pohtinut muun muassa pohjoismaista mallia, naisten roolia, köyhyyttä ja verotusta. Asiantuntijoina on esiintynyt sekä koti- että ulkomaisia huippunimiä.

Odotukset olivat siis korkealla. Tutkimuksena Ville Kopran teksti lässähtää pahasti.

Kyse on pikemminkin pamfletista, jossa kirjoittaja perustelee omia mielipiteitään kirjallisuudesta ja haastatteluista poimituilla viitteillä. Kopralla ei ole käytössään tieteellisiä menetelmiä, eikä aihetta kuvaavia omia aineistoja. Lähteinä on käytetty sekaisin lausahduksia tv-ohjelmista ja tutkimustuloksia tieteellisistä lehdistä.

Pamfletti valottaa kuitenkin kiinnostavasti sitä, miksi sosiaalidemokraatit lyövät heti jarrut kiinni, kun aletaan puhua perustulosta.

Kopra liittää perustulon vahvasti uusliberalismin oppi-isänä pidetyn Milton Friedmanin ajatuksiin negatiivisesta tuloverosta. Kopra käyttää muun muassa leimaavaa väliotsikkoa ”Friedmanilais-soininvaaralainen yhteiskunta”, vaikka kyseisten henkilöiden arvot ja yhteiskuntakäsitykset poikkeavat ratkaisevalla tavalla toisistaan. Toisella suunnalla Kopra ryttää perustulon äärivasemmistolaisten haihatteluna.

Kopran pamfletin ja ajankohtaisen keskustelun takana on kaksi erilaista näkemystä työmarkkinoista.

Toisen näkemyksen mukaan työmarkkinoiden sääntelymahdollisuudet heikkenevät edelleen tulevaisuudessa, eikä heikosti tuottavalle työlle ole kysyntää ilman perustuloa. Toisen näkemyksen mukaan kokoaikainen työ säilyy normina tulevaisuudessakin, eikä julkisen vallan pidä yrittää heikentää tätä kehitystä. Toinen leiri puhuu palvelualan buumista, toinen uskoo teollisuustyön säilyvän Suomessa.

Kysymys on myös sukupolvikonfliktista.

Perustulo helpottaisi nuorten ja opiskelijoiden työssäkäyntiä. Sen sijaan heikosti koulutetut vanhemmat työntekijät saattaisivat menettää asemiaan työmarkkinoilla. Vastakkain ovat prekariaatin edustajat ja järjestäytyneet SAKlaiset.

Mitä tapahtuisi palkoille?

Toisen näkemyksen mukaan silpputyön palkat voisivat jopa nousta perustulon myötä, koska työntekijöiden ei tarvitsisi enää valita mitä tahansa töitä. Vastakkainen leiri väittää, että palkat alenisivat.

Ville Kopra onnistuu vakuuttamaan lukijan siitä, että kaikille maksettava perustulo on epävarma hyppy tuntemattomaan.

Vastikkeeton perustulo antaisi väärän signaalin yhteiskunnan arvoista. Se olisi viesti siitä, ettei kaikkia tarvita yhteiskunnassa  – ulkopuolelle jäisivät ne, jotka tyytyisivät perustuloon. B-luokan ihmisille ei tarvitsisi järjestää koulutusta, sosiaalipalveluita, eikä tarjota työtilaisuuksia, vaikka vain harvat heistä olisivat täysin vapaaehtoisesti valinneet joutilaisuuden.

Perustulolaisiksi ajautuisivat ne kouluttamattomat nuoret (miehet), joilla on vaikea päästä kiinni työmarkkinoille ja joiden tukemiseksi on kehitetty ja koko ajan kehitetään toimivia palveluita, muun muassa työpajatoimintaa.

Viimesijaisen sosiaaliturvan keskeisimmät ongelmat – matala taso, yhteensovittaminen ja monimutkaisuus – voitaisiin ratkaista helpommin ja samalla saavutettaisiin monia perustulon etuja. Kyse on siitä, että viimesijaiset etuudet yhdistettäisiin ja niitä alettaisiin maksaa yhdeltä luukulta.

Nykytilanne on perverssi.

Tuloveroja on kevennetty ja hyvätuloiset saavat pitää yhä suuremman osan lisätuloistaan. Kateus ja kontrolli sen sijaan leimaavat yhä kaikkein pienituloisimpia palkansaajia. Monissa maissa esimerkiksi pitkäaikaistyöttömät saavat pitää jonkin aikaa palkan ohella entisen sosiaaliturvansa. Mutta Suomessa lähes kaikki lisätulot – myös puolison tulot -- vähentävät toimeentulotukea, asumistukea ja työmarkkinatukea. Lisäksi lisätulot sekoittavat sosiaaliturvan myöntämisperusteet. Tämä aiheuttaa byrokratiaa ja maksuviipeitä.

Sama järjettömyys vaivaa suhtautumista opiskeluun – kuten Osmo Soininvaara on huomauttanut: työministeriön koulutukseen on pakko osallistua, mutta opetusministeriön koulutus ei saa osallistua. Olet joko täysin työtön tai täysin työssä tai täysin opiskelija. Järjestelmä ei vastaa ihmisten eikä työmarkkinoiden tarpeita.

Viimesijaisen sosiaaliturvan jäykkyys estää tuhansia työttömiä ja työmarkkinoiden ulkopuolella olevia elättämästä edes osittain itseään ja perhettään.

Vajaakuntoiset työntekijät kärsivät tilanteesta kaikkein eniten. Kyse on mielenterveyskuntoutujista, päihdeongelmaisista, eri tavoin vammautuneista ja sairaista mutta jossain määrin työkykyisistä ihmisistä. Monilla heistä on vahva halu osallistua yhteiskuntaan ja palkkatyöhön, mutta heille jäävät vain palkkatyön muruset.

Niin kauan kuin viimesijainen sosiaaliturva on rempallaan, on turha puhua välityömarkkinoista ja sosiaalista yrityksistä.

Kirjoittaja Suomen evankelisluterilaisen kirkon Diakonia ja yhteiskuntatyö -yksikön johtaja

Katso myös:

Vihreiden perustulomalli

Asiantuntijavieras -sarjassa ulkopuoliset asiantuntijat arvioivat vihreille tärkeitä teemoja omasta näkökulmastaan.

Aikaisemmat Asiantuntijavieras -kirjoitukset:

Onko Suomen yliopistoilla tulevaisuutta, professori Heikki Patomäki
Cleantech Finland -ympäristöstä liiketoimintaa, Sitran ympäristöohjelman johtaja Jukka Noponen
Opiskelijat ulkopuolisia jo 15 vuotta, SYL:in puheenjohtaja Lasse Männistö
Jaa sivu: