— Suvi Reijonen

Kansanedustaja Jyrki Kasvin ryhmäpuheenvuoro 21.5.2008 välikysymyskeskustelussa liittyen yliopistojen aseman toimintaedellytyste

Arvoisa puhemies,

Historia opettaa, että yliopistopolitiikalla on kauaskantoiset vaikutukset. Se mitä yliopistoissa tutkitaan, mitä tietoja, taitoja ja arvoja opiskelijat yliopistoissa oppivat, ohjaa kansakunnan kehitystä vuosikymmeniä.

Ne kansakunnat, jotka ovat pystyneet uudistamaan yliopistonsa, ovat menestyneet. Esimerkiksi 1800-luvulla monen länsimaan kirkollis-valtiollisia yliopistoja oli vaikea muuttaa tiedon, opetuksen ja tutkimuksen tyyssijoiksi. Luonnontieteiden opetusta yliopistoissa vastustettiin, etenkin tekniikkaa, vaikka se jo tuolloin muutti yhteiskuntaa. Sitä opetettiinkin erillisissä teknisissä korkeakouluissa. Merkittävimpänä poikkeuksena oli Yhdysvallat, jossa yliopistoihin perustutettiin teknisiä tiedekuntia, ja teknisissä yliopistoissa opetettiin humanistisia aineita.

Vaikka yliopistojärjestelmä tarkoitti 1800-luvun Suomessa Keisarillista Aleksanterin Yliopistoa, Suomen yliopistojärjestelmä on kyennyt itsenäistymisen jälkeen seuraamaan maailman muutosta hyvin. Yliopistoilla on ollut suuri rooli hyvinvointivaltion rakentamisessa ja agraarisen Suomen nousussa maailman kehittyneimpien valtioiden joukkoon.

1960- ja 70-luvuilla rakennettu yliopistoverkko on ollut myös aluepolitiikkaa, joka on turvannut paikallisten kasvukeskusten säilymisen. Jokainen voi miettiä, miltä esimerkiksi Jyväskylän seutu näyttäisi ilman vuonna 1966 perustettua Jyväskylän yliopistoa.

APM

Vihreä eduskuntaryhmä kiittää oppositiota tästä välikysymyksestä. Välikysymys nostaa yliopistojen tilanteen sille kuuluvaan arvoon poliittisessa keskustelussa.

Erityisesti haluamme kiittää demareita siitä, että heillä riittää rohkeutta avata keskustelu yliopistojen tilanteesta. Yliopistojen resurssien kehittäminen laiminlyötiin nimenomaan SDP:n pitkällä hallituskaudella, demarien toimiessa opetusministerinä. Ja kuten välikysymyksessä todetaan, näiden vuosien jälkeen yliopistouudistus on välttämätön.

Kun SDP oli hallituksessa, yliopistoihin ei saatu muuta uutta kuin opintoaikojen rajaus, 200 miljoonan euron perusrahoitusvaje ja uusi, byrokraattinen palkkausjärjestelmä.

Välikysymyksen ydin on siinä, että hallitus opposition mielestä kerää ja jakaa yliopistoille lisärahaa väärin.

On aivan totta, että pelkkä lisärahaa ei riitä pelastamaan Suomen yliopistoja, jos samalla ei uudisteta järjestelmän rakenteita. Perusrahoituksen tämänvuotinen korotus 26 miljoonalla plus kustannuskehityksellä on tarpeisiin verrattuna pelkkä rippunen.

Vihreän eduskuntaryhmän mielestä yliopistojen perusrahoitusta on parannettava merkittävästi myös tulevina vuosina.

Hallituksella on toki hyviä aikomuksia, yliopistoille annettavista lahjoituksista tehdään vähennyskelpoisia, ikäluokkien pienenemisestä seuraavat säästöt jäävät yliopistoille, ja valtion omaisuuden myyntituloja sijoitetaan kaikkiin yliopistoihin, ei vain säätiöihin. Kaikkiaan yliopistojen käyttömenot nousevat tällä vaalikaudella vähintään 253 miljoonaa euroa. Näihin suunnitelmiin suhtaudutaan yliopistoissa kuitenkin epäillen.

Tärkein valmisteilla oleva uudistus on kahden uuden hallintorakenteen luominen yliopistoille. Nykyisin yliopistot ovat valtion suoraan ohjaamia tilivirastoja, mutta uudistuksen jälkeen ne voivat olla valintansa mukaan joko julkisoikeudellisia yhteisöjä tai yksityisoikeudellisia säätiöitä.

Yliopistot ovat vaatineet autonomiaa, ja autonomiaa ne saavat, valitsevat ne sitten säätiö- tai yhteisömallin. Todellisen autonomian toteutumiseksi Vihreä eduskuntaryhmä vaatii, että yliopistot on vapautettava valtion tuottavuusohjelmasta.

Opposition mielestä säätiöyliopistojen yksityinen pääomitus on riski. Päätösvallan pelätään siirtyvän yksityisille sijoittajille, vaikka valtio sitoutuu sijoittamaan säätiöihin 2,5 euroa jokaista yksityisten sijoittajien euroa kohti.

En tiedä, millä matematiikan luennolla olen nukkunut, mutta minusta 2,5 suhde yhteen turvaa päätösvallan säilymisen valtiolla kuten tähänkin asti.

Ratkaisevaa säätiöyliopistojen autonomialle on se, millainen hallitus päättää säätiöiden pääomien käytöstä.

Eli vaikka säätiön pääoma tulisikin ensisijaisesti valtiolta ja toissijaisesti yksityisiltä, säätiön hallituksen tulee olla riippumaton sekä valtiosta että yksityisistä rahoittajista.

Vihreän eduskuntaryhmän mielestä säätiöiden hallituksiin tarvitaan autonomian turvaamiseksi myös vahva henkilöstön ja opiskelijoiden edustus.

APM

Välikysymyksessä ollaan huolissaan siitä, että säätiömalli vaarantaa yliopistotutkimuksen riippumattomuuden.

Ainakin ns. innovaatioyliopistossa käy päinvastoin. Innovaatioyliopiston muodostavissa yliopistoissa tutkimusta tehdään nykyään pääsääntöisesti kaupallisten tutkimussopimusten ja kilpaillun rahoituksen turvin. Muutos voi vain lisätä tutkimuksen riippumattomuutta.

Oppositio pelkää humanististen ja yhteiskuntatieteiden joutuvan innovaatioyliopistoa suhteellisesti huonompaan asemaan. Tätä olisi esimerkiksi entisen opetusministeri Kalliomäen kannattanut pohtia jo siinä vaiheessa, kun hän pyysi Raimo Sailasta valmistelemaan hanketta. On varsin erikoista, että Kalliomäki nyt hyökkää omaa hankettaan vastaan.

Innovaatioyliopiston kehittäminen ei kuitenkaan saa jäädä siihen, että luodaan kolmelle yliopistolle yhteinen hallinto, annetaan vähän lisää rahaa ja jatketaan entiseen malliin. Jotta innovaatioyliopistoon kannattaa satsata miljoonia lisäeuroja, sen on oltava paljon enemmän kuin pelkkä kolmen osansa summa. Meidän onkin asetettava innovaatioyliopistolle kovat opetukselliset, tutkimukselliset ja yhteiskunnalliset tavoitteet ja seurattava niiden toteutumista. Kaikkia aineita ei myöskään tarvitse pakottaa innovaatioyliopistoon, vaan esimerkiksi elokuvakoulutukselle tulee antaa mahdollisuus siirtyä taideyliopistoon, jos tämä hanke toteutuu.

Myös muille yliopistoille on mahdollistettava vastaavat kannusteet. Kaikilla yliopistoilla tulee olla mahdollisuus uudistaa rakenteitaan ja toimintatapojaan, ja hyötyä tulosten paranemisesta taloudellisesti.

On totta, että kaikki alat eivät pysty houkuttelemaan yhtä helposti yksityistä pääomaa. Valtion onkin, elinkeinoministeri Pekkarisen sanoin, huolehdittava myös niiden yliopistojen pääomittamisesta, joihin markkinaraha ei hakeudu yhtä rohkeasti.

Jostain uusia resursseja on joka tapauksessa pakko löytää. Tuore teknologiabarometri kertoo, että suomalaisten tieteellis-teknologinen osaaminen heikkenee jatkuvasti suhteessa tärkeimpiin kilpailijamaihin. Etenkin tieto- ja viestintäteknologisen osaamisen osalta olemme jo mutasarjassa.

Jos yksityiset rahoittajat haluavat valtion rinnalla osallistua näihin talkoisiin, se kannattaa tehdä mahdollisimman helpoksi.

APM

Vihreä eduskuntaryhmä suhtautuu yliopistouudistukseen myönteisesti muttei sinisilmäisesti. Nyt  on uskallettava olla yhtä rohkeita nyt kuin 60- ja 70-luvuilla, kun Suomeen rakennettiin koko maan kattavan yliopistoverkko.

Uudistuksissa on kuitenkin varottava romuttamasta yliopistojärjestelmämme vahvuuksia. Esimerkiksi yliopisto-opiskelun maksuttomuus on yksi suomalaisen yhteiskunnan voimatekijöitä. On arvo sinänsä, että kenellä tahansa on mahdollisuus opiskella yliopistossa siitä riippumatta, miten varakkaita tai varattomia hänen vanhempansa ovat.

Näin pienellä kansakunnalla ei ole varaa menettää yhtäkään opiskeluhalusta nuorta vain siksi, ettei hänellä ole varaa opiskella.

Siksi vihreät vastustavat kaikkia pyrkimyksiä lukukausimaksujen käyttöönottamiseksi. Kokemus on osoittanut, että erityisryhmille tarkoitetut maksut laajenevat helposti kaikille muille. Maksuton yliopisto-opetus on myös hyvä keino houkutella nuoria ulkomailta Suomeen. Ensin opiskelemaan ja sitten töihin.

Suomen yliopistoissa on muihin maihin verrattuna heikko opettaja/oppilas-suhde. Jos haluamme olla samalla viivalla maailman huippuyliopistojen kanssa, meidän on joko lisättävä opettajia tai vähennettävä opiskelijoita. Ikäluokkien pienentyessä opiskelijoiden määrän vähentäminen jää ainoaksi toimivaksi vaihtoehdoksi.

Samalla on parannettava opintojen ohjausta ja korotettava henkilöstön palkkatasoa. Opintojen ohjauksen laiminlyönti ilmenee viivästyvinä opintoina ja mielenterveysongelmina. Yliopistojen on myös vaikea löytää päteviä opettaja ja tutkijoita, koska palkat ovat paljon yksityistä sektoria pienemmät. Tutkijan urallani törmäsin jopa tapaukseen, jossa yliopiston hallinto kielsi korottamasta tutkijan palkkaa, vaikka rahoitus olisi ollut valmiina.

APM

Uudet ajatukset syntyvät erilaisten ihmisten kohdatessa. Verkostoituminen, monitaitoisuus ja sosiaaliset taidot ovat avainasemassa.

Meidän yliopistomme on kuitenkin viritetty tuottamaan yhden alan syväosaajia. Siksi uusien monitieteisten ja monitaiteisten kokonaisuuksien luominen on niin tärkeää. Pelkkä organisaatiopsykologia tai biotekniikka ei enää riitä, ne on osattava yhdistää esimerkiksi semiotiikkaan tai ympäristöfilosofiaan. Etenkin talouden ja teknologian rinnalle tarvitaan kipeästi humanististen tieteiden kulttuurista ymmärrystä..

Yliopistojärjestelmää ei tule kehittää pelkän kilpailukyvyn tai taloudellisen hyödyn vuoksi. Monimutkaistuvassa maailmassa yliopistojen tuottamalla tiedolla on entistä suurempi merkitys itseisarvoisena inhimillisenä kulttuurina. Vihreän eduskuntaryhmän mielestä tätä sivistysyliopiston lähtökohtaa eivät mitkään hallinto- tai rahoitusuudistukset saa horjuttaa.

Jaa sivu: