— Suvi Reijonen

Tuija Braxin puheenvuoro valtuuskunnassa 27.9.2008

Oikeusministeri Tuija Braxin puhe Kotkassa 27.9.08/Takala
Vapaa julkaistavaksi kello 10.30
Meidän kaikkien mielessä on ajankohtaisena Kauhajoen tragedia. Hallitukselta odotetaan pikaisia toimia, ja harkinnassa jo ovat lisärajoitukset aselainsäädäntöön. Tarvitsemme kuitenkin aikaa asioiden tutkimiseen.

Jo pitkään on puhuttu, että vakavissa väkivaltarikoksissa olisi syytä ottaa käyttöön onnettomuustutkintaperiaatteiden mukainen tutkijalautakunnan työskentely. Monia onnettomuuksia tutkitaan siten, että tarkastellaan kaikkia niitä tekijöitä, jotka ovat voineet olla myötävaikuttamassa seurausten syntyyn ja miten näihin voitaisiin vaikuttaa vastaavien tapahtumien ehkäisemiseksi.

Myyrmannin tapauksessa näin ei kuitenkaan toimittu. Jokelan koulusurman jälkeen (7.11.2007) oikeusministeriö asetti työryhmän valmistelemaan tutkijalautakunnan asettamista. Tutkimustarkoitukseen, toisin kuin poliisitutkintaan, ei kuitenkaan saada kaikkia tarvittavia tietoja. Siksi Jokelasta on eduskunnan käsiteltävänä laki, joka aukaisisi tutkintalautakunnalle pääsyn esimerkiksi terveydenhuollon tietoihin. Lakiin lisätään Kauhajoen koulusurma. Uskon, että kun Jokelan ja Kauhajoen koulusurmista saadaan aikanaan raportit, olemme paljon viisaampia päättämään toimista tällaisten tragedioiden ehkäisemiseksi. Vaikka paine nopeisiin ratkaisuihin on voimakas, haluan korostaa, että huolellinen työ vie aikansa.


Myyrmanni, Jokela ja Kauhajoki ovat suomalaisessa väkivaltarikosmaailmassa hyvin poikkeuksellisia tapauksia. Niillä on selvästi yhteisiä piirteitä ja siksi onnettomuustutkinnassa on nimenomaan etsittävä keinoja tämänkaltaisen rikollisuuden torjuntaan.

Samalla ne ovat kuitenkin jopa peruspiirteiltään monessa suhteessa jyrkästi vastakkaista tyypilliselle suomalaiselle väkivallalle. Suomalainen väkivalta on yleensä voimakkaasti yhteydessä alkoholin humalakulutukseen ja syrjäytyneisyyteen. Väkivalta ei ole runsasta, mutta sitä käytettäessä seuraukset ovat usein kohtalokkaat juuri siksi, että kaikki osapuolet ovat tolkuttomassa humalassa. Siksi henkirikollisuutemme on noin kaksi ja puoli -kertaista läntisen Euroopan maihin verrattuna. Vakavan väkivallan yhteys syrjäytyneisyyteen näkyy esimerkiksi siten, että aktiivityöväestön keskuudessa Suomessa ei ole väestöön suhteutettuna enempää henkirikoksia kuin Ruotsissa. ”Suomalaisen henkirikollisuuden extra” paikantuu työelämästä syrjäytyneeseen väestöön. Henkirikollisuus on lisäksi Suomessa siirtynyt yhä enemmän Pohjois- ja Itä-Suomen ongelmaksi eli alueille, jotka huonoimmin ovat menestyneet kansallisvarallisuuden uusjaossa parina viime vuosikymmenenä.

Suomalaisesta arkisesta väkivallasta ei ole myönteistä kerrottavaa. Alkuvuodesta väkivaltakuolemien määrä kasvoi 40 prosentilla viime vuodesta. On odotettavissa, että koko vuoden määrä tulee ylittämään vuoden 2004 piikin, jonka silloinen viinan hinnan lasku aiheutti.

Täällä Kotkassa on puhuttu henkirikossumasta. Pari viikkoa sitten Kymen Sanomissa julkaistussa isossa artikkelissa tutkija Martti Lehti kuitenkin osoittaa, että itse asiassa Kotkassa ja sen ympäristökunnissa tehtiin henkirikoksia enemmän 1990-luvulla. Martti Lehti on minulle toimittamissaan tiedoissa laskenut, että Kymenlaakso on ollut pitkään maan väkivaltaisimpia maakuntia ja Kotkassa tehdään henkirikoksia puolet enemmän kuin maassa keskimäärin.

Tohtori Lehden mukaan henkirikokset ovat Kotkassa ja lähikunnissa samanlaisia kuin maassa yleensä eli tuota työttömien ja päihdeongelmaisten miesten ryypiskelyväkivaltaa. Hän mainitsee kuitenkin muutamia eroja:  Ennalta tuntemattomien välisiä henkirikoksia on täällä poikkeuksellisen vähän, näin myös parisuhdeväkivaltaan liittyviä rikoksia.  Nuoret (alle 30-vuotiaat) miehet korostuvat Kotkassa henkirikosten tekijöinä. Uhreissa on tavallista enemmän työttömiä. Sekä uhreissa että tekijöissä on keskimääräistä enemmän huumausaineiden käyttäjiä. Kotkassa käytetään ampuma-aseita henkirikosten tekemiseen tavallista enemmän. Kotkassa on myös ollut tavallista enemmän muuhun rikollisuuteen, kuten rikollisten keskinäisiin konflikteihin liittyneitä henkirikoksia.

Hallituksen tavoitteena on, että Suomi olisi Euroopan turvallisin maa vuonna 2015. Tuolloin henkirikoksia ei saisi olla sataakaan vuodessa nykyisten runsaan puolentoista sadan sijasta. Tuohon tavoitteeseen pääseminen edellyttää, että erityisesti niissä maan kunnissa, joissa henkirikollisuus on runsasta, saadaan määrä vähentymään.

Tavoite on uudesta sisäisen turvallisuuden ohjelmassa Turvallinen elämä jokaiselle, jonka hallitus hyväksyi viime toukokuussa. Ohjelmassa hallitus määrittää sisäisen turvallisuuden keskeiset tavoitteet ja toimenpiteet. Ohjelma pyrkii kehittämään paikallista turvallisuussuunnittelua. Se oikeastaan alkoi Turvallisuustalkoot-ohjelmasta, jonka valtioneuvosto hyväksyi vuonna 1999. Vanha ohjelma oli rikoksentorjuntaohjelma, jonka tuloksena suuren osaan Suomen kuntia tehtiin ohjelmat, suunnitelmat tai strategiat – niitä oli monilla nimillä - rikosten ehkäisemiseksi. Sitten sisäisen turvallisuuden ohjelmalla Arjen turvaa, joka hyväksyttiin hallituksessa vuonna 2004, paikallinen turvallisuussuunnittelu laajennettiin kattamaan onnettomuudet ja muutkin turvattomuusongelmat.

Kotka oli mukana ensimmäisten paikallisten rikoksentorjuntaohjelmien aallossa ja vähän varaslähdölläkin, minkä vuoksi ratkaisu on omaleimainen. Kaupunki laati vuonna1998 Kestävän kehityksen ohjelman. Siinä sosiaalinen hyvinvointi määriteltiin osaksi kestävää kehitystä, päämääränä turvallinen Kotka, jossa mm. väkivalta- ja rikostapaukset vähentyvät. Toimenpiteinä listattiin mm. vapaaehtoinen yöpartiotoiminta, lähipoliisitoiminta, korttelitalonmieskokeilu, nuorten koulutus- ja työllisyysneuvonta ja työpajatoiminta. Tuolloinen Kotkan ratkaisu oli mielestäni hyvinkin syvällinen ja kaukaa viisas. Ehkä hallituksenkin olisi pitänyt miettiä enemmän sosiaalista hyvinvointia osana kestävää kehitystä kuin turvallisuutta kilpailukykytekijänä uutta sisäisen turvallisuuden ohjelmaa valmisteltaessa.

Hallitus on linjannut paikallista turvallisuussuunnittelua seuraavasti. Paikallisen turvallisuussuunnittelun tavoitteena on parantaa turvallisuutta ja turvallisuuden tunnetta vähentämällä onnettomuuksien, tapaturmien, rikosten, väkivallan ja häiriöiden määrää. Turvallisuussuunnittelua johtaa kunnan johto yhdessä poliisitoimen ja alueellisen pelastustoimen johdon kanssa. Yhteistyöhön osallistuvat viranomaisten lisäksi järjestöjen ja elinkeinoelämän edustajat. Työ käynnistetään laatimalla paikallinen turvallisuustilanteen analyysi, joka julkistetaan ja johon paikalliset asukkaat ja yritykset voivat esittää kommentteja. Tämän jälkeen tehdään turvallisuussuunnitelma, joka sisältää tavoitteet paikallisen turvallisuuden parantamiseksi, käytännön toimenpiteet ja vastuutahot. Suunnitelma käsitellään valtuustossa, joka myös seuraa säännöllisesti sen toimeenpanoa. Turvallisuussuunnitelmaa toteutetaan yhteistyöryhmissä. Toteutumista seurataan ja siitä tiedotetaan paikallisissa tiedotusvälineissä. Seurantaa varten suunnitelmassa määritellään mittarit kunnan väkivaltatilanteen kehityksen seuraamiseksi ja toimenpiteiden vaikuttavuuden arvioimiseksi. Turvallisuussuunnitelma tarkistetaan valtuustokausittain niin, että uusi työnsä aloittava valtuusto hyväksyy kautensa alussa tarkistetun suunnitelman.  

Odotamme siis, että ensi täällä Kotkassakin vuonna kokoontuva valtuusto saisi käsiteltäväkseen uuden turvallisuussuunnitelman. Siihen kuuluu sisältyä suunnitelmat väkivallan vähentämiseksi. Rikoksentorjuntaneuvostossa on valmisteilla opas ja tarkistuslista seikoista, jotka turvallisuussuunnittelussa tulisi ottaa huomioon väkivallan vähentämiseksi.  Opastuksen sisältää esimerkiksi periaatteita, kuinka paikallista väkivaltaa kuuluu analysoida käyttäen hyväksi paikkatietojärjestelmiä väkivaltakeskittymien tunnistamiseksi. Muitakin tietolähteitä olisi syytä käyttää kuin poliisin rikostiedostoja. Väkivalta ei pidä tarkastella yhtenä epämääräisenä kokonaisuutena vaan eri väkivaltailmiöittäin ja esimerkiksi uhriryhmittäin – hallituksen erityisenä huolena on ollut naisiin ja lapsiin kohdistuva väkivalta – koska erilaiset väkivaltaongelmat vaativat myös erilaisia toimia. Tointen harkinnassa tulisi käyttää hyväksi esimerkkejä menetelmistä, joilla on osoitettu voitavan vähentää väkivaltaa. Tätä tarkoitusta varten rikoksentorjuntaneuvosto kehittää turvallisuussuunnittelu-sivustolleen tiedostoja linkkeineen luotettaviin kansainvälisiin lähteisiin. Suunnitelman kuuluu sisältää myös tarkastelun väkivallan uhrien tarvitsemista palveluista ja miten niitä paikallisesti olisi syytä parantaa. Eri tahot pitää selkeästi vastuuttaa tointen toteutukseen. Jo suunnitteluvaiheessa kuuluu päättää, miten toteutusta ja vaikutuksia seurataan.    

Kansallinen väkivallan vähentämisohjelma on määrä raportoida kuluvan vuoden loputtua. Tehtävä on rikoksentorjuntaneuvoston väkivaltajaostolla. Ohjelma oli laaja kokonaisuus toimia, jotka osaltaan vähentäisivät väkivaltaa. Tiettävästi suurta osaa suosituksista on ryhdytty toteuttamaan, mutta kaikkia ei toivotulla systemaattisuudella. Rikoksentorjuntaneuvoston väkivaltajaosto pyrkii kiirehtimään joitakin hitaimmin edistyneitä asioita.  Seurantaraportin pohjalta hallitus sitten tulee päättämään mahdollisista uusista linjauksista.

Lopuksi kerron teille opettavan esimerkin siitä, että väkivaltaa voidaan vähentää:

Esimerkki on Harstadista Pohjois-Norjasta. Harstadissa ongelmana olivat tappelut eräissä suosituissa ravintoloissa ja niiden läheisyydessä. Tappeluissa oli usein yhtenä osapuolena läheisen varuskunnan varusmiehiä. Paikallisessa projektissa kehitettiin joukko toimia, joiden kohteena olivat kyseiset ravintolat. Esimerkiksi niissä kiristettiin anniskelukäytäntöä. Puututtiin humalaisten nuorten oleskeluun ravintoloiden läheisyydessä. Poliisi otti periaatteekseen henkilökohtaisesti tehdä selväksi jokaiselle uudelle varusmiehelle periaatteet, kuinka käyttäytyä jne. Terveydenhoidon tilastojen mukaan sairaanhoitoa vaativa väkivalta väheni projektin aikana 1991-1994 ainakin kolmanneksen. Harstad nimettiin WHO:n kunniamaininnalla Safe Communityksi.

Tarina on monessa suhteessa opettavainen. Ensiksikin Harstadissa tutkittiin, millainen on paikallinen väkivaltaongelma. Jossain toisessa kaupungissa - vaikkapa täällä Kotkassa - ongelma voisi olla erilainen ja vaatia toisenlaisia toimia. Luulenpa, että myös täällä eräiden ravintoloiden ympäristöt olisivat väkivaltakeskittymiä. Pyrittäessä tehokkaasti vähentämään väkivaltaa paikallisesti perustana on ongelmien huolellinen analyysi.

Toiseksi Harstadissa ongelmaa seurattiin terveydenhuollon asiakaskäynneistä. Poliisin tietoon tullut rikollisuus on (henkirikoksia lukuun ottamatta) ongelmallinen tapa seurata, miten väkivalta on kehittynyt. Poliisin tilastoiman väkivallan määrä riippuu ilmoitusalttiuden muutoksista. Olemme pyrkineet siihen, että esimerkiksi kotiväkivaltaa tai työtehtävissä kohdattua väkivaltaa ilmoitettaisiin yhä enemmän. Uhritutkimukset viittaisivat siihen, että ilmoitusalttiutta olisi todella onnistuttu kasvattamaan - ja tilastoidun pahoinpitelyrikollisuuden kasvu on siten toivuttu tulos.

Terveydenhuollon asiakaskäynnit olivat siksikin keskeisessä asemassa Harstadin projektissa, että väkivalta aiheuttaa sairaanhoidolle huomattavia kustannuksia, joiden vähentämiseen kaupungilla oli intressi. Suomessa väkivallan on arvioitu aiheuttavan vuodessa noin 850 miljoonan €:n kustannukset. Ne ovat pääasiassa sosiaali- ja terveydenhuollon menoeriä, siis kustannuksia, jotka sälyttyvät kuntien maksettaviksi. Vaikka mieluummin korostaisin täällä sosiaalista hyvinvointia osana kestävää kehitystä ja tähän perustuvia toimia väkivallan vähentämiseksi, en voi olla muistuttamatta taloudellisesta aspektista: taloudellisistakin syistä Kotkassakin kannattaa vähentää väkivaltaa.   




Jaa sivu: