— Jaana Reijonaho

Vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg vaalivoitosta valtuuskunnan kokouksessa

Cronberg Tarja 2, pieniVihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg käsitteli puheessaan Vihreiden vaalivoittoa Vihreiden valtuuskunnan kokouksessa Helsingissä eduskunnassa. Erityisen iloinen Cronberg oli Vihreiden menestymisestä paitsi Helsingissä niin myös maakunnissa.  Etelä-Savosta saatiin Vihreille kansanedustaja, mutta myös Keski-Suomen ja Lapin vaalipiireissä Vihreät keräsivät hyvin ääniä. Helsingin jälkeen Suomen vihreimpiä kuntia ovat Kerimäki 18,3 prosentin kannatuksella ja Joensuu 18,2 prosentin kannatuksella.

 

Hyvä valtuuskunta,

Vihreä liike jatkoi kasvuaan myös näissä vaaleissa. Siitä lämpimät onnitteluni meille kaikille.

Näytämme vaaleissa asettuneen hyvälle kasvu-uralle. Vuoden -95 jälkeen kansanedustajiemme määrä on noussut yhdeksästä viiteentoista. 

Tavoittelemaamme kahtakymmentä edustajaa emme näissä vaaleissa saaneet, mutta olimme jo lähellä nousta neljänneksi suurimmaksi puolueeksi. Jäimme Vasemmistoliitosta vain kahden edustajanpaikan taakse, eivätkä ne kaksi paikkaa olleet niin kovin kaukana.

Onnittelen meitä myös vaaliteemojen läpiviennistä. Ilmastomuutoksesta tuli yksi vaalien tärkeimmistä teemoista. Meillä on liuta hyviä energialupauksia ajettavana ja vahdittavana. Näiden lupausten jälkeen seuraavan hallituksen on mahdotonta jatkaa edellisen hallituksen ilmastopoliittisella linjalla.

Vajaat kaksi vuotta sitten sain johdettavakseni tämän puolueen. Tuolloin asetin tavoitteekseni koko maan viherryttämisen. Mediassa luotiin vastakkainasettelua, jossa peruskannattajien ajateltiin kaikkoavan jos jatkamme alueellista leviämistä.

Vaalien tulos osoittaa tämän asetelman turhaksi. Vihreät vahvistuivat sekä Helsingissä että maakunnissa. Teimme uuden vihreän aluevaltauksen Etelä-Savossa, mutta erittäin hyvin edettiin myös Keski-Suomessa ja Lapissa. 

Kieltämättä minuakin hymyilyttää ajatella, että Pohjois-Karjala on vaalituloksen valossa Suomen toiseksi vihrein vaalipiiri ja että Helsingin (20,1 %) jälkeen Suomen vihreimmät kunnat ovat Kerimäki (18,3 %) ja Joensuu (18,2 %). Jos maata ei vielä ole kokonaan viherretty, niin ainakin se on hyvällä tuoreen vihreällä oraalla!

Seuraava haasteemme on jo puolentoista vuoden päässä odottavat kunnallisvaalit. Suomessa on vielä 300 kuntaa, jossa ei ole vihreää edustajaa. Vihreitä valtuutettuja tarvitaan uusiin kuntiin.

Oli tietoinen riski minulta asettua ehdolle Pohjois-Karjalaan. Se riski kannatti ottaa. Se oli edellytys sille, että voin uskottavasti olla ehdolla. Se oli edellytys myös sille, että voimme uskottavasti levittäytyä koko maahan.

Paikallisesti etenimme kahden raiteen strategialla, jossa sitoutumattomat ”Tarjalaiset” ja paikalliset vihreät tekivät mutkatonta ja sujuvaa yhteistyötä. Äänimäärä oli huikea ja olen äärimmäisen ylpeä Pohjois-Karjalasta. Kiitos vielä kaikille myötävaikuttaneille!

Vaaleissa oli isompia ja pienempiä voiton ja tappion, ilon ja harmistuksen hetkiä. Minulle pieni merkittävä voitto oli Helsingin sanomien lämpömittari, joka kertoi nuorten reaktiosta puolueiden puheenjohtajien puheeseen. Sen haastavampaa politiikan kuulijakuntaa kun ei oikein ole!

Laajemmin ajatellen vaalien dynamiikka oli meille sittenkin aika haastava. Loppua kohden kamppailu kääntyi yhä voimakkaammin kolmeen suurimpaan puolueeseen. Vaikka mainonnassa tehtiin eroja, politiikka ei pystynyt samaan. Erityisesti suurimmat puolueet kävivät loppua kohden varovaisemmiksi ja lähentyivät toisiaan.

Monet ovat puhuneet jopa kaksipuoluejärjestelmän tulosta suomalaiseen politiikkaan. Vaalidynamiikka ja erityisesti television rooli vaalikeskusteluiden rakentajana ja välittäjänä korostaa asetelmaa. Vähäväkisissä vaalipiireissä suuntausta vahvistaa kohtuuttoman korkea äänikynnys, joka lisää suurten puolueiden valtaa entisestään.

Mielestäni monipuoluejärjestelmä on arvo sinänsä. Pienet ja keskisuuret puolueet ovat meillä laventaneet politiikan alaa politisoimalla monia suurten puolueiden marginaaliin jättämiä asioita kuten ympäristön, maahanmuuttopolitiikan tai perhekäsityksen.

Väitän, että myös nuorempien puolueiden kyky reagoida maailman muutoksiin on parempi. Satavuotiailta kun on usein enemmän saavutettuja etuja vahdittavana kuin kaksikymppisillä.

On tärkeää, että suomalaisessa demokraattisessa järjestelmässä niin uudet aatteet kuin poliittiset protestitkin kanavoituvat järjestelmään poliittisten puolueiden kautta. Jos kolmen suuren välillä ei ollut eroja niin esimerkiksi perussuomalaisten ja vihreiden välillä niitä on jo selvästi. Olisimmepa päässeet puhumaan perussuomalaisten kanssa esimerkiksi maahanmuuttopolitiikasta tai kristillisten kanssa perhekäsityksestä. Uudet asetelmat olisivat rikkoneet illuusion politiikan vaihtoehdottomuudesta.

Toisaalta kolmen suurimman puolueen lähentyminen jätti tilaa uusien avausten tekijöille. Meidän perustulomallimme oli varmasti ulkopuolistenkin silmin näiden vaalien kiinnostavin avaus. Rohkenimme tehdä siitä tarpeeksi konkreettisen mallin, jotta muiden oli pakko ottaa siihen kantaa. Perustulon kautta onnistuimme tekemään näkyväksi nykyisen sosiaaliturvan keskeiset ongelmakohdat. Uskon, että seuraavan hallituksen on vihdoin tartuttava myös sosiaaliturvan ongelmiin. 

Näissä vaaleissa oli kuitenkin aika helppoa olla vihreä. Me haastoimme muita asioilla ja myös meitä haastettiin – pääsääntöisesti – asioilla. Kun olimme esillä, olimme sitä poliittisten vaatimustemme kautta.

Kaduilla huomasi myös stereotypioiden hälventyneen. Kliseisiin törmäsi vähemmän ja aitoihin kysymyksiin meidän politiikasta enemmän.

Puolueiden, tutkijoiden ja median yhteiskeksi huoleksi jää äänestysaktiivisuuden alhaisuus. Meillä on neljä vuotta aikaa miettiä, mitä voisimme tehdä toisin. Miten rikkoa vaihtoehdottomuuden illuusio, ajatus siitä, että mikään ei kuitenkaan muutu? Paradoksaalisesti voi tietenkin olla niin, että vaalitulos rikkoi sen juuri.

Median toivon ennakkoluulottomasti pohtivan onko olemassa muita formaatteja vaalikeskusteluiden välittämiseen kuin yksilöhaastattelut, suurimpien puolueiden keskinäiset väittelyt ja kaikkien puolueiden suuret vaalikeskustelut. Luulenpa, että kiinnostavimmat konseptit ovat vielä keksimättä.

Meidän poliitikkojen mietittäväksi jää, kuinka rakentaa linkki rakennepuheesta ihmisten arkeen. Näissä vaaleissa arjen teemoista nousivat esiin vanhusten ja eläkeläisten ongelmat. Myös opiskelijat saivat kampanjan edetessä lupauksen opintorahan korottamisesta.

Yksinhuoltajien arki tai lapsiperheiden köyhyys jäivät muiden teemojen varjoon. Ehkä se johtuu siitä, että monen ainoa mahdollisuus vaikuttaa, on tehdä kerralla neljän vuoden hyvä työ ja äänestää. 

 

Hyvä valtuuskunta,

Vaalivoittomme, mutta myös vaaliteemamme, ovat tuoneet meidät nyt hallitusneuvotteluiden kynnykselle. On ollut hienoa kokea, että niin eduskuntaryhmässä, valtuuskunnassa kuin puoluehallituksessa on ollut yhteinen näkemys siitä, että kaikista edessä olevista vaikeuksista huolimatta olemme valmiita käymään aitoihin neuvotteluihin hallitusohjelmasta.

Tämä tulkinta on vahvistettava yhteiskokouksessa jos haluamme ensi viikolla istua neuvottelupöytään.  

Kuten olemme nähneet, tilanne elää koko ajan.  Teollisuuden voima ja Fortum ovat käynnistäneet 6. ydinvoimalan ympäristövaikutusten arvioinnin. Pohjolan voima valmistelee Kollajan tekojärven ja voimalaitoksen YVA:n käynnistämistä. Poliittisen vaikuttamisen kulttuuri kovenee. Ajoitukset kertovat vahvasta pyrkimyksestä vaikuttaa seuraavan hallituksen ohjelmaan.

Ulkoa päin meille on jo soviteltu hallituksen viikunanlehden tai ekomerkin rooleja. Selvää on, että siihen rooliin emme asetu. Voimme osallistua vain sellaiseen hallitukseen, jonka ohjelmaan voimme kokonaisuutena sitoutua.

Yksityiskohdissa joudumme varmasti tekemään kompromisseja, mutta niin varmaan muutkin.

Me edellytämme hallituskumppaneiltamme sitoutumista kunnianhimoiseen ilmastopolitiikkaan, perusturvan kehittämistä köyhyyttä vähentävään ja työnteon kannattavuutta parantavaan suuntaan sekä korkeatasoista ympäristön- ja luonnonsuojelua.

Jaa sivu: