— Suvi Reijonen

Puheenjohtaja Tarja Cronbergin puhe puoluevaltuuskunnassa 20.4.2008

Hyvät vihreät ystävät,

Aluksi muutama sana ns. ALKU-hankkeesta, jonka avulla hallitus aikoo uudistaa aluehallintoa kahden viranomaisen mallin, Allun ja Ellun pohjalta: Allu eli Aluehallintoviranomainen muodostuisi pohjaesityksen mukaan lääninhallitusten, työsuojelupiirien ja ympäristölupavirastojen tehtävistä.

Ellu eli elinkeino-, liikenne- ja luonnonvarakeskus koostuu TE-keskusten, tiepiirien ja ympäristökeskusten tehtävistä. Katariina Poskiparta esittelee asian kohta yksityiskohtaisesti, mutta haluan tuoda esiin muutamia omia näkökohtiani keskustelun pohjaksi.

Onko ALKU ympäristöhallinnon lopun alku? Näin moni vihreä kysyy, eikä todellakaan syyttä. Kahden viranomaisen mallin hyvä puoli on, että se mahdollistaa ympäristöasioiden erottamisen elinkeinopolitiikasta.

Jos ympäristöluvat ja elinkeinopolitiikka eksyvät saman hallinnon alle, kaikki häviävät lopulta, koska ympäristöä aletaan kohdella vain elinkeinopolitiikan näkökulmista. Ympäristöhallinnon täytyy säilyä erottuvasti vahvana. Tähän päästään eriyttämällä lupien myöntäminen ja valvonta elinkeinopolitiikasta.

Koko hankkeen suurin ongelma, että se työstää asioita ylhäältä alas, hallinnosta kansalaisiin. Se ei suuntaudu kansalaisista hallintoon, eikä ota mielestäni riittävästi huomioon hallitusohjelman kirjausta aluehallinnon demokratisoimisesta.

Maakuntaliittojen tehtäviä vain lisätään hieman. Vihreät ovat puhuneet reilusti vaaleilla valittujen maakuntavaltuustojen puolesta, joiden alaisuuteen osa valtionhallinnon ja ylikunnallisesta – jos mahdollista valtionhallintoa vieläkin sekavammasta – yhteistyöstä laitettaisiin.

Maakuntatason demokratisointi sovittaisi Suomen aluehallinnon myös eurooppalaiseen kuvioon. Demokraattinen aluehallinto on niin EU:n kuin Euroopan neuvostonkin tavoite. Suomessa kysymys on valitettavasti jumiutunut puolueiden välisiin näkemyseroihin, eikä keskustelua alueellisesta demokratiasta käytännössä käydä. Nyt puhutaan vain siitä, minkälaiset laatikot valtionhallinnolla tulisi aluetasolla olla. Kuka pelkää maakuntatason demokratiaa?

Pohjoisen työttömyys kääntymässä työvoimapulaksi

Pohjoisen työllisyyskysymykset ovat viime aikoina jääneet Kemijärvi-keskustelun alle. Vähän yli kahdensadan työpaikan katoaminen on nähty symbolina Lapin heikolle työllisyyskehitykselle.

Työttömyysluvut ovatkin monin paikoin mykistäviä ja täällä Kemissäkin työttömyysprosentti on pysynyt 15 prosentin tienoilla.  Sama koskee koko Lappia. Kuitenkin tulevaisuus näyttää tällä hetkellä paremmalta.

Lapilla on takanaan ennätysvuosi kansainvälisillä matkailijoilla mitattuna. Ennätyksiä on rikottu kaikissa pohjoisen hiihtokeskuksissa ja uusia investointeja on luvassa peräti miljardin euron verran kahden seuraavan vuoden sisällä. Tämä on jo niin paljon, että Finnvera varoittaa ylikuumentumisesta ja työvoimapula tuntuu jo hotelli- ja ravintolapuolella. Työntekijät tarvitsevat työpaikan lisäksi asuntoja, joita pitäisi rakentaa samassa tahdissa asiakastilojen kanssa.

Ilmastonmuutoksen vahvistumisen myötä matkailijoiden kiinnostus Pohjois-Suomea kohtaan kasvaa. Kun Keski-Euroopasta ei enää löydy lunta, niin täällä sitä vielä riittää. Hyvä, että ihmiset etsivät luonnonrauhaa ja elämyksiä erämaasta.

Me vihreät haluamme kuitenkin muistuttaa, että vain ottamalla huomioon ympäristön riittävän perusteellisella tavalla, nuo elämykset voidaan ihmisille taata. Esimerkiksi Pallas-tunturille rakennettaessa täytyy olla todella tarkkana, että matkailussa pysytään kestävällä ladulla. Kaikista matkailukeskuksista ei myöskään pidä tehdä samanlaisia.

Lapin työllisyys ei kuitenkaan ole pelkän matkailun varassa. Päinvastoin, tällä hetkellä puolet Lapin yrityksistä ja erityisesti teollisuus valittavat työvoimapulaa, ja ne ovat valmiita palkkaamaan välittömästi uusia työntekijöitä.

Tulevaisuuden suhteen yritykset ovat vieläkin pessimistisempiä. Lapin yrityssektorille onkin odotettavissa suuri ongelmia ammattitaitoisen työvoiman saamiseksi. Se on yksi työvoimapolitiikan haaste. Työttömiä ja erityisesti pitkäaikaistyöttömiä tulee valmentaa Lapissakin työllistymään yrityssektorille.

Nykyisen työvoimapulan odotetaan vielä pahenevan, kun tällä hetkellä suunnitteilla olevat kaivoshankkeet, esim. Kevitsa ja Sokli, käynnistyvät. Kaivostyöpaikkoja on ennustettu syntyvän jopa 3.000. 

Haasteet eivät kuitenkaan koske vain työvoimapulaa vaan myös ympäristöä. Jos työllisyyden takia voi iloita pohjoisen kaivoshankkeista, on samaan hengenvetoon sanottava painokkaasti, että kaivosten ympäristöasiat on hoidettava kuntoon jo ennakkoon. Esimerkiksi,  Soklin jätevesiä ei tule laskea sellaisenaan Sotajoen kautta Kemijokeen, vaan ne pitää puhdistaa normaaleina jätevesinä syntypaikallaan. Muuten ne ovat pian kemijärveläisten uusi ongelma.

Kemin kohdalla Lapin hyvä työllisyyskehitys näkyy ennen kaikkea satama-alueella. Vihreästä näkökulmasta on aivan erityinen syy iloon, että Kemin edustalle Ajoksen satama-alueelle merelle ollaan parhaillaan rakentamassa nykyisellään Suomen suurinta tuulivoimapuistoa.

Surullista taas on, että aivan Kemin naapuriin, Simon Karsikkoniemeen suunnitellaan ydinvoimalaa. Kaikkein valitettavinta on, että tännekin suunnitellaan turvedieseltehdasta.

Ilmastonmuutos on työllisyyden kannalta mahdollisuus. Vihreät painottavatkin uusiutuvan energian merkitystä, ei ainoastaan ilmaston, vaan myös työllisyyden näkökulmasta. Tuulivoimateollisuuteen ja tuulivoiman tuotantoon on arvioitu syntyvän parhaassa tapauksessa parikymmentä tuhatta uutta työpaikkaa. Toivoisin, että myös täällä Kemissä uusiutuva energia nähtäisiin mahdollisuutena.

Tällä hetkellä käydään keskustelua tulevasta ilmasto- ja energiastrategiasta ja energian kokonaistarpeesta. Toivoisinkin, että myös täällä Kemi – Tornio-alueella oleva raskas teollisuus ottaisi vastaan energiahaasteen ja kehittäisi omaa tuotantoaan energiatehokkuuden pohjalta.

Lapin työllisyystilannetta ei tietenkään voi arvioida kommentoimatta Kemijärven tilannetta. Jokaisen vihreän sydän on varmasti työpaikkansa menettävien kemijärveläisten ja heidän läheistensä puolella, mutta työllistämisestä vastaavana ministerinä pyydän hartaasti malttia. Pyrkimykset tehtaan pakkolunastukseen rajoittavat nyt käytännössä niitä toimia, joilla tilanteeseen voitaisiin saada parannusta.

Kemijärvi symboloi myös monella tapaa metsäteollisuuden murrosta, vaikka murros onkin tuskallinen ja vaikea. Metsäteollisuuden rakennemuutosta on pohdittu monella areenalla, kaikki vahvistavat sen käsityksen, että metsien käyttöä täytyy tehdä monimuotoisemmaksi ja tulevaisuuden tulee perustua uusiin tuotteisiin. Lapin puuta käytetään jatkossa sellun keiton lisäksi muuhun jatkojalostukseen: liimapalkkien, pellettien ja metsähakkeen tuotantoon.

Puun mekaaninen jatkojalostus, esimerkiksi puurakentamiseen, liimapuutuotteiksi ja bioenergiaan tarvittava pellettien valmistus kuvastavat sitä monipuolisuutta, jota Suomen metsiltä ja siten myös metsien hoidolta tulevaisuudessa vaaditaan. Tähän liittyy vielä metsien lisääntyvä virkistyskäyttö, josta matkailun valtavat investoinnit täällä pohjoisessa antavat esimakua.

Barentsin meren investoinnit tavoitetaan rautateitä pitkin

Vaikka olemme täällä Perämeren rannalla, jo aika pohjoisessa, meidän on suunnattava katseemme vieläkin pohjoisemmaksi, Barentsin meren alueelle. Taloudelliset mahdollisuudet mutta myös ympäristöön liittyvät haasteet tuolla alueella ovat valtavia.

Mittasuhteista kertoo jotain se, että ns. European High North -alueelle aiotut investoinnit jo vuoteen 2015 mennessä ovat 46 miljardia euroa. Esimerkiksi Venäjälllä Shtokmanin kaasukentän lisäksi pelkästään Murmanskin alueelle on tulossa 14,4 miljardin euron investoinnit satamiin, terminaaleihin, kaivoksiin ja sähkönsiirtoverkkoihin.

Näihin verrattuna Suomen puolen lähivuosien omat – täkäläisittäin valtaisat – viiden miljardin investoinnit tuntuvat pieniltä.

Jotta Lappi ja kokouspaikkakuntamme Kemi voisivat hyötyä näistä valtavista uusista taloudellisista mahdollisuuksista, tarvitaan ratoja. Vanhasen hallituksen toimet Kemijärven radan sähköistämiseksi avaavat Kemille portteja transitoliikenteelle itään.

Enää puuttuu yhteys Venäjän puolelle, yhteys Murmanskin radalla, ei kovin pitkä pätkä rataa, joka oikeastaan on jo olemassa muttei käytössä. Vihreät ovat valmiita edistämään ratahanketta valtion rahoituksella. Samaan johtopäätöksen on tullut myös äskettäin mietintönsä luovuttanut liikenneministeriön rajanylityspaikkoja tutkinut työryhmä.

Tässä yhteydessä on syytä iloita ja muistuttaa vielä kerran, että Vihreät ajoivat voimakkaasti hallituksessa Seinäjoki-Oulu -radan investointeja. Ne olivat yksi päätavoitteistamme, sillä ymmärrämme tuon radan merkityksen paitsi Pohjois-Suomen tulevalle kehitykselle myös koko maan rataliikenteelle.

Monet Barentsin alueen ja Lapinkin investoinneista voivat merkitä myös ihmisen ja ympäristön kannalta huonoja asioita. Vain yhteistyön kautta hyvällä suunnittelulla ja oikealla asenteella voimme näihinkin asioihin puuttua.

Suomi on nostanut esiin Pohjoisen ulottuvuuden, Norja puhuu  Pohjoisen politiikasta, ja koko arktinen alue tekee yhteistyötä pohjoisuuden nimikkeen alla.  Mielestäni kaiken tämän yhteistyön tavoitteen tulee olla ”Puhtaan luonnon Pohjoinen”. Suomalaisen ympäristöosaamisen vienti ja tuotekehitys tulevien valtavien investointien yhteydessä tulisi ottaa yhdeksi kansalliseksi ulkopolitiikan tavoitteeksemme.

Monet haluavat lentää pohjoiseen, eikä se ole ilmaston kannalta tietenkään hyvä asia. Oulun radan jälkeen Lapissa pitäisi tavoitteeksi asettaa ratayhteys Leville. Se ei ole mahdoton pätkä rataa Kolarista, mutta voisi vähentää matkailun päästöjä aivan oleellisesti.

Pitkällä tähtäimellä myös Norjan, Ruotsin ja Suomen yhteishankkeena tulisi toteuttaa ratayhteys Kolarista Kiirunan kautta Narvikiin.

Olemme siirtymässä ilmastotalouden aikakauteen. Kun ilmastonmuutos määrittää yhä enemmän tulevaisuutta, on osattava valita oikeat raiteet, ja raiteita on helpointa löytää rautateiltä.  Ilmastotalouden maailmassa täällä pohjoisessa tie parempaan aukeaa kiskoja pitkin.

Jaa sivu: