— Jaana Reijonaho

Vihreät jättivät vastaukset hallitusneuvottelujen tunnustelijan kysymyksiin

Vihreä eduskuntaryhmä jätti tänään vastaukset hallitusneuvotteluiden tunnustelijan kysymyksiin.

Vihreiden vastaukset löytyvät liitteestä (rtf-tiedosto) tai alta tekstinä.

Vihreän eduskuntaryhmän vastaukset hallitusneuvottelujen tunnusteluvaiheen vetäjän kysymyksiin eduskuntaryhmille

1. Alkavan vaalikauden tärkeimpiä talouspolitiikan tavoitteita ovat talouskasvun vahvistaminen sekä työllisyysasteen nousua että tuottavuuden kasvua edistämällä, työttömyyden alentaminen sekä suotuisan aluekehityksen tukeminen. Mitä keinoja eduskuntaryhmänne painottaa näiden tavoitteiden saavuttamiseksi maailmantalouden murroksen luomissa paineissa?


Menestyksen avaimet. Vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että Suomen tulevaisuuden menestyksen avaimia ovat kestävä teknologia, osaaminen, yrittäjyys, palvelut, luova talous ja tasa-arvo. Kansainvälisellä ja EU-yhteistyöllä on hillittävä epäreilua kilpailua työpaikoista ja investoinneista. Perusturvaa ja verotusta on kehitettävä työllisyyttä edistävään suuntaan. Myös asunto- ja maahanmuuttopolitiikan on tuettava työllisyyttä. Tasa-arvo ja korkea työllisyysaste ovat Suomen taloudellisen menestyksen edellytys.

Talouskasvusta hyvinvointiin. Pelkkä bruttokansantuotteella mitattava talouskasvu ei riitä. Tavoitteena pitää olla hyvinvoinnin kestävä kasvu ja tasainen jakautuminen. Ihmisten on voitava valita korkeamman palkan lisäksi myös enemmän vapaa-aikaa. Talouden kehitys ei saa tapahtua tulo- ja hyvinvointierojen kasvun ja ympäristön kuormituksen kustannuksella.

Kestävä teknologia. Talouden reunaehdot 2000-luvulla sanelevat ilmastonmuutos ja toimet sen rajoittamiseksi. Ilmastonsuojelu on myös ennennäkemätön mahdollisuus luoda kestävää hyvinvointia. Ilmastoteknologian maailmanmarkkinat kasvavat huimaa vauhtia. Suomalaisilla yrityksillä on hyvät edellytykset saada oma osuutensa energiapihin ja uusiutuvan energian markkinoista, jos politiikalla luodaan mahdollistava toimintaympäristö.

Osaaminen. Osaamisen perusta on laadukkaassa ja tasa-arvoisessa koulutuksessa, peruskouluista lukioihin ja ammattikouluihin. Suomella ei ole varaa jättää koulupudokkaita heitteille. Työelämälähtöisen aikuiskoulutuksen on tuettava elinikäistä oppimista. Korkeakoulujen perusrahoitusta ja itsenäisyyttä on vahvistettava. Tutkimus- ja kehitysmäärärahojen lisäämistä tulee jatkaa.

Yrittäjyys. Uusia työpaikkoja syntyy erityisesti palvelualoille ja pienyrityksiin. Yrittäjyyden edellytyksiä tulee parantaa muun muassa vähentämällä byrokratiaa ja helpottamalla ensimmäisen työntekijän palkkaamista esimerkiksi määräaikaisesti alennetuilla sosiaaliturvamaksuilla. Itä-Lapin ja Kainuun kokeiluja työn sivukulujen alentamisesta kannattaa kehittää edelleen.

Luova talous. Suomessa on hyvät edellytykset pärjätä luovan talouden markkinoilla. Kotimaiseen kulttuuriin elokuvista muotoiluun ja kulttuuriviennin edistämiseen tulee satsata ja kulttuurin tekijöiden sosiaaliturva järjestää urheilijoiden tapaan erillislailla.

Kansainvälinen ja EU-yhteistyö. Kansainvälisessä kilpailussa kaikki eivät pelaa samoilla säännöillä. Siitä kärsivät ne maat, joissa pidetään huolta työntekijöistä ja ympäristöstä. Ympäristönsuojelulle ja työelämän sääntelylle tulee luoda kansainvälisiä miniminormeja. Suomen on ajettava Euroopan unionissa minimisosiaaliturva- ja verosäädöksiä.

Perusturva. Vakituisen palkkatyön ulkopuolella olevien perusturvan vahvistaminen on välttämätöntä uusien työmahdollisuuksien luomiseksi ja väliinputoamisen estämiseksi. Perusturvauudistuksen lähtökohtana on oltava työnteon kannattavuuden parantaminen ja rakenteellisen työttömyyden vähentäminen. Tähän pyrkii vihreiden esittämä perustulomalli. Se poistaisi kannustinloukkuja, ja lyhyestäkin tai osa-aikaisesta työstä jäisi aina tekijälleen jotain käteen.

Työn tukeminen. Niin sanotun matalan tuottavuuden työn tekeminen voidaan tehdä kannattavaksi mahdollistamalla sosiaaliturvan ja palkkatulon nykyistä joustavampi yhdistäminen tai pienentämällä työn sivukuluja tai verotusta. Vihreät tukevat ajatusta matalapalkkatuen kohdentamisesta myös alle 26-vuotiaille nuorille. Verotuksen painopistettä tulee siirtää ekologisella verouudistuksella työltä ympäristöhaittojen verottamiseen.

Työllisyysaste. Valtiontalouden kestävyys edellyttää työllisyysasteen nostamista yli 70 prosentin vielä tällä vaalikaudella. Tähän pääsemiseksi on kehitettävä kannustimia ikäihmisten työurien pidentämiselle ja nuorten työllistymiselle. Tosiasiallista eläkeikää on edelleen pyrittävä nostamaan ja arvioitava aikaiselle eläkkeelle ohjaavan varhaiseläkejärjestelmän uudistamista. Näköpiirissä olevaan työvoimapulaan tulee vastata nykyistä aktiivisemmalla maahanmuuttopolitiikalla.

Työmarkkinaratkaisu. Työmarkkinaratkaisuissa on korostettava yhteistyötä. Valtion on oltava aktiivisempi neuvotteluosapuoli, jotta vanhemmuuden kustannukset saadaan jaettua oikeudenmukaisesti, naisvaltaisten alojen palkkoja nostettua sekä yrittäjien näkökulma saatua paremmin esiin. Työmarkkinaratkaisuissa on hyvä löytää paikallista sopimista vahvistavia rakenteita.

Aluekehitys. Hajautettu, uusiutuviin energianlähteisiin perustuva tuotanto luo työpaikkoja ja hyvinvointia ympäri maata. Koko maan kattava nopea joukkoliikenneverkosto on aluekeskuksille elintärkeä. Perusturva- ja työllisyysratkaisuilla voidaan vaikuttaa aluekehitykseen.

Asuntopolitiikka. Pääkaupunkiseudulla talouden kehityksen pullonkaulaksi on jo muodostunut pula kohtuuhintaisista asunnoista. Kasvukeskuksissa on välttämätöntä lisätä kohtuuhintaisten vuokra- ja omistusasuntojen ja tonttimaan tarjontaa esimerkiksi korottamalla rakentamattomien tonttien kiinteistöveroa ja rakentamiskehotuksin.

2. Suomen väestö ikääntyy ja ikäsidonnaiset julkiset menot kasvavat merkittävästi tulevalla vuosikymmenellä. Mitä keinoja eduskuntaryhmänne pitää tärkeimpinä julkisten palveluiden saatavuuden varmistamiseksi koko maassa näissä oloissa? Mitä pitäisi tehdä


Ikääntyminen lisää julkisen talouden menopaineita jo tällä vaalikaudella. Työllisyysaste on nostettava reilusti yli 70 prosentin, jotta valtion talous pysyy vahvana ja myöhempien sukupolvien maksettavaksi tuleva verorasitus kohtuullisena.

Julkisesti rahoitetun palvelutuotannon tuottavuuden lisäämiseksi sekä kunta- ja palvelurakenteen sekä työhyvinvoinnin kehittämiseksi
Kunta- ja palvelurakenteen uudistamista on jatkettava määrätietoisesti. Erityisen tärkeää kuntien yhdistyminen tai uusien yhteistyömuotojen kehittäminen on terveyden ja toimintakyvyn edistämisen, terveydenhuollon, opetuksen ja lastensuojelun sekä yhdyskuntasuunnittelun ja joukkoliikenteen parantamiseksi. Palveluiden tarkoituksenmukaisen tuottamisen lisäksi tulee johtotähtenä pitää demokraattisuutta Kainuun maakuntahallinnosta saatuja kokemuksia hyödyntäen. Kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmää on uudistettava läpinäkyvämmäksi ja yksinkertaisemmaksi.

Ratkaisut pääkaupunkiseudun hallinnosta, yhteistyöstä ja liikenteestä tulee tehdä mahdollisimman nopeasti. Samalla on pidettävä huolta siitä, että myös muiden kaupunkiseutujen toimivuus turvataan.

Julkisen sektorin tuottavuuden parantamiseen tähtäävää ohjelmaa on arvioitava uudelleen. Johtamisen merkitystä on korostettava ja huolehdittava julkisen sektorin johtajien ammattitaidosta ja täydennyskoulutuksesta. Kansalaisjärjestöjen toimintaedellytykset on turvattava kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman ehdotusten mukaisesti.

Keskimääräistä eläköitymisikää olisi pystyttävä edelleen nostamaan parilla vuodella, sillä ikäihmisissä on suurin potentiaali työvoiman tarjonnan kasvattamisessa. Mahdollisia keinoja voisivat olla ikääntyville työntekijöille suunnatut hoivajoustot, työkykyä ylläpitävä kuntoutus ja jatkuvan kouluttautumisen mahdollisuus.

Työssä jaksamista edesauttaa mahdollisuus yhdistää joustavasti työtä ja perhe-elämää. Vanhemmuuden kustannukset on jaettava tasan kaikkien työnantajien kesken. Isyysvapaata tulee pidentää kolmeen kuukauteen.

Eläkejärjestelmän kehittämiseksi
Eläkkeelle jääneiden terveyden ja toimintakyvyn edistämiseen tulee kiinnittää enemmän huomiota. Terveempään ja turvallisempaan vanhuuteen päästään pitämällä huolta ikäihmisten fyysisestä kunnosta, torjumalla masennusta sekä vahvistamalla yhteisöllisyyttä esim. asuntopolitiikan keinoin. Vihreät esittävät uutta takuueläkejärjestelmää, jolla kaikille turvataan vähintään 600 euron verovapaa eläke.

Perusturvajärjestelmän uudistamiseksi
Perusturvajärjestelmää tulee pikaisesti uudistaa, sillä työelämän murroksen takia sosiaaliturvamme ei enää vastaa ihmisten tarpeisiin. Kaikkien ihmisten perusturva on taattava selkeästi ja oikeudenmukaisesti ja työnteon on oltava aina kannattavaa.

Jo tällä vaalikaudella olisi perusturvan kehittämiseksi mahdollista, että
  • alle 1 000 euron kuukausitulot vapautetaan veroista työnteon kannattavuuden parantamiseksi ja työllisyysasteen nostamiseksi
  • vähimmäisetuuksien tasoa korotetaan, kannustinloukkuja puretaan ja eri vähimmäisetuuksia yhdistetään köyhyyden ja väliinputoamisen vähentämiseksi
  • palkkatyön ulkopuolella olevien työtätekevien (esim. yrittäjät ja apurahatutkijat ja -taitelijat) sosiaaliturvaa parannetaan luovan työn tukemiseksi ja yhdenvertaisuuden turvaamiseksi

Pitkän aikavälin ratkaisuksi vihreät ovat esittäneet perusturvaa parantavaa ja työhön kannustavaa perustuloa. Vaalikauden alussa tulisi asettaa parlamentaarinen komitea pohtimaan perusturvajärjestelmän kehittämistä toimeentulon turvaavaan, köyhyyttä vähentävään ja työnteon kannattavuutta parantavaan suuntaan.

Koulutus-, tutkimus- ja innovaatiojärjestelmän kehittämiseksi
Suomen kilpailukyvyn edellytys on toimiva, laadukas, tasa-arvoinen ja luovuuteen kannustava koulutusjärjestelmä peruskoulusta lukio- ja ammattikoulutukseen ja edelleen korkeakouluihin. Ikäluokkien pienenemisestä aiheutuvat säästöt tulee käyttää koulutuksen laadun parantamiseen. Tärkeää on myös korjata puutteet oppilashuollossa, oppilaanohjauksessa ja opettajien täydennyskoulutuksessa.

Toisen asteen ammatillisen koulutuksen ja ammatillisen aikuiskoulutuksen rahoituksesta ja laadusta on huolehdittava ja rahoitusjärjestelmä pidettävä ennallaan. Korkeakoulutuksen rakenteen kehittämistä duaalimallin pohjalta on jatkettava. Koulutuspaikkojen määrä on sovitettava realistisiin työllistymismahdollisuuksiin eri koulutusasteilla.

Korkeakoulujen ja Suomen Akatemian tutkimusrahoitusta on lisättävä samalla, kun yliopistojen uudistumista ja itsenäisyyttä vahvistetaan. Tutkintoon johtavan koulutuksen maksuttomuus on paitsi tasa-arvoisuuden tae, myös kilpailutekijä, jonka avulla Suomeen houkutellaan lahjakkaita opiskelijoita ja tuetaan korkeakoulujen kansainvälistymistä.

Innovaatiojärjestelmä kärsii liiasta byrokratiasta ja korkeakoulujen perusrahoituksen jälkeenjääneisyydestä. Korkeakoulujen perusrahoitusta on lisättävä, jotta tutkijoiden mahdollisuuksia pysyviin työsuhteisiin ja urakehitykseen pystytään parantamaan.

Tutkimuksen ja kehityksen voimavaroja on lisättävä vastaisuudessakin. Lisävaroja on kohdennettava erityisesti ympäristöteknologian kehittämiseen ja kaupallistamiseen sekä sosiaalisiin innovaatioihin.

Luovuus, innovaatiot ja yrittäjyys kulkevat käsi kädessä. Innovaatiojärjestelmän kehittämiseksi tarvitaan nykyistä enemmän riskirahoituspääomaa, liiketoimintaosaamisen vahvistamista ja innovaatioiden markkinoille pääsyn edistämistä.

3. Mikä on eduskuntaryhmänne arvio valtion talouden liikkumavarasta alkaneen vaalikauden aikana? Kuinka paljon em. liikkumavarasta katsotte voitavan käyttää pysyviin menolisäyksiin ja verotuksen muutoksiin julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä vaarantamatta?


Millaiset vähimmäisvaatimukset tulee asettaa valtiontalouden ja koko julkisen talouden tasapainolle vaalikauden aikana?


Liikkumavara
Talouden liikkumavaran arvioiminen vaalikauden mittaiselle jaksolle on haastavaa. Siksi suhtaudumme varauksellisesti kaikkien vero- ja menopäätösten tekemiseen heti hallituskauden alussa. Perusteellinen väliarvio talouspolitiikan suunnasta on tehtävä ainakin vaalikauden puolivälissä.

Kansantalouden liikkumavara on arviolta neljän miljardin euron luokkaa, jos työllisyysastetta onnistutaan nostamaan. Toivomme, että hallitusneuvottelut käynnistyvät keskustelulla valtiontalouden tilasta. Olemme valmiita täsmentämään esityksiämme tämän arvion päätteeksi. Liikkumavaran suuruudesta riippumatta on olennaista löytää kohtuullinen tasapaino veronkevennysten ja menolisäysten välillä.

Liikkumavaran ei saa antaa huveta harmaaseen talouteen. Tuoreen arvion mukaan harmaan talouden menetykset valtiontaloudelle ovat noin kaksi miljardia euroa. Toimet harmaan talouden torjumiseksi maksavat itsensä monin verroin takaisin ja turvaavat rehellisen yrittäjien mahdollisuudet.

Verolinjauksia
Veropolitiikassa keskeistä on turvata veropohja ja sitä kautta hyvinvointivaltion rahoitus. Arvioimme veronalennusvaran olevan pienempi kuin edellisellä hallituskaudella.

Veronkevennyksiin voidaan käyttää noin puolet talouden liikkumavarasta. Tämä sisältää inflaatiotarkistukset, pieni- ja keskituloisten veronkevennykset sekä perintöveron kohtuullistamisen.

Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa paras työllisyyshyöty saadaan kohdentamalla veronkevennykset pieniin työtuloihin. Tuloverotusta ei millään tulotasolla ole syytä kiristää nykyisestä, joten osa veronkevennysvarasta tulee varata veroasteikon inflaatiotarkistuksiin.

On aktiivisesti etsittävä veroratkaisuja, joissa kokonaisveroaste ei merkittävästi laske, vaikka työn verotusta kevennettäisiinkin. Ekologisella verouudistuksella eli siirtämällä verotuksen painopistettä työn verotuksesta ympäristön verotukseen voidaan tuotanto- ja kulutustapoja ohjata kestävämpään suuntaan ja kompensoida veropohjan menetystä, jota työtulojen verojen alentamisesta koituu. Sopivia kohteita voivat olla mm. jäte-, windfall-, maa-aines- ja kevyen polttoöljyn vero.

Perintöveron nykyään aiheuttamat kohtuuttomat tilanteet tulee korjata. Myös verotettavan perinnön alarajaa tulee pitkän tauon jälkeen tarkistaa. Alkoholi- ja tupakkaveron korotuksella voidaan vähentää päihteiden käytöstä syntyviä inhimillisiä ongelmia ja yhteiskunnallisia kustannuksia.

Menolinjauksia
Toinen puoli liikkumavarasta on varattava tärkeimpien menopaineiden kattamiseen.

Tulevan hallituksen yksi tärkeimmistä tehtävistä on vähentää lapsiköyhyyttä, joka on lisääntynyt vahvasta talouskasvusta huolimatta. Tämä vaatii monipuolisia toimia, muun muassa pienintä äitiys-, isyys- ja vanhempainraha tulee korottaa. Yksinhuoltajien ja monilapsisten perheiden asemaa tulee parantaa.

Opintorahaa on korotettava 15 prosenttia, sillä tuen taso on jäänyt pahoin jälkeen. Opiskelijoiden toimeentuloa on vaalikauden aikana parannettava mahdollisuuksien mukaan myös muin tavoin kuten ympärivuotistamalla asumistuki ja tarkistamalla tulorajoja.

Ensi- ja toissijaisen perusturvan selkeyttämiseksi ja köyhyyden vähentämiseksi on syytä korottaa työmarkkinatukea ja peruspäivärahaa. Eläkeläisistä heikoimmassa asemassa ovat pelkän kansaneläkkeen varassa elävät. Heidän asemansa parantamiseksi esitämme takuueläkettä.

Kuntataloutta on vahvistettava, jotta kunnilla on mahdollisuus tuottaa korkeatasoisia palveluita. Kouluissa haasteita ovat mm. luokkakokojen kasvu ja oppilashuollon puutteet, vanhustenhuollossa hoitajien vähyys, mielenterveys- ja päihdehuollossa resurssien puute. Valtion tulee osaltaan tukea naisvaltaisten alojen palkankorotuksia sukupuolten välisten palkkaerojen umpeen kuromiseksi.

Ilmastonsuojelun tarvitsemat voimavarat on turvattava. Liikennehankkeiden rahoitus on rakennettava nykyistä kestävämmälle pohjalle. Perusradanpidon määrärahoihin tarvitaan selvä tasokorotus ja joukkoliikennehankkeita on priorisoitava.

Osaamisen nojaavan talousstrategian on näyttävä myös yliopistojen perusrahoituksessa, t&k-määrärahoissa ja kotimaisen kulttuurin rahoituksessa. Oikeuslaitoksen ja vankeinhoidon akuuttia resurssipulaa on korjattava.

Kehitysyhteistyön määrärahoja on korotettava kansainvälisten sitoumustemme tasolle vuoteen 2010 mennessä. Luonnonsuojeluohjelmien riittävä rahoitus on turvattava, jotta voidaan saavuttaa Suomen hyväksymä tavoite luonnon monimuotoisuuden hupenemisen pysäyttämisestä.

Julkisen talouden tasapaino
Vastuulliseen talouspolitiikkaan kuuluu se, että vahvan talouskasvun aikana lyhennetään valtion velkaa ja vahvistetaan yhteiskunnan edellytyksiä vastata pitkän aikavälin haasteisiin, kuten väestön ikääntymiseen. Tämä edellyttää myös kykyä tehdä rakenteellisia uudistuksia.

4. Suomi on osana Euroopan unionia sitoutunut vähentämään kasvihuonepäästöjään ja lisäämään uusiutuvan energian käyttöä ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Mitä toimenpiteitä eduskuntaryhmänne painottaa näiden tavoitteiden saavuttamiseksi? Mitä keinoja eduskuntaryhmänne pitää tärkeimpinä uusiutuvaa energiaa sekä energiatehokkuutta koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi?


Ilmastonmuutos on ihmiskunnan suurin uhka, jonka torjuminen edellyttää nykyistä selvästi ripeämpiä ja kunnianhimoisempia toimenpiteitä. Suomen tulee sitoutua EU:n tavoitteeseen rajoittaa ilmaston lämpeneminen korkeintaan kahteen asteeseen ja tukea johdonmukaisesti unionin edelläkävijäroolia sekä kansainvälisissä neuvotteluissa että säädettäessä ilmastonsuojelua koskevia direktiivejä.

Suomen tulee toimia aktiivisesti sen puolesta, että Kioton ensimmäisen sitoumuskauden jälkeiset päästötavoitteet ovat merkittävästi nykyistä kunnianhimoisempia. Ilmastotalkoisiin on pyrittävä saamaan mahdollisimman laaja joukko maita – myös tärkeimpiä kehitysmaita niiden kehitystasoon sopivalla tavalla.

Suomelle tulee laatia pitkän aikavälin ilmastostrategia, jossa päästöjä vähennetään kestävälle tasolle. EU:n arvioiden mukaan päästövähennystarve teollisuusmaissa on suuruusluokkaa 30 % vuoteen 2020 ja 80 % vuoteen 2050 mennessä. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää päästöjen vähentämistä jo alkavalla hallituskaudella. Strategian tulee perustua energiankäytön tehostamiseen ja kotimaisen, uusiutuvan energian lisäämiseen. Energiaomavaraisuutta tulee kasvattaa ja riippuvuutta fossiilisista polttoaineista vähentää merkittävästi.

Eduskunnan yksimielisen kannan mukaisesti Suomelle tulee laatia kunnianhimoinen toimenpideohjelma energiansäästön ja energiatehokkuuden lisäämiseksi. Tavoitteeksi tulee asettaa energiankulutuksen kasvun taittaminen mm. Ruotsin ja Tanskan tapaan. Ohjelman tulee sisältää kattava ja ajantasainen arvio maan säästöpotentiaalista sekä toimenpiteet sen realisoimiseksi.

Osana ohjelmaa tulee tarkistaa lämmitysenergian kulutusta ohjaavia rakentamismääräyksiä matalaenergiatekniikkojen tasolle. Erityisesti uusilta sähkölämmitystaloilta tulee edellyttää radikaalisti nykyistä parempaa energiatehokkuutta. Ruotsin tavoin tulee velvoittaa sähköyhtiöt siirtymään kulutuksen reaaliaikaiseen mittaamiseen, mikä kannustaisi energiansäästöön ja tasaisi kulutushuippuja. EU:ssa Suomen tulee edistää tiukkoja energianormeja mm. valaistukselle, sähkömoottoreille ja kodinelektroniikalle. Energiansäästösopimusten velvoittavuutta tulee lisätä.

Uusiutuvaa energiaa tulee edistää ulottamalla syöttötariffit eli takuuhintajärjestelmä koskemaan biokaasua, sähkön ja lämmön yhteistuotantoa bioenergialla, tuulivoimaa, aurinkosähköä sekä vesivoimaloiden tehonkorotuksia. Tukea pientalojen energiaremontteihin ja siirtymiseen uusiutuvaan energiaan tulee korottaa olennaisesti ja palauttaa se koskemaan myös rivi- ja kerrostaloja. Tuuliolosuhteita kartoittava tuuliatlas tulee päivittää pikaisesti. Kestävän energian vauhdittamisessa tulee hyödyntää myös uusia markkinapohjaisia ja kuluttajalähtöisiä ohjauskeinoja kuten tekniikoiden kilpailutusta.

Ilmastonsuojelu tulee integroida keskeiseksi osaksi myös yhdyskuntasuunnittelua ja liikennepolitiikkaa. Yhdyskuntarakennetta tulee eheyttää niin, että kevyelle ja joukkoliikenteelle on hyvät edellytykset. Joukkoliikennettä tulee kehittää kunnianhimoisesti mm. parantamalla työsuhdematkalipun ehtoja, korottamalla radanpidon määrärahoja, tukemalla myös suurten kaupunkien joukkoliikennettä, ottamalla käyttöön ruuhka- ja tiemaksuja sekä organisoimalla paikallisjoukkoliikenne seudullisesti liikenne- ja viestintäministeriön raportin esitysten mukaisesti. Ihmisiä tulee kannustaa valitsemaan energiatehokkaita ja vähäpäästöisiä autoja porrastamalla auto- ja ajoneuvovero päästötason mukaan.

Näiden tavoitteiden toteuttaminen tekee lisäydinvoiman rakentamisen tarpeettomaksi.

5. Mitkä ovat tärkeimmät linjaukset, joilla eduskuntaryhmänne haluaa edistää Suomen turvallisuutta ja vahvistaa Suomen kansainvälistä asemaa ja kehittää Euroopan Unionia?


Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tulee edistää vakautta, turvallisuutta ja ekologisesti kestävää taloutta sekä vahvistaa Suomen kansainvälistä asemaa. Perustaksi on otettava laaja turvallisuuskäsitys, jossa vakavasti otetaan myös mm. ympäristöön ja terveyteen liittyvät uhkat.

Kansainvälisessä yhteistyössä Suomen tulee tukea monenkeskistä järjestelmää ja pyrkiä parantamaan YK:n toimintakykyä mm. demokratian, ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja oikeusvaltion periaatteiden vahvistamiseksi. Suomen tulee toimia erillisen YK:n ympäristöjärjestön perustamiseksi vahvistamaan kansainvälisen yhteisön kykyä vastata globaaleihin ympäristöhaasteisiin.

Globaalissa taloudessa, mm. Maailman kauppajärjestössä WTO:ssa, tulee edistää toimivia ja reiluja sääntöjä, ottaa huomioon kehitysmaiden näkemykset ja edistää globaalisti oikeudenmukaista taloutta. Kansainväliseen kauppaan tarvitaan sitovia ympäristö-, ihmisoikeus- ja työelämänormeja.

Kehitysyhteistyömäärärahojen taso tulee nostaa Suomen tekemien kansainvälisten sitoumusten mukaisesti 0,7 %:n tasolle bruttokansantuotteesta alkaneen vaalikauden aikana.

Kehitysyhteistyömäärärahojen irrottamista kehysbudjetoinnista tulee selvittää. Suomen tulee toimia aktiivisesti Euroopan unionissa köyhimpien kehitysmaiden velkasovittelujärjestelmän edistämiseksi ja innovatiivisten rahoitusmekanismien käyttöönottamiseksi. Kehitysyhteistyön painopisteinä tulee pitää rauhan, demokratian ja ihmisoikeuksien toteuttamista, ympäristön tilan parantamista, köyhyyden vähentämistä ja naisten aseman vahvistamista.

Euroopan unionissa Suomen tulee tukea unionin laajenemista hakijamaihin, jotka täyttävät jäsenyyden kriteerit. Pyrkimyksiä saada EU:lle hyväksyttyä perustuslaillinen sopimus tulee tukea. Työtä EU:n avoimuuden ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi on jatkettava. Unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämistä tulee tukea.

Itämeren suojelu on otava painopistealueena. EU:lle on luotava Itämeri-strategia ja pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuutta. Suomenlahden öljynkuljetusten lisääntymisen takia öljyntorjuntavalmiutta on parannettava.

Hallituskauden aikana tulee laatia kokonaisvaltainen Venäjä-strategia. Siinä tulee käsitellä yhteistyötä Venäjän kanssa kahdenvälisesti ja osana EU-politiikkaa sekä kansainvälisiä suhteita.

Suomen osuutta kansainvälisessä rauhanturvaamisessa ja siviilikriisinhallinnassa on vahvistettava. Siviilikriisinhallintakapasiteettia kehitetään siten, että eri alojen osaajia on käytettävissä.

Hallituskauden aikana laaditaan laajapohjaisesti turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko, jossa otetaan huomioon laaja turvallisuuskäsitys, Suomea koskevat uhkakuvat ja se, miten niihin parhaiten vastataan. Samalla tulee selvittää unionin turvatakuiden rooli, asevelvollisuusjärjestelmän laadullinen ja määrällinen kehittäminen sekä siviilipalveluksen kohtuullistaminen.

6. Mitä poikkihallinnollisia politiikkaohjelmia eduskuntaryhmänne mielestä seuraavalla hallituksella pitäisi olla?


Terveyden edistämisen politiikkaohjelma
Lasten ja nuorten politiikkaohjelma
Työelämäpolitiikkaohjelma

7. Onko eduskuntaryhmällänne ehdottomia hallitusratkaisuun vaikuttavia kynnyskysymyksiä hallitusohjelman tai -pohjan osalta? Onko eduskuntaryhmänne valmis osallistumaan vaalituloksen pohjalta enemmistöhallituksen muodostamiseen tähtääviin neuvotteluihin?


Vihreät ovat valmiita osallistumaan neuvotteluihin enemmistöhallituksen muodostamiseksi. Vihreät ovat valmiita osallistumaan sellaiseen hallitusyhteistyöhön, jonka ohjelmassa
1) sitoudutaan toimimaan kunnianhimoisesti ja kestävästi ilmastonmuutoksen torjumiseksi 
2) vahvistetaan perusturvaa toimeentulon turvaavaan, köyhyyttä vähentävään ja työnteon kannattavuutta parantavaan suuntaan ja 
3) parannetaan ympäristön- ja luonnonsuojelun tasoa, eikä olemassa olevia suojeluohjelmia pureta.

Jaa sivu: