— Suvi Reijonen

Sinnemäki vakausohjelman tarkistuksesta 17.12.2007

Arvoisa puhemies,

Talouspolitiikassa olemme siirtyneet aikaan, jossa työllisyysasteen nostaminen on kiinni ennen kaikkea ammattitaitoisten työntekijöiden löytymisestä. Työpaikkojen määrän kasvu on vuosi vuodelta haastavampaa, koska kasvava määrä ihmisiä on siirtymässä eläkkeelle. Tässä tilanteessa kovinta ja parasta talouspolitiikka on se, miten saamme hyvän koulutuksen ja hyvät valmiudet työelämään niille ryhmille, joissa on merkittävää potentiaalia.

Tämä tarkoittaa sitä, että täällä asuville maahanmuuttajille tarjotaan hyvälaatuista kielikoulutusta. Se tarkoittaa sitä, että vajaakuntoisilla on kunnolliset mahdollisuudet työllistyä. Jokaisessa ikäluokassa kaikilla tulee olla mahdollisuudet päättää peruskoulu ja saada sen jälkeen itselleen sopivaa jatkokoulutusta, oli se sitten lukio tai työpaja, ammattikoulu tai kymppiluokka. Päiväkotien täytyy olla hyviä, ryhmien tarpeeksi pieniä jotta vanhemmat haluavat mennä töihin ja voivat pitää lasta päiväkodissa turvallisin mielin.

Nämä ovat kaikki asioita, jotka vaativat julkisia menoja. Nämä julkiset menot ovat myös investointeja tulevaisuuden parempaa työllisyyteen.

Sen sijaan veronalennukset eivät tässä tilanteessa ole todellinen vastaus jos halutaan työllisyysasteen nousua. Kaksi hyvin konkreettista esimerkkiä: jo pitkään kotitalouksien palveluiden kasvu ja kehittyminen on ollut kiinni siitä, löytyykö siivoustyöhön osaavaa työvoimaa, ei siitä, että verotuksen kotitalousvähennystä pitäisi kasvattaa. Sama koskee kampaamopalveluita.

Tasaiset alennukset tuloveroon lisäävät kyllä ostovoimaa, mutta työllisyyden kannalta todellista merkitystä on vain sillä, jos pienten tulojen verotusta pienennetään merkittävästi.

Edellä mainituista syistä, ja siksi että julkisen taloutemme pitkän aikavälin vakaudessa on riskinsä, hallituksen tulisi olla huomattavan pidättyväinen veronalennusten suhteen. Jos yleinen taloustilanne lähtee heikentymään, tehtyjen päätösten uudelleen arviointi on aloitettava sovituista veronalennuksista.

Arvoisa puhemies,

Veropohjasta huolehtiminen tarkoittaa myös harmaan talouden torjuntaa. Keskusrikospoliisi ilmoitti vuoden alussa, että verottaja menettää harmaan talouden vuoksi verotuloja yli kaksi miljardia euroa vuodessa. Suomalaisella yhteiskunnalla ei ole varaa siihen, että yhteisestä kakusta viedään pari miljardia päältä. Harmaasta taloudesta ei kärsi ainoastaan verottaja. Rehelliset yrittäjät, jotka hoitavat veronsa ja työnantajan velvoitteensa niin kuin pitää, myös he kärsivät epäreilun kilpailun vuoksi.

Tarvittavat harmaata taloutta ja talousrikollisuutta kuriin saattavat lainsäädäntötoimet ovat tiedossa. Nämä toimenpiteet on toteutettava hyvinvointivaltion rahoituspohjan varmistamiseksi.

Nyt käsiteltävässä vakausohjelmassa nähtävä kestävyysvajeen kasvu perustuu siihen, että ihmisten on huomattu elävän pidempään kuin tähän asti on ennustettu. Tämä ei tietenkään ole asia jota tulisi murehtia. Yhteiskuntapolitiikalta tämä tieto vaatii kahta asiaa. On välttämätöntä, että eläkkeelle siirtyminen myöhentyy nykyisestä. Tässä asiassa olemassa olevat järjestelmät näyttävät toimivan kohtuullisen hyvin.

On kuitenkin tarpeen myös miettiä, onko vielä jotain jolla työuria voidaan pidentää.

Toinen tärkeä asia on terveyden edistäminen, ennaltaehkäisevä terveyspolitiikka. Laitoshoidon kulut ovat yhteiskunnalle suuret, mutta ei se maksa kovinkaan paljon, jos ihmiset ovat vanhoja. Vanhustenhuoltomme tarvitsee kuntouttavaa otetta, riittävästi hyviä kotipalveluja, ja oikean määrä laitoshoitoa silloin kun sitä tarvitaan.

Työperäinen maahanmuutto on yksi osa Suomen työvoimatarpeen ratkaisua. Maahanmuuttajat auttavat jo nyt työvoimatarpeen täyttämisessä ja ovat hillinneet rakennusalan ylikuumenemista. Työntekoon on tänä vuonna haettu oleskelulupia lähes 60 prosenttia viimevuotista enemmän.

Vakausohjelman tarkasteluväli ulottuu vuoteen 2050. Tämä on aikaväli, jossa meidän tulee myös vastata ilmastonmuutoksen haasteeseen.

Ekonomisti Nicolas Sternin raportti ilmastopolitiikan talousvaikutuksista (Stern Review on the Economics of Climate Change) toteaa selvästi sen, että ilmastonmuutoksen kustannukset ovat suuremmat kuin siihen asiallisesti varautumisen kustannukset.

Suomessa päästöt henkeä kohti ovat poikkeuksellisen korkeat. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän tulee toimia päästöjen vähentämiseksi äärimmäisen tehokkaasti tulevina vuosina, varsinkin kun olemme jääneet jälkeen muista Pohjoismaista, joissa energian kulutuksen kasvu on saatu taittumaan.

Balin ilmastoneuvotteluita on Suomessa uutisoitu sen suuntaisesti, että mistään prosenttimääräisistä päästövähennystavoitteista ei olisi saatu sovittua. Tämä ei kuitenkaan aivan pidä paikkaansa. Ympäristöministeriön neuvottelevan virkamiehen Outi Berghällin johdolla vedetyissä neuvotteluissa hyväksyttiin Kioton pöytäkirjan seurantaraportti, joka asettaa tavoitteeksi päästöjen vähentämisen 25–40 prosentilla jo vuoteen 2020 mennessä. Tämä tavoite sitoo Kioton pöytäkirjan ratifioineita 179 maata. Yhdysvaltoja lukuun ottamatta kaikki muut merkittävät teollisuusmaat hyväksyivät lopulta lukujen kirjaamisen.

Julkisten menojen ajatteleminen investointeina on välttämätön näkökulma pitkän aikavälin kestävälle talouskehitykselle. Esimerkiksi ilmastopolitiikan kannalta välttämättömiin infrastruktuurihankkeisiin on voitava ottaa myös lainaa.

Esimerkiksi Seinäjoki–Oulu-radan parantaminen ja muuttaminen kaksiraiteiseksi koko matkalta on yksi tällainen välttämätön hanke. Maakuntaliitot ovat yhdessä esittäneet, että Ratahallintokeskukselle annettaisiin lupa ottaa Euroopan investointipankilta tarvittava 200 miljoonan euron laina valtion takauksella. Tämä mahdollistaisi investoinnit nopeutetulla aikataululla ilman, että budjettikehykset repeävät.

Hyvin kohdennetut julkiset menot, veropohjasta huolehtiminen ja ilmastonmuutoksen haasteeseen vastaaminen ovat kestävän talouspolitiikan tärkeimmät kulmakivet.

Jaa sivu: