— Suvi Reijonen

Oikeusministeri Tuija Braxin puhe valtuuskunnassa Kemissä 19.4.2008

Suomesta Itämereen vaeltavat Tornionjoen ja Simojoen luonnonlohikannat ovat suunnattoman arvokas kansallisomaisuus, jonka säilyttäminen on meidän tehtävämme, sillä ne ovat lajinsa ainoat.

Vajaa kuukausi sitten valtioneuvosto hyväksyi asetuksen lohenkalastuksen rajoituksista Pohjanlahdella ja Simojoessa. Asetuksen tarkoituksena on turvata hallitusohjelman mukaisesti luonnonlohen nousu kutujokiin, poikastuotannon mahdollisimman korkea taso ja rannikon ammattikalastuksen toimintaedellytykset. Lohiasetus astui voimaan viime tiistaina 15.4.

Asetus on kompromissi, ja vaikka olin sitä neuvottelemassa loppuun saakka ja vielä hyväksymässä sen, olen huolissani luonnonlohen tulevaisuudesta. Meillä ei ole täyttä varmuutta, miten lohikanta annetuilla reunaehdoilla kehittyy. Pohjanlahden rannikon ammattikalastajien lohenkalastusta rajoitetaan kevään mittaan, mutta ehtivätkö emokalat livahtaa heidän rysiensä ohitse jokiin kutemaan ennen rajoituksen päättymistä, jää nähtäväksi.

Liikenne raiteille

Eduskunnan käsittelyssä oleva liikennepoliittinen selonteko on ollut talven väännöistä kiihkeimpiä. Selonteossa on määritetty tulevien vuosien liikennepolitiikan keskeiset suuntaviivat, määritetty ilmastopolitiikan näkökulmat liikennesektorilla ja, totta kai, piirretty seuraavien vuosien siltarumpujen paikat eli päätetty keskeisistä raide- ja tieliikenteen rakennushankkeista.

Selonteossa näkyy vihreiden kädenjälki muun muassa voimakkaassa ilmastopolitiikan painotuksessa, siitä kiitos Vihreälle eduskuntaryhmälle ja erityisesti ilmastoasiantuntija Oras Tynkkyselle, jonka tukeen on voinut luottaa.

Historiallinen hankepaketti keikauttaa suhteet päälaelleen: toisin kuin aiemmin, nyt raideliikenteen investoineihin varataan tiehankkeita enemmän rahaa. Kehärataa aletaan rakentaa ensi vuonna, kustannusarvio hankkeelle on 590 miljoonaa.

Länsimetron valtion rahoitusosuuden katoksi määrättiin 200 miljoonaa euroa eli 30 prosenttia hankkeen tämän hetken kustannusarviosta. Rakentaminen alkaa vuonna 2010.

Pohjanmaan radan eli Seinäjoki-Oulu-radan kunnostusta jatketaan, ja nyt hallitus sitoutui koko hankkeen loppuun viemiseen, kustannus on huikeat 800 miljoonaa. Tärkeistä sähköistyspäätöksistä on myös syytä iloita: Rovaniemi-Kemijärvi-välinen yhteys ja Vaasa-Seinäjoki-rata hoidetaan tällä vaalikaudella ajan tasalle.

Ratojen kunnossapitoon selonteon yhteydessä tehdyissä päätöksissä ei kuitenkaan ole riittänyt tarpeeksi rahaa, vuotuinen vaje on nyt noin 70 miljoonaa euroa. Tästä taistelemme lisäbudjettineuvotteluissa.

Ratahankkeiden edistäminen ei olisi mahdollista, ellei myös muiden puolueiden riveissä oltaisi heräilemässä ilmastohaasteeseen. Liikenteen päästöt on painettava laskevalle uralle, eikä se voi onnistua tieliikenteen jatkuvalla kasvulla. Liikenne on siirrettävä entistä enemmän raiteille.

Komissio on esittänyt Suomelle 16 prosentin päästövähennystä vuoteen 2020 mennessä. Liikennealalle tavoite on erittäin haasteellinen: hiilidioksidipäästöjen määrä saisi vuonna 2020 olla enintään 10,9 miljoonaa tonnia. Nyt vuotuiset päästöt ovat noin 13 miljoonaa tonnia ja niiden arvioidaan ilman uusia toimia kasvavan vuoteen 2020 mennessä 13,9 miljoonaan tonniin. Vähentämistarve on vuonna 2020 teknologian kehityksestä ja biopolttoaineiden osuudesta riippuen 2,5-3 miljoonaa tonnia. Poissuljettua ei ole sekään, että EU kiristää päästötavoitevähennystä jos ja kun globaalitasolla saadaan uusia sopimuksia Kioton jälkeisten yhteisten sopimusten tiukentamisesta.

Liikenteen ilmastopolitiikkaa ei käsitellä vain liikennepoliittisessa selonteossa, jossa tarkastelu ulotetaan vuoteen 2020 asti. Kaikki sektorit kattava ilmasto- ja energiastrategia valmistuu kesällä 2008 ja ilmasto- ja energiapoliittinen tulevaisuusselonteko keväällä 2009. Tulevaisuuselonteossa linjataan vuoden 2020 jälkeistä liikenteen ilmastopolitiikkaa, ja siinä yhteydessä liikennepoliittisessa selonteossa tarkastellut toimenpiteet tulee jalostaa konkreettisiksi päätöksiksi.

Liikennepoliittisessa selonteossa on luotu poliittiset edellytykset ruuhkamaksujen käyttöönottamiselle. Tarvittavat selvitykset tehdään vuoden kuluessa ja sen jälkeen tarvitaan pikaisia päätöksiä. Ruuhkamaksut ovat perusteltuja ilmaston vuoksi, sillä niillä voidaan ohjata käyttämään etenevässä määrin joukkoliikennettä - Tukholmassa ja Lontoossa ruuhkamaksujen käyttöönoton yhteydessä tehtiin suuria panostuksia joukkoliikenteen palvelutason ja kapasiteetin lisäämiseksi. Näin on meneteltävä meilläkin. On muistettava, että kokemukset muun muassa juuri edellä mainituista kaupungeista kertovat, että ruuhkamaksut ovat lopulta myös autoilijoiden mieleen, sillä ruuhkat ovat vähentyneet ja liikenne on muuttunut sujuvammaksi.
 
Saamelaisten maaoikeuksista

Oikeusministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön kesken - minun ja Sirkka-Liisa Anttilan välillä, on pitkin talvella jatkettu neuvotteluja siitä, millä edellytyksillä Suomi voisi ratifioida ILO-sopimuksen n:o 169. Tämä ILOn alkuperäiskansasopimus tunnustaa alkuperäiskansojen erityiset oikeudet perinteisiin asuinsalueisiinsa ja edellyttää valtioilta toimenpiteitä alkuperäiskansojen kulttuurin, kielten ja ympäristön suojelemiseksi. Suomessa se koskee EU:n ainoan alkuperäiskansan, saamelaisten oikeuksia.

Ministeriöiden virkamiesten valmistelussa on ollut ehdotus puitelaiksi, jolla ratifiointiedellytykset voivat täyttyä. Jos neuvottelut etenevät toivomallani tavalla, voisi olla mahdollista nimetä jatkovalmisteluun työryhmä kevään kuluessa. Työryhmässä tulee olla edustettuna myös Saamelaiskäräjät, joiden hallitusta olen pitänyt ajan tasalla käydyistä neuvotteluista. Työryhmän tulisi saada työnsä valmiiksi kesään 2009 mennessä. Työryhmä valmistelisi uuden puitelain ja siihen välittömästi liittyvät muut lainsäädäntömuutokset.

Jaa sivu: