— Suvi Reijonen

Anni Sinnemäki: Sosiaaliturvan uudistamisen linjapuhe, puoluekokous 17.5.2008

Hyvä puoluekokousväki, hyvät ystävät

Suomalaisten suurella enemmistöllä menee hyvin. Tästä on syytä olla tyytyväinen. Olemme onnistuneet luomaan vauraan, jälkiteollisen yhteiskunnan, joka tarjoaa useimmille kohtuullisen hyvinvoinnin. Monet poliitikot muistavat laman synkät vuodet ja tuntevat nyt suurta tyytyväisyyttä.

Poliitikon osa ei kuitenkaan ole tyytyväisyys. Itse vaihdan alaa siinä vaiheessa, kun minusta tulee tyytyväinen. Politiikan tehtävä on ratkaista yhteiskunnan ongelmia. Mitä paremmin enemmistöllä menee, sitä tärkeämpää on toimia niiden eteen, jotka eivät ole saaneet omaa osaansa vauraudesta. Yhteiskunnan oikeudenmukaisuutta on arvioitava sen perusteella, miten heikoimmassa asemassa olevista huolehditaan.

Liian moni joutuu edelleen turvautumaan toimeentulotukeen, joka on viimesijaiseksi tarkoitettu sosiaaliturvan muoto. Köyhyyttä kokevien määrä on vähentynyt, mutta köyhyys on syventynyt. Tuoreimman tilaston mukaan toimeentulotukea saa edelleen 360 000 ihmistä. Yli vuoden ajan toimeentulotukea saaneita kotitalouksia on kolme kertaa enemmän kuin ennen lamaa.

Mitä on lukujen takana? Mitä tarkoittaa olla toimeentulotuen asiakkaana?

Toimeentulotuki on valtava paperisota, joka pitää voittaa, kun elämä on muutenkin vaikeaa. Kaikki tulot ja menot syynätään tarkasti. Tosin ensin pitää tavoittaa sosiaalityöntekijä. Pitää myös tietää, mihin etuuksiin on oikeutettu. Toimeentulotuesta säästäminen ei ole hyve. Takuuvuokraan säästetyt rahat saatetaan tulkita tuloksi ja vähentää seuraavan kuun tuesta. Sama koskee sukulaisten antamia pieniäkin avustuksia. Tämä on syyperustaisen sosiaaliturvan arkipäivää. Köyhyys ei kannusta vaan lamaannuttaa.

Pelkkä yleinen vaurastuminen ja talouskasvu eivät automaattisesti vähennä köyhyyttä. Syventyneen köyhyyden poistaminen vaatii poliittista tahtoa ja tekoja.

Köyhyyden vähentäminen vaatii sosiaaliturvan uudistamista. Suomalaisen sosiaaliturvan ongelmia ovat köyhyys, byrokratia ja lannistavuus. Näiden ongelmien ratkaiseminen oli yksi Vihreiden tärkeistä teemoista viime eduskuntavaaleissa.

Vihreiden tehtävä on viedä eteenpäin ratkaisuja, jotka nousevat ihmisten arjesta. Vihreiden eturyhmä ovat kaikki ne, jotka ovat yksin liian heikkoja puolustamaan itseään. Pienituloiset, tulevat sukupolvet ja luonto ovat meidän eturyhmämme.

***

Keskustelu sosiaaliturvan uudistamisesta ei ole aina erityisen ihmislähtöistä. Miltä kuulostavat pienituloisten korkea efektiivinen marginaaliveroaste tai työmarkkinatukeen sisältyvä puolison tuloihin kytketty tarveharkinta? Kumpikin on sosiaaliturvan varassa elävien ihmisten arkipäivää.

Mielestäni hyvä palkkatyötä koskeva periaate on, että työllä ansaitusta palkasta on jäätävä jotain käteen. Perusturvan ja palkkatulojen yhdistäminen johtaa usein tilanteisiin, joissa tämä ei toteudu. Pienet palkkatulot vähentävät tukia. Tienatusta eurosta jää käteen vain muutama sentti. Talouskielellä sanotaan, että marginaaliveroaste nousee korkeaksi. Näin ei pitäisi tapahtua vaan perusturvalta töihin siirtymisen pitäisi olla palkitsevaa.

Työmarkkinatuen kytkentä puolison tuloihin vaikuttaa samalla tavalla. Puolison tulojen noustessa, työmarkkinatuki pienenee. Pahimmillaan perheen tulot putoavat. Kyse ei ole vain rahasta vaan myös vallasta. Ihminen pakotetaan taloudellisesti riippuvaiseksi puolisostaan, joskus jopa kämppäkaveristaan. Siksi perusturvan pitäisi olla henkilökohtainen.

Tarveharkinta, syyperustaisuus, vastikkeellisuus – rakkaalla lapsella on monta nimeä. Itse puhuisin byrokraattisuudesta. Tarveharkinta tarkoittaa, että pitää selvittää esimerkiksi omat sekä puolison tulot ja osallistuminen työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin. Perusturva on moninkertaisen tarveharkinnan takana: työmarkkinatukea, asumistukea ja toimeentulotukea harkitaan kutakin erikseen. Kaikkia hieman erilaisilla kriteereillä.

Nykyinen sosiaaliturva on monimutkainen. Kaikkein heikoimmat putoavat perusturvan ulkopuolelle, koska heidän voimansa eivät riitä tukiviidakossa selviämiseen. Nämä ihmiset turvautuvat esimerkiksi kirkon diakoniatyöhön. Siirtyminen tukijärjestelmästä toiseen aiheuttaa paljon hankaluuksia. Työtön ryhtyy opiskelemaan. Työttömyysturva katkaistaan, mutta opintotukea joutuu odottamaan. Muutenkin epävakaa talous kaatuu katkokseen.

Työelämän muutos vaatii osaltaan sosiaaliturvan uudistamista. Ihmiset eivät mahdu jäykän systeemin lokeroihin. Vakituisen palkkatyön ja työttömyyden väliin mahtuu paljon. Kenenkään ei pidä joutua ongelmiin sosiaaliturvan kanssa vain siksi, että hänen työnsä ei mahdu perinteisiin mittoihin tai hän ei kykene osallistumaan työelämään täydellä teholla.

Yksi tärkeä uudistus on jo saatu aikaan. Taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturvan ongelmiin on vihdoin tulossa ratkaisu. Taiteilijoiden ja tutkijoiden työttömyysturvaa koskevat ohjeet vahvistavat ensimmäistä kertaa sen, että ihminen voi olla jotain muutakin kuin palkkatyöntekijä tai yrittäjä.

***

Tarvitaan yhtenäinen perusturva, jonka hoitaminen keskitetään yhdelle luukulle Kelaan. Samalla tarveharkintaa on purettava ja järjestelmän joustavuutta lisättävä.

Rakenteelliset korjaukset ovat tärkeitä, mutta todellinen uudistus vaatii perusturvan korottamista. Perusturvan nykyinen taso on jälkeenjäänyt. Perusturvan indeksisidonnaisuus on heikko, joten vuosi toisensa jälkeen, ilman erillisiä poliittisia päätöksiä, perusturvan tasoa on leikattu hintojen ja palkkojen noustessa. Lisääntynyt pitkäaikainen toimeentulotuen käyttö kuvaa perusturvan riittämätöntä tasoa. Juuri toimeentulotuen tarpeen vähentäminen on sosiaaliturvan uudistamisen tärkeimpiä tehtäviä.

Pienimmät äitiys-, isyys-, vanhempain- ja sairauspäivärahat nostetaan vuoden 2009 alusta työmarkkinatuen tasolle. Korotus on reilu, noin 160 euroa kuussa. Se on hyvä alku.

Perusturvan taso on yhtenäistettävä nostamalla kaikki perustuslain takaamat päivärahat vähintään kansaneläkkeen tasolle. Perusturvan uudistaminen saa maksaa. Uudistukselle on rakennettava tarvittaessa useamman vuoden mittainen rahoituspaketti. Hyvin tehtynä uudistuksen dynaamiset vaikutukset tuovat rahat takaisin valtion kassaan.

Muistutan myös, että sosiaaliturva ja verotus muodostavat kokonaisuuden. Hallitusohjelmassa sovitut veronkevennykset on suunnattava pieni- ja keskituloisille. Näin vähennetään köyhyyttä ja lisätään työnteon palkitsevuutta. Tulojakauman alapäähän tehdyt verohelpotukset ovat myös kansantaloudellisilta kokonaisvaikutuksiltaan tehokkain tapa torjua mahdollista taantumaa.

***

Sosiaaliturvan uudistamisen tarve ei lähde järjestelmän tarpeista. Sosiaaliturva on uudistettava, koska se ei vastaa ihmisten arjesta nousevia tarpeita. Nykyinen sosiaaliturva ei pidä köyhyyttä poissa; nykyinen sosiaaliturva ei huolehdi ihmisestä; nykyinen sosiaaliturva ei palkitse. Rakenteiden, jotka eivät vastaa tarkoitustaan, on väistyttävä.

Sosiaaliturvan uudistamisella on pienituloisten ihmisten auttamista laajempi tehtävä. Meidän on vihdoin murtauduttava ulos vanhoista tavoista lokeroida ihmisiä. Palkkatyön rinnalla on erilaisia tapoja osallistua yhteisen hyvinvoinnin luontiin. Valtio, perhe ja työ eivät ole ainoita yhteisöjä, joissa tätä hyvinvointia luodaan.

Sosiaaliturva, joka uskoo ihmiseen ja kontrolloi vähemmän, antaa enemmän mahdollisuuksia suunnitella ja vaikuttaa omaan elämään. Tällainen sosiaaliturva antaa mahdollisuuden luoda uusia tapoja elää ja rakentaa hyvinvointia. Perusturvan pitää tukea ihmisten itsenäisyyttä. Emme halua kohdella ketään ainoastaan uhrina tai toimenpiteiden kohteena. Oma ääni ja hyödyllisyyden tunne ovat osa ihmisen hyvinvointia. Nämä ovat demokratian ja kansalaisuuden vaatimuksia – ei vain pienituloisille vaan kaikille ihmisille.

Oikeistolaiset puhuvat usein oikeudesta onnistua. Meidän on puhuttava myös oikeudesta epäonnistua. Perusturva huolehtii, ettei epäonnistumisesta rankaista kohtuuttomasti. Vihreät erottaa muista puolueista se, että me uskomme ihmisiin. Me uskomme vapauteen. On voitava yrittää ja ottaa riskejä. Me uskomme, että mahdollisuus on parempi kannustin kuin pakko.

Jaa sivu: