— Suvi Reijonen

Satu Hassin puhe vihreiden puoluekokouksessa Mikkelissä 17.5.08

Haluammeko ydinvoiman koekaniineiksi vai puhtaan energiatekniikan edelläkävijöiksi?
 
Viime kuukausina olemme kuulleet tuhkatiheään toisaalta, että vihreitä ei tarvita, kun kaikista puolueista on tullut vihreitä, ja toisaalta, että vihreät ovat luopuneet periaatteistaan. Nämä kaksi väitettä eivät voi olla yhtä aikaa totta. Jos kaikki puolueet olisivat vihreitä, meidän ei tarvitsisi neuvotella yhdestäkään kompromissista, saati taistella niitä vastaan, jotka haluavat kaivaa Vuotoksen altaan haudastaan.

Muut puolueet haluavat näyttää vihreiltä, koska vihreät ovat olleet oikeassa. Me varoitimme ilmastonmuutoksesta jo 80-luvulla ja sen torjuminen oli kantavana ajatuksena Suomen vihreiden ensimmäisessä puolueohjelmassa 18 vuotta sitten. Vihreiden teesit on vahvistettu oikeiksi kohta kohdalta, ja sen ovat tehneet myös valtavirtaa edustavat taloustieteilijät.

Vihreiden teesien saama vahvistus ei koske vain analyysiamme vakavista ympäristöongelmista, vaan myös ratkaisuja. Olemme vuosikaudet puhuneet win-win-win toimintamalleista, joista hyötyvät sekä ympäristö että talous ja
työllisyys. Nyt EU:n komission puheenjohtaja Barroso puhuu siitä, että ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tarvitaan uusi teollinen vallankumous ja että
asettumalla sen kärkeen Eurooppa pärjää parhaiten myös taloudellisesti.

Vuonna 2002 kun eduskunta äänesti ydinvoimasta, me vihreät sanoimme, että uudesta energiatekniikasta voidaan luoda uusia Nokioita. Meitä pilkattiin. Nyt noita uusia Nokioita syntyy, Saksaan, Espanjaan, Tanskaan, Kaliforniaan, Kiinaan ja
Intiaan. Uusiutuvan energiaan investoitiin viime vuonna maailmassa 100 mrd euroa ja vuosikasvu oli 60 %, huimempi kuin matkapuhelinten kasvu 90-luvulla.

Uuden tuulivoiman määrä ylitti uuden ydinvoiman määrän jo 90-luvun lopulla. Viime vuonna maailmassa käynnistettiin uutta tuulivoimaa jo 20 000 MW eli kymmenkertaisesti verrattuna uuteen ydinvoimaan. Aurinkosähköpaneeleitakin asennettiin viime vuonna lähes kaksinkertaisesti uuteen ydinvoimatehoon verrattuna. Euroopassa ydinvoiman määrä laski viime vuonna 1200 MW.

Ydinvoiman aurinko laskee, mutta Suomi kulkee kuin hypnoosissa auringonlaskua kohti.

Vuosituhannen vaihteessa suomalaisten yritysten osuus tuulivoimatekniikan maailmanmarkkinoista oli yhtä suuri kuin paperiteollisuutemme osuus omalla alallaan. Sen jälkeen olemme menettäneet markkinaosuuksia, juuri siksi että Suomi valitsi ranskalaisen ydinreaktorin eikä investointeja kotimaiseen uusiutuvaan energiaan. Ne, jotka ajoivat tämän läpi, tekivät Suomelle valtavan karhunpalveluksen.

Suomessa vallitsee ydinvoiman ongelmista käsittämätön - sanoisinko suomettunut - hiljaisuus ja itsesensuuri. Maailman lehdissä kirjoitetaan hyvin kriittisesti Olkiluodon aikatauluviiveistä, kustannusten paisumisesta ja laatuongelmista. Suomessa puhutaan kuudennesta ja seitsemännestäkin reaktorista kuin itsestään selvyydestä. Suomi on ainoa ydinaseeton länsimaa, jossa edes harkitaan uutta ydinvoimaa.

TVO valitsi uudeksi reaktoriksi prototyypin, jollaista ei ole vielä missään muualla. Sittemmin on käynyt ilmi, että Areva ei ole kyennyt toimittamaan yksityiskohtien piirustuksia aikataulussa. TVO:n mukaan tämä on ollut Olkiluodon viiveiden suurin syy. Toisin sanoen reaktori ei ollut ostohetkellä vielä edes valmiiksi suunniteltu.

Vielä uskomattomammalta tuntui kuulla brittiläisen ydinalan asiantuntijan John Largen
kertovan, että Olkiluodon uudessa reaktorissa aiotaan käyttää korkeampaa uraanin polttoastetta kuin missään aiemmassa ydinvoimalaitoksessa. Tästä seuraa joukko uusia turvallisuusongelmia, muun muassa käytetty ydinpolttoaine tulee olemaan radioaktiivisempaa kuin ennen ja häiriötilanteissa polttoainesauvojen suojakuoret voivat äkillisesti haurastua. Largen mukaan STUK sivuutti nämä asiat lupaprosessissa.

Kun kuuntelin Largea, ihmettelin, voiko tämä mitenkään olla totta. Huhtikuussa luin New Scientist-lehdestä, että Yhdysvaltain ydinturvaviranomainen NRC selvittää, onko
Olkiluoto 3:n reaktorityyppiin suunniteltu uraanin polttoaste turvallisesti toteutettavissa.
Tänä keväänä julkaistujen tutkimusten mukaan USA:n turvakriteerit eivät täyty, ellei
polttoainesauvojen vaatimuksia muuteta ja siellä on pantu alulle kolmivuotinen selvitys siitä, miten tämä ongelma ratkaistaan.

TVO sanoo käynnistävänsä Olkiluoto kolmosen vuonna 2011, toisin sanoen silloin kun Yhdysvalloissa tehtävät turvaselvitykset ovat vasta valmistumassa.

Me suomalaiset ajattelemme, että meidän viranomaisiimme voi luottaa.  Nyt kuitenkin herää kysymys, ollaanko meistä tekemässä ydinvoiman koekaniineita aivan ennennäkemättömällä tavalla.

Omakuvaamme kuuluu myös, että olemme innovatiivinen korkean tekniikan maa. Olemme hämmästyttäneet maailman uuden tekniikan osaamisellamme. Mutta energiakeskustelumme kuulostaa siltä, kuin me suomalaiset emme lainkaan uskoisi kykyymme kehittää uutta.

Suomalaisten onkin nyt syytä kysyä itseltään ihan vakavasti: haluammeko me olla Euroopan ydinvoimapuisto, ydinjätehauta ja ulkomaisen ydinvoiman koekaniinihäkki? Vai haluammeko käyttää osaamistamme ja luovuuttamme ja hypätä mukaan siihen vihreään teolliseen vallankumoukseen, joka on kiihdyttänyt jo varsin kovaan vauhtiin sillä välin, kun Suomi-neito on ollut ydinvoimaherrojen kanssa marjassa?

 

Jaa sivu: