— Katja Alvoittu

Cronbergin puhe valtuuskunnassa 22.9.07

Hyvä valtuuskunta,

alkuun lämpimästi tervetuloa Tampereelle ja tämän valtuuskunnan ensimmäiseen kokoukseen. 

Edellinen valtuuskunta vahvisti oppositiopolitiikkaamme aatteellisesti vahvalla ja tuoreesti idearikkaalla keskustelulla ja ohjelmatyöllä. Valtuuskunnan työn jälkiä näkyy hyvin myös tämän hallituksen ohjelmassa. Hallitusohjelma antaa hyvät edellytykset mm. modernille sosiaaliturvalle, vaikuttavalle ilmastopolitiikalle ja inhimilliselle maahanmuuttopolitiikalle.

Hallitukseen lähtiessä olimme varmoja siitä, että hallitus Vihreiden kanssa on parempi kuin hallitus ilman Vihreitä. Olimme myös luottavaisia, että vihreys ei jää sävyttämään vain hallituksen nimeä. Tämän valtuuskuntakauden tärkein tavoite on juuri siinä: pitää osaltaan huolta siitä, että vihreys on vihreyttä myös sinivihreän hallituksen päätöksissä. 

Viiden kuukauden jälkeen olen taipuvainen ajattelemaan, että onnistumisen mahdollisuudet ovat hyvät. Budjetti palautti talouspolitiikkaan ajatuksen siitä, että veroilla voidaan ja tulee ohjata ihmisten käyttäytymistä. Tämä taisi olla kautta aikojen ensimmäinen budjetti, jossa suurin julkinen vääntö käytiin energiaverojen ympärillä. Ekologinen verouudistus nousi politiikan marginaalista sen keskiöön.

Ensikuukausien perusteella olen tyytyväinen myös siihen, että loppupeleissä saimme haltuumme juuri nämä ministeriöt. Oikeus- ja työministeriöissä päätämme asioista, jotka näkyvät suoraan ihmisten elämässä: johtavatko kurssit työpaikkaan, kauanko oikeusprosessit kestää, miten liikennettä saa valvoa, saako työtön apurahansaaja työttömyysturvaa? Vihreys ei ole vain huolta maailman tulevaisuudesta vaan myös tässä ja nyt vaikuttavia päätöksiä. 

Työministeriön pieniä suuria saavutuksia alkutaipaleella ovat mm. siviilipalvelusajan lyhentyminen, vammaisten työllistymiseen suunnattujen määrärahojen kaksinkertaistuminen sekä apurahansaajien työttömyysturvan selkeyttäminen. Edessä näen paljon tehtävää, jotta työelämä kehittyisi toivomaamme suuntaan. Uskoni onnistumiseen on kuitenkin luja.

Turvallisuuspolitiikassa sisältökeskustelun aika

Politiikan syksyä ja talvea tulee vahvasti sävyttämään ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Tähän mennessä olemme nähneet vasta retorista lämmittelyä, mutta pian saamme tehdä kovia ulkopoliittisia päätöksiä: minne laitetaan kriisinhallinnan resurssit, osallistutaanko Naton nopean toiminnan joukkoihin, kuinka lähelle Natoa liikutaan?

On aika lopettaa keskustelu keskustelusta ja siirtyä sisältöihin. Kannustan kaikkia osapuolia, niin hallitusta kuin oppositiota, avaamaan omia tavoitteitaan ja argumentoimaan niiden puolesta. Näin olemme kaikki valmiimpia päätöksentekoon kun sen aika koittaa.

Avaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan sisältökeskustelun linjaamalla Vihreiden ulko- ja turvallisuuspoliittisia tavoitteita niin kuin ne itse näen. 

Vihreän ulko- ja turvallisuuspolitiikan lähtökohdat  

Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on varmasti hyvä olla aktiivinen ja aloitteellinen kuten on vaadittu, mutta minkä eteen? Jos käytössäni olisi kolme sanaa, jolla kuvata ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme ydinarvoja, sanoisin rauha, ihmisoikeudet ja oikeudenmukaisuus.

Entä minkälainen ulko- ja turvallisuuspoliittinen orientaatio tai toimintatapa parhaiten edistäisi rauhaa, vahvistaisi ihmisoikeuksia ja lisäisi oikeudenmukaisuutta?

Monenkeskisyys: Elimme liki viisi vuosikymmentä kaksinapaisessa maailmassa, joka jakautui itäiseen ja läntiseen leiriin. Seuraavan jakolinjan on pelätty syntyvän kristityn ja islaminuskoisen maailman välille. Jos maailmaa hahmottaa talouden kautta, voi seuraavan akselin päissä nähdä myös Kiinan ja Yhdysvaltojen.

Sijaitsivatpa navat missä tahansa, meidän on pyrittävä tasoittamaan niitä jännitteitä, joita valtioiden, aatteiden tai uskontojen välille pyrkii välillä syntymään. Orientaatiomme ulkopolitiikkaan tulisikin olla monenkeskistä maailmanjärjestystä vahvistava. Tällöin tavoitteena tulee olla sellaisten rauhaa rakentavien ylikansallisten toimijoiden kuten EU:n ja YK:n vahvistaminen.

Ennaltaehkäisy: Liian moni konflikti syntyy vain siksi, että sen annettiin syntyä. Viha on annettu siirtyä sukupolvelta toisella ja köyhyyden luoda toivottomuuden ilmapiiriä. Tavoitteellinen ennaltaehkäisyn politiikka ei voi nojata satunnaisiin ja poliittisesti värittyneisiin havahtumisiin maailman vääryyksien edessä. On aktiivisesti etsittävä ja kehitettävä indikaattoreita, jotka hälyttävät meidät toimimaan ajoissa, jännitteiden vasta muodostuessa. 

Usein jännitteiden vahvistuessa kielletään esimerkiksi avioliitot eri etnisten ryhmien välillä. Kansainvälisen yhteisön reagointiherkkyyttä on vahvistettava etsimällä niitä merkkejä, jotka kertovat jännitteiden kiristymisestä. Naiset ovat usein niitä, jotka kokevat jännitteiden vahvistumiset ensimmäisenä omassa arjessaan.

Sotilaallisessa kriisinhallinnassa ennaltaehkäisyyn nojaavan strategian tavoitteena on luoda edellytyksiä konfliktin poliittiselle ratkaisulle ja yhteiskunnan jälleenrakennukselle. Esimerkiksi Irakissa ollaan pahasti etääntymässä juuri tästä tavoitteesta. 

Laaja-alaisuus: Käsitys laajasta turvallisuuspolitiikasta on pikkuhiljaa lähentynyt vihreää ajattelua.  Turvallisuudesta ei voi puhua ottamatta huomioon vaikka ilmastonmuutoksen vaikutuksia tai luonnonvarojen rajallisuutta.

Turvallisuuspolitiikan analyysissä on kuitenkin pyrittävä täsmällisyyteen. Jos esimerkiksi laajan turvallisuuden uhat liittyvät energiahuoltoon, talouteen tai vaikka öljykuljetuksiin niin varautumisen puolella vastaus ei voi olla asehankintojen kasvattaminen. Strategisella tasolla aseelliset turvallisuusuhat on kyettävä erottamaan muista turvallisuusuhista.

Seuraavaksi yritän vastata siihen, mitä monenkeskistä maailmanjärjestystä vahvistava, ennaltaehkäisyä korostava ja laajaan turvallisuuskäsitykseen nojaava ulko- ja turvallisuuspolitiikka tarkoittaa ajankohtaisissa turvallisuuskysymyksissä.

Ei rähmällään itään eikä länteen

Jotakin hämmentävää on siinä, kuinka paikannamme itsemme suhteessa suurvaltoihin. Milloin lasketaan vierailujen määrää, milloin arvellaan kumartelun riittävän tai olevan riittämätöntä. Näyttää siltä, että kiintopisteemme maailmassa on hukassa.

Historiallisesti Paasikiven-Kekkosen linja määritti suhteitamme niin naapuriin kuin läntiseen maailmaan. Tiesimme, missä tasapainoilimme ja mitä tavoittelimme. Kylmän sodan jälkeen Lipponen kuljetti Suomea kohti unionin ydintä, mutta riittääkö aktiivinenkaan unionin jäsenyys meille itseymmärryksen lähteeksi?

Paikkamme maailmassa on määritettävä uudelleen. Tarvitsemme uuden kiintopisteen, mutta sitä ei löydy Kanervan-Häkämiehen viitoittamalta tieltä. Emmehän vain ole joutumassa kylmän sodan peilikuvaan, jossa ollaan rähmällään toiseen suuntaan?

Suhteemme suurvaltoihin, oli kyseessä sitten Venäjä, Yhdysvallat tai vaikka Kiina, ei pitäisi määrittyä huomionkipeyden tai myötäkarvaisuuden kautta. Terveet suhteet sallivat erimielisyyden, jopa kritiikin. Suomen ei pidä olla rähmällään sen enempää itään kuin länteenkään.

Suomen ei myöskään pidä olla rähmällään talouden edessä. Pyrkimys vahvistaa taloudellista kanssakäymistä ei saa rajoittaa poliittista liikkumavapautta. Näkemyksiämme demokratiasta, oikeusvaltiosta tai ihmisoikeuksista tulee soveltaa myös kansainvälisiin suhteisiin.

Nato-selvityksestä avoin ja kattava

Osana ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa tullaan arvioimaan myös Nato-jäsenyyden etuja ja haittoja.

Yhtä tärkeää kuin kysyä, liittyäkö Natoon, on kysyä, millaiseen Natoon? Kylmän sodan jälkeen Nato etsii paikkaansa maailmassa. Afganistan on uuden Naton testi. Se ei ole helppo koetinkivi, sillä kukaan ei ole koskaan voittanut Afganistanissa. Sota tulee jatkumaan pitkään ja niin myös Naton tuska.

Vihreät ovat vastustaneet Natoon liittymistä. Pidän linjaa edelleen pätevänä. Nato etsii edelleen rooliaan maailmassa. Naton jäsenyys ei myöskään vahvistaisi turvallisuuttamme. Jo Naton ydin, eli sotilaalliset turvatakuut, ovat heikenneet. Se ei panosta liittouman aluepuolustukseen vaan sotilaalliseen kriisinhallintaan.

Nato-selvitys ei saa olla Nato-mainos. Nato on aktiivisesti tukenut jäsenmaiden siirtymistä palkka-armeijaan ja alueellista puolustusta Naton pääsihteeri pitää rahanhukkana. Jos haluamme avoimen, kattavan ja suorapuheisen analyysin Naton vaikutuksista, emme voi sivuuttaa näitä näkemyksiä.

Edessä on myös kysymys Naton nopean toiminnan joukkoihin osallistumisesta. Arvotan valinnanvapauden ja liikkumavaran maksimoinnin niin korkealle, että katson jo niiden säilyttämisen puoltavan joukkojen ulkopuolelle jäämistä.

Osallistuminen NRF-joukkoihin oletettavasti lisäisi painostusta osallistua ei-itse-valitsemiimme operaatioihin. Viimeaikojen ulkopoliittinen toimeliaisuus ei vahvista uskoani siihen, että osaisimme pitää pintamme sellaisen painostuksen edessä. Myös voimankäytön säännöt ovat Naton nopean toiminnan joukoissa sallivammat kuin mitä olemme tähän asti katsoneet hyväksi.

Asevelvollisuutta kehitettävä valikoivampaan suuntaan

Puolustusmateriaalin hinnat nousevat hurjaa vauhtia, joten joudumme selonteossa hakemaan strategista ja pitkän aikavälin ratkaisua puolustusvoimien resurssiongelmaan. Myös puolustusvoimain komentaja Juhani Kaskeala totesi taannoin, että ilman armeijan miesvahvuuden tuntuvaa vähentämistä puolustusmenoissa ajaudutaan kestämättömään tilanteeseen. 

Olemme valintojen edessä. Pitkällä tähtäimellä joudumme tinkimään joko aseista tai miehistä. Vihreät ovat esittäneet asevelvollisuuden kehittämistä valikoivampaan suuntaan. Tätä tietä voidaan edetä myös Naton ulkopuolella. Sodankäynti on muuttunut niin, että siihen ei tarvita nykyisenkaltaista laajaa asevelvollisuusarmeijaa.

Puolustusmateriaalin hankinnoissa katsoisin pohjoismaisen yhteistyön suuntaan. Pohjoismaisen yhteistyön tietä ei varmasti ole vielä kuljettu loppuun.

Kriisinhallinnalle laadittava kriteerit

Viimeistään syksyn Afganistaniin vai Darfuriin? keskustelu on osoittanut, että tarvitsemme ehdottomasti kriteerit kriisinhallintaan osallistumiselle. Nyt käyty keskustelu osallistumisen vaikuttimista ei ole kunniaksi rauhanturvaamisensuurvallalle, jollaisena Suomi haluaa maailmalla näyttäytyä.

On tärkeää, että Suomen puolustus on teknisesti korkeatasoista ja että sitä koetellaan haastavissa olosuhteissa. On tärkeää pyrkiä hyviin väleihin myös suurvaltojen kanssa. Kumpikaan ei kuitenkaan käy syyksi osallistua rauhanturvaoperaatioon.

Kunkin operaation kohdalla on katsottava, kuinka laajoja ja vakavia ovat inhimilliset kärsimykset, kuinka lähellä poliittinen ratkaisu ja kuinka parhaiten kannamme globaalia vastuuta. Nämä ovat niitä tekijöitä, joita vastoin kriisinhallintaan osallistumista tulisi arvioida.

Arvona voidaan pitää myös sitä, että olemme läsnä maantieteellisesti laajalla alueella. Afrikka ei aina ole sotilaallisesti seksikäs, mutta se ei ole syy syrjiä mannerta. Samoin pidän tärkeänä organisatorista tasapuolisuutta. Osallistumalla vahvasti myös YK-vetoisiin operaatioihin vahvistamme YK:ta rauhanturvaajana ja maailmanpoliittisena toimijana.

Suomen paikka maailmassa

Totesin, että Suomen paikka maailmassa on kadoksissa. Katson, että sitä tarjoillaan meille kultatarjottimella. Meillä on pitkä ja kunniakas rauhanturvaamisen perinne, olemme riittävän vapaa ja itsenäinen toimija. Lunastetaan jälleen maineemme rauhanturvaamisen suurvaltana.

Jaa sivu: