— Jaana Reijonaho

Hassi puoluekokouksessa: Vihreät ovat voittaneet ilmastokeskustelun

Hassi Satu Europarlamentaarikko Satu Hassi:

Hyvät ystävät, viimeksi kuluneen vuoden aikana on yleisesti myönnetty todeksi yksi vihreiden keskeisistä teeseistä eli se että ilmastonmuutos on suuri uhka ihmiskunnan tulevaisuudelle. 

Tony Blair nosti kaksi vuotta sitten ilmaston isojen poikien asialistalle maailman mahtavimpien maiden G8-klubissa. USA:n entisen varapresidentin Al Goren filmi Inconvenient Truth kiertää maailmaa. Maailmanpankin entinen pääekonomisti Nicholas Stern laski, että ilmastonmuutoksen päästäminen valloilleen aiheuttaisi talousromahduksen, jolle vain 1. ja 2. maailmansota sekä 30-luvun lama vetävät vertoja. Tammikuussa, jolloin kaikki ihmettelivät outoa talvea, hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC ilmoitti, että ilmastonmuutos on yli 90 %:n todennäköisyydellä ihmisen aiheuttama.

Jos muuten satutte vielä tapaamaan jonkun harvoista jäljellä olevista ilmastoskeptikoista, kehottakaapa lukemaan tuoreimmassa New Scientist-lehdessä oleva kooste skeptikkojen argumenteista. Jos esimerkiksi joku sanoo, että onhan maapallolla ennenkin ollut lämpökausia, voitte kertoa, että 125 000 vuotta sitten, kun oli 1-2 astetta nykyistä lämpimämpää, merenpinta oli 5-8 m korkeammalla. 3 miljoonaa vuotta sitten, kun oli 2-3 astetta lämpimämpää, meri oli 25 m nykyistä korkeammalla. Tämä riittäisi hukuttamaan New Yorkin, Lontoon, Tokion ja Shanghain – ja Helsingin, Turun ja Espoon. 

Euroopassa tuon ajattelun muutoksen selvin ilmaus on se, että tänä keväänä EU sitoutui huippukokouksessaan vähentämään päästöjään vuoteen 2020 mennessä 30 %, jos kansainvälinen sopimus saadaan aikaan ja 20 % vaikka yksinkin. Tätä päätöstä muuten edelsi se, että jo kaksi vuotta sitten Europarlamentti sanoi että teollisuusmaiden tulee vähentää päästöjään 30 % vuoteen 2020 – ja voitte kuvitella että tämän päätöksen aikaansaamisessa vihreillä oli sormensa pelissä. 

 Se, mistä vihreät ovat puhuneet yli 20 vuotta, on nyt muuttunut valtavirta-ajatteluksi. Me vihreät olemme siis todella olleet ”ei vasemmalla eikä oikealla vaan kärjessä”.  

Suomessa pisteen iin päälle pani Jorma Ollilan iso haastattelu Hesarille, jossa hän puhui ilmastonmuutoksesta aivan kuin vihreät – ja myös sen ratkaisutavoista. Ja eikös heti kohta moni muukin Suomen teollisuuden nokkamies ja nainen kiirehtinyt sanomaan asioista paljolti kuten Jorma Ollila. Olin tietysti ilahtunut, mutta kyllä myös nauratti, kun muistan miten nämä samat ihmiset vielä vähän aikaa sitten leimasivat Kioton onnettomuudeksi ja Kiotosta neuvotelleet vihreät ministerit maanpettureiksi. 

Joitakin vuosia sitten lähinnä ympäristöväen lehdissä kirjoitettiin siitä, että uusiutuvaa energiaa hyödyntävästä tekniikasta vielä tulee isoa bisnestä. Nyt esimerkiksi Talouselämä, Tekniikka ja talous, Kauppalehti, ja Financial Times kirjoittavat siitä, että uusiutuva energia ON isoa bisnestä. Ja samoissa lehdissä kirjoitetaan siitä, miten Olkiluodon ydinvoimatyömaalla kompuroidaan ongelmasta toiseen. Myös ilmastonmuutoksen ratkaisujen suhteen ajattelu on siis nopeasti siirtymässä vihreiden viitoittamaan suuntaan. Yksi merkki tästä muutoksesta on sekin, että Suomen isoimmasta ”teekkarikylästä” eli Espoosta on valittu 2 vihreää DI-koulutuksen saanutta kansanedustajaa. 

Mutta tämä muutos on vielä kovasti kesken ja siinä tulee vihersinisessä hallituksessa mukana olevilla vihreillä olemaan iso työ.  

On jotain todella erikoista siinä, että juuri Suomessa edelleen vallitsee suuri usko ydinvoimaan. Muut maat, joissa keskustellaan uusista ydinvoimaloista, tai oikeastaan lähinnä käytöstä poistuvien ydinvoimaloiden osittaisesta korvaamisesta uusilla, ovat ydinasevaltoja. Niissä eräiden johtavien poliitikkojen halu elvyttää ydinenergia-alaa liittyy haluun uusia vanhenevaa ydinaseistusta, ja taata se, että ydinfysiikkaan saataisiin uusia opiskelijoita, etteivät ydinaseet jää siiloihinsa ruostumaan alan asiantuntijoiden valuessa eläkkeelle. Näissä maissa puhutaan toisaalta paljon Suoma avoimemmin myös ydinenergiaan liittyvästä ydinaseiden leviämisen riskistä, mitä kiista Iranin uraanirikastuksesta havainnollistaa. 

Kaikki skenaariot, sekä globaalit että Eurooppaa koskevat, siitä, millä tavoin ilmastoa muuttavat päästöt saadaan alenemaan niin rivakasti kuin tarvitsee, antavat tulokseksi, että kaksi keinoa on ylitse muiden: energian säästö eli energiatehokkuuden parantaminen ja uusiutuva energia. Niiden jälkeen seuraavaksi suurin potentiaali on hiilidioksidin talteenotolla. Näihin verrattuna ydinvoima on täysin marginaalinen. Jos haluaa tehdä ilmastonsuojelulla isoa bisnestä, kannattaa kerta kaikkiaan satsata vihreisiin energiaratkaisuihin. 

Suomessa ja koko maailmassa sen ymmärtäminen on pahasti kesken, että ei riitä vain muuttaa energian tuotantotapaa, on myös vähennettävä energian kulutusta. Jatkuvasti kasvava sähkönkulutus ei ole kestävää vaikka sähkö tuotettaisiin uusiutuvilla. Jatkuvasti kasvava autoliikenne ei ole kestävää, ei vaikka tankeissa olisi biojätteistä valmistettua biodieseliä.  

Euroopan ja Suomen vihreiden yksi keskeinen tehtävä on nyt pitää kiinni siitä, että EU jatkaa valitsemallaan tiellä olla ilmastonsuojelun suunnannäyttäjä muulle maailmalle. On totta, että ilmastonsuojelu ei onnistu, elleivät myös Kiina ja Intia rajoita päästöjään. Mutta kun tiedämme, miten kiivasta keskustelua päästövähennyksistä Suomessa on käyty, miten voimme kuvitella Kiinan ja Intian suostuvan päästövähennyksiin, ellei rikas osa maailmaa aloita tätä savottaa?

Vihreiden pitää tietysti koko ajan kehittää myös omaa ajatteluaan. Yksi alue, joka meidän omassa työssämme on pahasti kesken, on sen havainnollistaminen ja konkretisoiminen, millaista on elämä siinä yhteiskunnassa jota tavoittelemme, eli millaista on hyvä elämä vähäpäästöisessä yhteiskunnassa. 1980-luvullahan vihreissä julkaisuissa oli idyllisiä piirroksia ekokylistä, joiden luomukasvimaiden, kompostien ja polkupyörien välissä pyöri talokohtaisia tuulimyllyjä. Tämä ”pieni on kaunista” visio ei todellakaan enää riitä. Mutta mehän tiedämme, että vihreä yhteiskunta, jossa ihmiset elävät kestävästi, vahingoittamatta luontoa ja maapalloa tai toisiaan, ei ole kieltäymyksen yhteiskunta, se on hyvä yhteiskunta. Mutta meidän pitää osata kertoa se paljon paljon havainnollisemmin kuin nyt.

Jaa sivu: