— Suvi Reijonen

Puheenjohtaja Tarja Cronbergin puhe puoluevaltuuskunnassa 27.9.

Maailma on näyttänyt viime päivinä surulliset kasvonsa. Oikeutetusti on
kysytty, kuinka niin saattoi tapahtua?  Meidän vihreiden kuitenkin
kysyttävä, mitä voidaan tehdä? Mitä voidaan tehdä, jotta maailma olisi
edes hitusen parempi paikka?

Ratkaisuja mietittäessä meidän on myös rehellisesti tunnustettava
politiikan rajallisuus. Kaikkea ei voi vartioida. Kaikesta ei voi säätää
lakia.

Hyvät vihreät ystävät!

Mitä siis on tehtävä? Suomalaisilla on tapana vastata ongelmiin
tekniikalla, uusilla säännöillä tai että tiedonkulkua ja poliisin
mahdollisuuksia vahvistaa internetin valvontaa on parannettava. (kuva 1)
On tietenkin päivänselvää, että esimerkiksi aselait tarvitsevat
tiukennuksia. Keskeinen seikka tulevien kauheuksien estämisessä on, että
aseita ei ole helposti saatavilla. Aseluvan saannin kynnystä täytyy
korottaa. Käsiaseet eivät kuulu kenenkään kotiin.

Olemme kuitenkin aivan uuden ilmiön äärellä. Koulusurmat ovat jotain
hyvin erilaista, mitä aiemmin olemme kohdanneet. Voidaksemme puuttua
sellaiseen, meidän on mietittävä asiat pitemmälle ja ymmärrettävä syyt
syvemmin.

Meidän on hyvin herkästi tunnistettava, mitkä seikat tuottavat nuorten
miesten ihmisvihaa ja miten sitä voidaan ehkäistä ennalta. Kaikkein
ensimmäiseksi tarvitsemme parempaa ennaltaehkäisyä. (Kuva 2)

Pitää selvittää, voidaanko kehittää opettajille ja vanhemmille keinoja
erottaa normaali nuoruuden kapina tästä syvästä vihasta. Jos tekoa
suunnittelee vuosikausia, niin jonkun on täytynyt nähdä siitä merkkejä.
Täytyy huomata, että nettiyhteisö oli tilanteen ehkäisyssä parhaiten
ajan tasalla - huomattavasti paremmin kuin poliisi.

Hyvät vihreät ystävät!

Viestit koulumaailmasta kuuluvat, että kouluterveydenhuolto on päästetty
rapautumaan. Nuorten kohdalla kouluterveydenhoitaja on se matalin kynnys
hoidon piiriin. Ahdistus ja masennus saadaan pysäytetyksi ajoissa.
Kouluterveyden hoito on palautettava voimiinsa. Tarvitsemme lisää
kouluterveydenhoitajia, kuraattoreja ja psykologeja.

Osa kunnista myös laiminlyö lain mukaista velvollisuutta järjestää
opiskeluterveydenhuolto kaikille alueensa opiskelijoille. Tämä on
nimenomaan keskiasteen  ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden ongelma.
Näin ei voi jatkua.


Puolustusvoimat näyttää tunnistavan hyvin herkästi ongelmaiset nuoret
miehet. On löydettävä keinot, joilla mielenterveysongelmista kärsivät
myös ohjautuvat siviilipuolen hoitoon. Jos tämä edellyttää muutoksia
lakeihin, ne muutettakoon.

Mutta vielä enemmän tarvitsemme kuitenkin sellaisia toimenpiteitä, että
kenenkään ei tarvitse turvautua ammattiapuun.  Tarvitsemme sellaisen
sallivamman maailman, jossa kaikkien ei ole pakko olla niin nopeita,
päteviä ja onnistuneita. Tarvitsemme maailman, jossa heikot saavat
tarvitsemansa tuen.
Hyvät vihreät ystävät!

Minusta tuntuu, että olemme sijoittaneet materiaalisiin arvoihin aivan
tarpeeksi. Nyt on aika investoida ihmiseen. Nyt on aika mitata
elämänarvoja myös yhdessä vietetyillä hetkillä tai  miellyttävällä
ympäristöllä.

Me tarvitsemme hyvinvointitaloutta, jonka mittarit vapauttavat ihmistä
elämän täysipainoista elämää. Me tarvitsemme hyvän elämän mittareita.
Eikä hyvää elämää voi lukea suoraan tilinauhasta.

Rahaakin toki tarvitaan. Ja rahaa vauraasta Suomesta löytyy. Vaikka
laman jälkeen sosiaalimenot ovat kasvaneet, ne eivät mitä ilmeisimmin
ole kasvaneet tarpeisiin nähden riittävästi.

Me tarvitsemme nyt investointeja nuorisoon, yhteiseen aikaan,
ikäihmisiin, ympäristöön ja terveyteen. Me tarvitsemme aikaa lapsille
kodeissa ja päiväkodeissa.

En lakkaa toistamasta tätä: Esimerkiksi vuorotteluvapaa täytyy
säilyttää. Kun työvoima vähenee ja työtahti kiristyy, ihmisille täytyy
osoittaa myös vapauden ja yhteisyyden hetkiä toisilleen.  Työ ei ole
elämä, vaikka se onkin hyvin tärkeä asia.

Päiväkodeissa ja kouluissa täytyy olla pienemmät ryhmät, jotta nuorten
tarpeet ja varsinkin hätä voidaan ajoissa huomata. Opettajilla täytyy
olla aikaa koululaisille. Nuorten paineet ovat kovia.

Hyvät vihreät ystävät!

Me tarvitsemme myös siltoja yli sukupolvien. Jos viestit koulumaailmasta
ovat surullisia, myös vanhusten huollosta kuuluu huonoa. On esimerkiksi
karmaisevaa, etteivät vanhukset pääse ulkoilemaan laitoksissa.

Suomessa käytetään vanhustenhoidossa kaksi kertaa enemmän lääkkeitä kuin
Ruotsissa, jossa puolestaan on kaksi kertaa enemmän hoitajia, ja siten
enemmän aikaa vanhuksille. Ulkoilu täytyy ottaa osaksi vanhusten
perushoitoa. Se on yhtä tärkeää kuin ruoka, juoma, uni tai lääkkeet.


Voimme ottaa mallia sukupolvien välisten siltojen uudesta rakentamisesta
esimerkiksi Turun ”isoisä koulussa” -kokeilusta. ”Farfar i skolan” on
Folkhälsanin koordinoima suomenruotsalainen projekti. Se auttaa kouluja
löytämään ja hyödyntämään ikäihmisten voimavaroja. Siitä hyötyvät niin
koulu, oppilaat kuin seniorikansalaiset.

Ja uskon muutenkin, että suomenruotsalaisuudesta voimme ottaa paljon
oppia. Kelan tutkijoiden mukaan suomenruotsalaiset elävät pidempään,
koska heillä on enemmän apuun tulevia ystäviä. Se parantaa elämää ja
pidentää ikää. Yhteisöllisyys toimii paremmin kuin suomenkielisillä. Ja
kaikkea edellä kuvaamaani ”hyvinvointitaloutta” voi tosiaan  nimittää
yhteisöllisyydeksi.


Yhteisöllisyys voi kuulostaa latteudelta, mutta hyvää sanaa ei pidä
hukata. Se pitää täyttää elävillä merkityksillä. Sellaisilla
merkityksillä, joihin myös me poliitikot voimme vaikuttaa.

Me voimme luoda yhteisöllisyydelle ajan lisäksi myös tiloja. Me
tarvitsemme luontevia ihmisten kohtaamisen paikkoja, esimerkiksi
kirjastoja tai korttelitupia asuinalueille ja yhteisöllisyyttä
tuottamaan rakennettuja asuinalueita (Loppukiri).

Kaikkeen edellä kuvattuun voivat kunnat vaikuttaa. Kunnallisvaaleissa on
kyse nimenomaan siitä, että tulevat valtuustot ratkaisevat, vahvistuuko
yhteisöllisyys ja hyvinvointitalous - vai jatkammeko tuhon tiellä.

Meidän vihreiden kanta on selkeä: kannattaa investoida ihmisiin,
kannattaa investoida yhteisöllisyyteen.

 Hyvät vihreät ystävät!

Lopuksi kiitän teitä oman yhteisöllisyytemme vahvistamisesta.
Lähdemme kuntavaaleihin isommalla vihreällä yhteisöllä kuin koskaan.
2192 vihreää ehdokasta tavoittelee valtuustopaikkaa. Siinä on miltei 20
prosenttia lisäystä.

Se on uskomaton suoritus. Olemme edenneet samaan aikaan, kun useimmilla
muilla puolueilla on ollut vaikeuksia hankkia ehdokkaita.

Ylen tuoreimmassa mittauksessa kannatuksemme oli 10,2 prosenttia, jossa
myös on melkoinen lisäys verrattuna edellisiin eduskuntavaaleihin.

Vihreiden vastuullinen ja pitkäjänteinen työ tämän maailman tekemiseksi
edes hieman paremmaksi näkyy nyt sekä ehdokkaiden että kannatuksen määrässä.

Omasta puolestani tervetuloa Kotkaan!

Onnea ja menestystä vaalikentille!

Parempi maailma on mahdollinen!
Jaa sivu: