— Suvi Reijonen

ryhmäpuheenvuoro Lissabonin sopimuksen ratifiointia koskevassa lähetekeskustelussa 10.4.2008

Heidi Hautala

Arvoisa puhemies!

On vaikea saada aikaan innostunutta kansanliikettä Lissabonin sopimuksen hyväksymisen puolesta, koska se on saatettu maailmaan varsinaisella pihtisynnytyksellä, joka käynnistyi jo 2000-luvun alussa.

2000-luvun alussa heräsi eri puolilla ajatus, että valtioiden välisestä yhteistyöstä lähtenyt Euroopan integraatio vaatisi selkeämmän oikeusperustan.  Jotkut halusivat puhua perustuslaista, toiset vain sopimusten yksinkertaistamisesta, jotta muutos ei tuntuisi liian suurelta.

Haluttiin selkiyttää unionin ja sen jäsenvaltioiden toimivallan rajoja, tehdä siitä vahvempi toimija maailmanpolitiikan näyttämöillä ja lähentää unionia kansalaisiin.

Muutettiin myös menetelmää, jolla EU oli tähän asti uudistanut perustamissopimuksiaan: EU:n ja jäsenmaiden parlamentaarikot ottivat ohjakset haltuunsa ns. perustuslakikonventissa.

Jäsenmaat hyväksyivät hieman vesitettynä konventin esityksen, ja niin EU-maissa lähdettiin saattamaan kansallisesti voimaan "perustuslaillista sopimusta", kukin kansallisten säädöstensä mukaisesti.

Perustuslaillinen sopimus kaatui Hollannin ja Ranskan kansanäänestyksiin, joissa kansalaisten enemmistö ilmaisi epäluottamusta niin EU:ssa valittua kehityssuuntaa kuin omia kansallisia päättäjiäkin kohtaan. Niin sopimusta ryhdyttiin taas muuttamaan, vaikka 18 jäsenmaata, Suomi mukaan lukien, ratifioi sen.

EU-maiden johtajat ovat ristiriitaisessa tilanteessa. Britanniassa, Ranskassa ja Hollannissa skeptiselle yleisölle olisi osoitettava, että Lissabonin sopimus on mahdollisimman erilainen kuin sitä edeltänyt perustuslaillinen sopimus.

Britanniassa on keskusteltu siitä, eroaako ihminen merkittävästi hiirestä, vaikka näillä kahdella lajilla onkin 90-prosenttisesti yhteinen DNA? Eroa on Britanniassa parasta pitää todella merkittävänä.

Suomen näkökulmasta voidaan ehkä korostaa pikemminkin ihmisen ja hiiren yhteistä geeniperimää ja todeta, että Lissabonin sopimus on olennaiselta sisällöltään säilynyt samana. Valitettavasti sopimuksen selkeys on kärsinyt matkan varrella, vaikka tarkoitus oli luoda selkeät oikeudelliset puitteet unionin toiminnalle. Onneksi kolmen erillisen pilarin eli toimintalohkon yhdistämisestä yhteisiin oikeudellisiin puitteisiin ei luovuttu. Tämä uudistus lisää unionin toiminnan selkeyttä ja läpinäkyvyyttä huomattavasti.

Arvoisa puhemies!

Vaikka Lissabonin sopimukseen johtanut prosessi ei ole ollut EU:lle kunniaksi, EU:lla on missio. Maailmassa on yhä enemmän ongelmia, joita kansallisvaltiot eivät pysty yksinään ja erikseen ratkaisemaan.

Vihreä eduskuntaryhmä on kysynyt, auttaako Lissabonin sopimus Euroopan unionia ratkaisemaan aikamme suuria ongelmia kuten ilmastonmuutosta, talouden globalisaation poliittista hallintaa ja edistämään rauhaa ja ihmisoikeuksia maailmassa? Helpottaako Lissabonin sopimus kansalaisten elämää Euroopassa, poistamalla edelleen esteitä valtioiden väliltä?

Vastaus on kyllä.

EU:sta tulee vahvempi ulkopoliittinen toimija. Siviilikriisinhallinta on nostettu osaksi EU:n ulkopolitiikkaa ja tulemme jatkossakin painottamaan sitä suhteessa unionin nopeasti kehittyneeseen sotilaalliseen kriisinhallintaan. Tuemme unionin laajaa turvallisuuskäsitystä, jossa ilmastonmuutos on nostettu aivan hiljattain kaikkein merkittävimmäksi turvallisuushaasteeksi.

Parhaiten EU onkin onnistunut toimiessaan kansainvälisen ilmastopolitiikan veturina ja myös näyttänyt omilla sisäisillä päätöksillään esimerkkiä muulle maailmalle. Sitä pidämme myös Vihreiden eurooppalaisena saavutuksena. Tätä roolia haluamme unionissa edelleen voimistaa.

Yhteisen ulkopolitiikan johdonmukaisuuden lisäämiseksi ja unionin maailmanlaajuisen aseman vahvistamiseksi ulkosuhteiden korkean edustajan rooli pitää luoda alusta alkaen vahvaksi ja vaikutusvaltaiseksi, muuten uusi tehtävä menettää merkityksensä. Valitettavasti maailman nykyiset ja tulevatkin kriisit tarvitsevat vahvaa ja vaikutusvaltaista neuvottelijaa - tällainen rooli sopii unionille mainiosti.

Mutta ulkosuhteiden korkean edustajan vahvistettu virkakaan ei paljoa auta, elleivät jäsenmaat tahdo muodostaa yhteistä ulkopolitiikkaa ja pidättäydy kolmansien maiden kanssa kahdenkeskisistä sopimuksista, jotka ovat viime vuosina heikentäneet unionin toimintakykyä.

On edelleen epäilyksiä siitä, että Puola ja Romania olivat sallineet CIA:n käsitellä alueillaan terrorismista epäiltyjä vankeja kansainvälisen oikeuden vastaisilla menetelmillä.

EU on ollut sivustakatsoja, kun Tshekki ja Puola ovat neuvotelleet Yhdysvaltojen kanssa ohjuspuolustusjärjestelmästä.

Unionin Venäjän-politiikka on jatkuvasti heikentynyt, kun lukuisat jäsenmaat ovat tehneet kahdenvälisiä sopimuksia kaasuntoimituksesta Venäjältä ajattelematta unionin yhteistä etua.

Arvoisa puhemies!

Lissabonin sopimuskaan ei ole riittävästi vahvistanut unionin sosiaalista ulottuvuutta sisämarkkinoiden vapaan liikkuvuuden periaatetta vasten.

Unionin pitäisi vihdoin pystyä päättämään yritysten sijoittautumiseen tai ympäristöön vaikuttavista veroista ilman, että yksikin jäsenmaa voi estää sellaisen päätöksen. Jäsenmaiden kesken jatkuu epäreilu kilpailu investoinneista ja työpaikoista, kuten olemme nähneet viimeksi Saksassa Nokian Bochumin tehtaan lakkauttamisen yhteydessä. Yhteisten työmarkkinoiden vastapainoksi on luotava työelämän vahvat pelisäännöt.

Vihreät tulevat eurooppalaisena puolueena tekemään kaikkensa EU:n sosiaalisen luonteen vahvistamiseksi, pohjoismaisen yhteiskuntamallin parhaiden piirteiden mukaisesti. Niitä on alettu muuallakin yhä enemmän arvostaa, koska ne luovat yhteiskuntarauhaa ja ovat kilpailukyvyn perusta.

Lissabonin sopimus uudistaa unionin toimielinrakennetta. Pienen jäsenvaltion pitää jatkossakin panostaa vuorovaikutukseen unionin eri tasoilla. Uudessa komissiossa meillä ei tule aina olemaan omaa komissaaria (kuten ei suurillakaan mailla), mutta hyvät yhteydet tulee turvata tekemällä päätöksenteosta mahdollisimman avointa.

Koko sopimuksen valmisteluprosessin ajan Suomi vastusti Eurooppa-neuvoston pysyvää presidenttiä. Turvataksemme unionille vahvan yhteisöllisyyden jatkossakin tulee huolehtia siitä, että presidentin tehtävät rajataan tiukasti lainsäädäntötyön ulkopuolelle. Presidentin myötä Eurooppa-neuvostosta tulee kuitenkin unionin virallinen toimielin, mikä lisää toiminnan avoimuutta ja vastuunalaisuutta.

Lissabonin sopimus vahvistaa kansalaisten perusoikeuksia - kaikesta huolimatta. Perustuslakisopimuksen osana ollut perusoikeusasiakirja ei enää sellaisenaan sisälly sopimukseen, mutta siitä tulee oikeudellisesti sitova. Samoin uusi sopimus mahdollistaa EU:n liittymisen Euroopan ihmisoikeussopimukseen.

Kun nämä muutokset on toivottavasti hyvinkin pian viety läpi, kansalaiset saavat paremmat mahdollisuudet vaatia unionilta heille kuuluvia perusoikeuksia. Myös unionin tuomioistuin saa vahvemman perusoikeuspohjan ratkaisuilleen.

Sopimusten uudistusprosessin yhtenä perusajatuksena oli siis vahvistaa demokratiaa ja lähentää kansalaisia unioniin. Uusilla pykälillä ongelmaa ei varmastikaan ratkaista. Lissabonin sopimus sisältää kuitenkin monia demokratiaa ja kansalaisten osallistumista vahvistavia elementtejä.

Kansalliset parlamentit saavat uudenlaisen aseman toissijaisuusperiaatteen valvojina, Euroopan parlamentin aseman laajentuminen lisää avoimuutta. 

Kansalaiset saavat suoran vaikutuskeinon kansalaisaloitteen myötä. Muiden muassa Euroopan parlamentin silloinen oikeusasiamies Jacob Söderman piti kansalaisaloitetta sopimuksen ainoana todellisena demokratiainnovaationa. Miljoona Euroopan unionin kansalaista eri EU-maista voi esittää komissiolle ryhtymistä toimiin asiassa, jossa sillä on toimivaltaa. Näin syntyy todellista euroopanlaajuista keskustelua ja yhteisyyttä.

Toivottavaa on, että tuleva, Lissabonin sopimuksen nojalla nimitettävä komissio jatkaa Barroson komission uudistusten pohjalta vuorovaikutuksen edelleen vahvistamiseksi. Komission luomat suorat yhteydet niin kansalaisjärjestöihin, yksittäisiin kansalaisiin kuin kansallisiin parlamentteihinkin ovat juuri sellaista uutta demokratiaa, jota unioni kaipaa. Toivottavasti myös me täällä eduskunnassa osamme hyödyntää kaikki meille tarjotut vaikutusmahdollisuudet, esimerkiksi lisäämällä EU-asioiden käsittelyä täysistunnoissa.

Arvoisa puhemies!

Vihreä eduskuntaryhmä teki 50 kansanedustajan joukossa aikaan aloitteen, että perustuslaillisesta sopimuksesta olisi tullut järjestää neuvoa-antava kansanäänestys. Aloite tuli kuitenkin hylätyksi selvin luvuin, minkä jälkeen tuimme sopimuksen ratifiointia eduskunnassa. Koska kyse on pitkälti samasta sopimuksesta, noudatamme samaa linjaa.

Toivomme, että Lissabonin sopimus saadaan mahdollisimman pian voimaan, jotta unioni vapautuu tekemään niitä asioita, joita varten se on olemassa: edistämään oikeudenmukaisuutta, rauhaa ja vastuullista toimintaa tällä planeetalla.

Jaa sivu: