— Suvi Reijonen

Ryhmäpuheenvuoro: Valtioneuvoston selonteko Suomen osallistumisesta Naton nopean toiminnan joukkojen täydentävään toimintaan

Ryhmäpuheenvuoro 11.3.2008
Johanna Sumuvuori

Arvoisa puhemies,

Vihreät eivät usko, että aseilla ratkottaisiin maailman kriisit. Vihreille ykköskeino rauhanrakentamisessa on aina konfliktien ennaltaehkäisy sotilaallisen voimankäytön sijaan. Mielestämme kriisinhallinta on nähtävä kokonaisuutena, jossa on sekä siviili- että sotilaallinen ulottuvuus. Meille kriisien ennaltaehkäisy ja siviilikriisinhallinta ovat ensisijaiset kriisinhallinnan muodot vastapainona aseelliselle kalistelulle ja rymistelylle.

Uskomme laajaan turvallisuuskäsitykseen, jonka mukaisesti näemme, että suurimmat uhat turvallisuudellemme eivät ole sotilaalliset uhat tai terrorismi, vaan ilmastonmuutos ja inhimillisen hyvinvoinnin epätasainen jakautuminen maailmassa. Niin ympäristöuhkat kuin köyhyyskin ovat konflikteille rehevää kasvualustaa, jota haluamme päästä kitkemään varhaisessa vaiheessa.

Kriisinhallinnan viimesijaiseen keinoon - sotilaalliseen kriisinhallintaan - tulee turvautua vasta, kun kaikki muut keinot konfliktin hallitsemiseksi ovat epäonnistuneet. Kun Suomi lähtee mukaan sotilaalliseen kriisinhallintayhteistyöhön, syyn tälle yhteistyölle tulee aina olla heikkojen valtioiden olojen vakauttaminen ja konfliktien purkaminen ja estäminen - ei muut poliittiset tarkoitusperät.

Arvoisa puhemies,

Naton nopean toiminnan joukoilla ei ole pitkää historiaa. Toiminta hakee edelleen suuntaansa, samoin kuin Nato sotilasliittona.

Hallitusohjelmaan kirjattiin, että EU:n taisteluosastoista saatavat kokemukset muodostavat pohjan harkittaessa osallistumista NRF-toimintaan. Haluaisin tähän todeta kriittisesti, että tällaista vertailua ei ole kyetty tekemään vielä tässä vaiheessa, ainakaan varsinaisten operaatioiden osalta. Vertailua on pystytty tekemään korkeintaan harjoitustoiminnasta. Siksi onkin tärkeätä, että Suomen mahdollinen NRF-yhteistyö rajoittuu täydentävään toimintaan.

Eduskunnalle annettu valtioneuvoston selonteko osoittaa, että tässä tilanteessa Suomi vahvistaa sellaista, mistä on periaatteellisesti linjattu jo vuonna 2006 - edellisen hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa. Linjaus Suomen halukkuudesta NRF-yhteistyöhön on siis saatettu myös Naton tietoon jo ajat sitten.

Valtioneuvoston ja tasavallan presidentin 7. maaliskuuta tekemän linjauksen mukaan Suomi vahvistaa halukkuutensa osallistua NRF:n täydentävään toimintaan. Linjauksessa Suomen yhteistyö on rajattu siten, että Suomi ei osallistu NRF:n päivystysvuoroihin.

Arvoisa puhemies,

Tekemämme havainnot ovat vahvistaneet kriittistä ja varauksellista suhtautumistamme nopean toiminnan joukkoihin. Vihreä eduskuntaryhmä pitää erityisen tärkeänä, ettei Suomen kantaa varsinaiseen Nato-jäsenyyteen muuteta NRF-päätöksen yhteydessä. Siksi on mainiota, että valtioneuvoston ja presidentin NRF-päätöksen yhteydessä hyväksyttiin ministeri Cronbergin lausuma, jonka mukaan NRF-toimintaan osallistuminen ei muuta Suomen suhdetta varsinaiseen Nato-jäsenyyteen. NRF:n täydentäviin joukkoihin osallistuminen ei ole Naton esikartano.

Vihreät suhtautuvat sotilasliiton jäsenyyteen edelleen kielteisesti. Seuraamme kuitenkin kiinnostuneina, miten Nato aikoo muuttua perinteisestä sotilasliitosta kriisinhallintaorganisaatioksi ja millaiseksi Naton kriisinhallintatoiminta muodostuu.

Vihreät pitävät tärkeänä, että mahdolliselle NRF-toimintaan osallistumiselle on niin eduskunnassa kuin myös yleisesti laaja tuki. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan viime vuonna tekemän haastattelututkimuksen mukaan 2/3-osaa kansasta vastustaa Suomen Nato-jäsenyyttä, mutta lähes 70 prosenttia kansalaisista suhtautuu myönteisesti Suomen osallistumiseen Naton nopean toiminnan joukkojen harjoituksiin.

Arvoisa puhemies,

Vihreät haluavat nostaa tässä yhteydessä esiin vakavan huomion siitä, miten hajanaisesti Suomessa on käsitelty kriisinhallintaan liittyviä asioita. Suomelta puuttuu kriisinhallinnan kokonaisnäkemys. Tarvitaan huomattavasti selkeämpi suunnitelma siitä, millä keinoin Suomi lisää hallitusohjelman mukaisesti siviilikriisinhallinnan resursseja, jotka ovat tällä hetkellä aivan liian pienet. Samoin siviili-sotilasyhteistyötä täytyy parantaa. Kuopion siviilikriisinhallintakeskuksen työ on käynnistynyt hyvin, mutta sillä pitäisi olla myös selkeää poliittista ohjausta, jossa ulkoministeriö on mukana.

Tarvitaan myös realistinen arvio siitä, mihin kaikkeen Suomella on aidosti resursseja ja onko esimerkiksi nähtävissä turhia päällekkäisyyksiä, kun tehdään kriisinhallintayhteistyötä eri kumppaneiden kanssa. On aina myös perusteltava johdonmukaisesti ja selkeästi, mikä on toiminnan lisäarvo paitsi Suomelle itselleen, myös kansainväliselle kriisinhallinnalle ja vakaudelle. Tarvitaan kirkkaampi poliittinen visio suomalaisesta kriisinhallinnasta.

Vihreät haluavat myös, että Suomi kiinnittää vakavaa huomiota tämänhetkisen kansainvälisen kriisinhallinnan ja sen parissa tehtävän yhteistyön puutteisiin. Esimerkiksi Afganistanin ISAF-operaatiossa Natolla ja EU:lla on ollut vaikeuksia sopia poliittisella tasolla yhteistoiminnan järjestelyistä.

Afganistanin operaation ongelmat ovat hyvä esimerkki siitä, että nopean toiminnan joukkojen toimintakonseptin kehittelyssä on vielä haasteita. YK:n mandatoima, nykyään Naton johtama ISAF-operaatio on toiminut Afganistanissa jo vuosia, mutta ulkoasiainvaliokunnan saaman selvityksen mukaan Afganistanin turvallisuustilanne on siitä huolimatta heikentynyt vuoden 2007 aikana. Myös siviiliuhrien määrä on lisääntynyt. Tämä on kasvattanut paikallisten vastustusta paitsi rauhanturvaoperaatioita, myös siviilikriisinhallintaa ja kehitysyhteistyötoimintaa kohtaan, mikä on erittäin hälyttävää.

Arvoisa puhemies,

Vihreät hyväksyvät edellä mainituin tiukoin ehdoin ja kriittisin huomioin Suomen osallistumisen Naton nopean toiminnan joukkojen täydentävään toimintaan. Odotamme vastaisuudessa selkeämpää näkemystä kriisinhallinnan kokonaisuudesta ja ripeitä otteita myös kansainvälisen kriisinhallinnan ongelmiin puuttumisessa.

Jaa sivu: