— Virpi Oinonen

Asiantuntijavieras

Kouros Alexis 200px

Alexis Kouros:

Integrointi ei välttämättä ole aina edes mahdollista

On hyväksyttävä se tosiasia, että osa siirtolaisista ei koskaan integroidu länsimaiseen yhteiskuntaan. Viime vuosikymmenien siirtolaisuus, kuten aikaisemmatkin suurten ihmismassojen liikkeet, ovat osa globalisaation ilmiötä, joka tapahtui spontaanisti tai paremmin sanoen ei kenenkään hallinnan tai ennusteen mukaisesti.

Push-pull -sääntö kuitenkin pätee poikkeuksetta joka ikisessä tapauksessa; paine lähteä kotimaasta ja toisen paikan veto on oltava riittävän suuria saadakseen yksilön tai ryhmän liikkeelle. Siirtolais- ja valtaväestö ovat usein kuin pakkoavioliitossa oleva pari, jotka eivät valinneet toisiaan ja ovat joutuneet yhteiseloon ilman ero-oikeutta. Valtaväestö vaatii lähes totaalisen samastumisen ehtona hyväksyntään, mutta edes läpikotainen assimilaatio ja pitkä maassa oleskelu eivät takaa tasavertaista kohtelua. Kenties juuri tämä ilmiö aiheuttaa jopa toisen ja kolmannen polven siirtolaisia palaamaan juuriinsa, joskus jopa fanaattisella tasolla.

Viimeisen parin kolmenkymmenen vuoden ajan massojen siirtyminen köyhistä maista rikkaisiin on tapahtunut ilman mitään selkeää ulkomaalais- tai siirtolaispolitiikkaa kohdemaiden puolesta.

Myös älyllinen ja teoreettinen keskustelu siirtolaisista ja integraatiosta on polkenut paikallaan.

Työperäistä maahanmuuttoa tai muuta laillista keinoa vaihtaa kotipaikkaa köyhistä rikkaisiin maihin ei ole tarjottu, joten pakolaisuus on ollut lähes ainoa siirtolaisuuden keino.

Pakolaisuutta kieltämättä on käytetty hyväksi, monet yksilöt ja perheet ovat joutuneet valehtelemaan tiensä auki parempaan elämään. Samalla valtaosa oikeista pakolaisista on jäänyt omien maidensa rajojen lähelle tai eivät ole päässeet maasta pois lainkaan.

Kiintiöpakolaisjärjestelmä on ollut miltei kuin kosmeettinen ele, jonka perimmäinen tarkoitus ja hyöty on lähinnä itse valitsijamaan omantunnon hoito. Viidenkymmenen perheen valitseminen tuhansien ja jopa miljoonien onnettomien joukosta, ja niiden siirtäminen valmiiseen ”tulevaisuuteen” on epäoikeudenmukaista muita kohtaan.

Suuret maat kuten Yhdysvallat ovat käyttäneet kiintiöpakolaisjärjestelmää myös hyväksi oman väestöryhmien tasapainon korjaamiseksi niin että valkoinen valtaväestö pysyisi enemmistönä. Samaan tarkoitukseen Yhdysvallat käyttää ns. green card lottery -arpajaisiaan, johon vain tietyt kansalaisuudet saavat osallistua.

Todellisuudessa kiintiöpakolainen on myös kuin lottovoittaja, tai valittu eläin Nooan arkkiin.

Valittuna tai kutsumatta tullut, siirtolainen tai pakolainen, joka tapauksessa maahanmuuttajan integrointi vaatii myös merkittäviä muutoksia valtaväestöön, niiden ajattelu- ja jopa elintapoihin. Manner Euroopan ja erityisesti Suomen kaltaisten pienten maiden asukkaat eivät olleet, eivätkä ole valmistautuneita maahanmuuttoilmiöön.

Uusien koneiden ja ohjelmistojen saapuessa toimistoon koulutetaan työntekijät yleensä niiden käyttöön. Uusien täysin erilaisista kulttuuritaustoista tulleiden ihmisten tuloon ei valmistettu kansaa eikä viranomaisia millään tavalla. Integraation ja sen ongelmien hoitamisen kannalta on kuitenkin turhaa yrittää löytää paikallista ratkaisua, ongelma on globaaliajattelussa. Sama globaali ajattelu tai ajattelemattomuus joka aiheuttaa konflikteja, eriarvoisuutta, suuria elintasoeroja kansojen välillä ja lopuksi kulttuurien törmäystä.

Kirjoittaja on englanninkielisen 6 Degrees -lehden päätoimittaja


Katso myös:

Vihreät ja maahanmuuttajat


Asiantuntijavieras -sarjassa ulkopuoliset asiantuntijat arvioivat vihreille tärkeitä teemoja omasta näkökulmastaan.

Aikaisemmat Asiantuntijavieras -kirjoitukset:

Ei perustulo, kyllä perusturvan remontti, Suomen evankelisluterilaisen kirkon Diakonia ja yhteiskuntatyö -yksikön johtaja Heikki Hiilamo
Onko Suomen yliopistoilla tulevaisuutta, professori Heikki Patomäki
Cleantech Finland -ympäristöstä liiketoimintaa, Sitran ympäristöohjelman johtaja Jukka Noponen
Opiskelijat ulkopuolisia jo 15 vuotta, SYL:in puheenjohtaja Lasse Männistö
Jaa sivu: