— Suvi Reijonen

Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle kotouttamislain toimeenpanosta

Vihreiden ryhmäpuheenvuoro / Anni Sinnemäki

Arvoisa puhemies,

Ihmiset ovat aina liikkuneet erilaisista syistä. Suomalaiset lähtivät
Yhdysvaltoihin ja myöhemmin Ruotsiin etsimään parempaa elämää. Sodan
seurauksena asutimme omat pakolaisemme ja sodan seurauksena olemme asuttaneet
pakolaisia esimeriksi Somaliasta ja entisestä Jugoslaviasta. On luonnollista,
että ihmiset lähtevät etsimään turvaa ja parempaa elämää. Vihreät haluavat,
että Suomi on maa, joka tarjoaa turvaa hädänalaisille ja Vihreät suhtautuvat
myönteisesti vapaaseen liikkumiseen.

Suomeen ulkomailta muuttavien ihmisten määrä kasvaa ja entistä suuremmalla
osalla väestöstä on sukujuuret jossain muualla. Tulijoiden kotoutuminen on
tärkeää. Täällä eläminen vaatii sopeutumista ja opettelua tulijoilta, mutta
myös Suomi muuttuu. Meillä on hyvä tilaisuus ottaa opiksi muualla tehdyistä
hyvistä ratkaisuista, mutta myös virheistä. On hyvä, että eduskunta keskustelee
laajasti kotouttamispolitiikasta.

Sana maahanmuuttaja kätkee taakseen suuren moninaisuuden. Joku on tullut
suoraan pakolaisleiristä ja on luku- ja kirjoitustaidoton. Toisessa ääripäässä
Helsingissä sijaitsevaan EU:n kemikaalivirastoon rekrytoidaan huippuosaajia
töihin eri puolilta Eurooppaa. Lähtökohdat kotoutumiselle ovat erilaiset.

Maahanmuuttajien moninaisuuteen kuuluu myös se, että osa heistä kuuluu useaan
eri vähemmistöön. Kotoutumista on edistettävä riippumatta sukupuolesta,
seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä, iästä,
vammaisuudesta tai muusta henkilöön liittyvästä syystä.

Suomalainen kotouttamispolitiikka on rakentunut pala palalta ja mukana on ollut
monia toimijoita. Kokonaisuus on muodostunut vaikeaselkoiseksi. Helsingissä
pystyttiin vasta melko äskettäin selvittämään, kuinka paljon kotimaisten
kielten opetusta on yleensä tarjolla. Vielä tarvitaan tieto opetuksen
kysynnästä. Tämä kuvaa sitä, kuinka monia toimijoita on mukana.

Arvoisa puhemies,

Kotouttamispolitiikan lähtökohdaksi on otettava, että Suomeen pysyvästi
asettuneista maahanmuuttajista tulee myös Suomen kansalaisia. Tie
kansalaisuuteen on oltava riittävän nopea. Kansalaisuus on paras tapa taata,
että maahanmuuttajalle kuuluvat samat oikeudet ja samat velvollisuudet kuin
kaikille suomalaisille.

Kotoutumisen perusta on yhdenvertaisuudessa ja ehdottomassa sitoutumisessa
perusoikeuksien kunnioittamiseen. Kulttuuriin vetoaminen ei oikeuta
poikkeuksiin. Suomalaisen yhteiskunnan on taattava samat perusoikeudet kaikille,
niin uskontonsa hylänneelle muslimille kuin toimittajalle, joka elää
parisuhteessa samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa.

Kotoutuminen alkaa ensimmäisistä kosketuksista Suomeen. Usein tämä tarkoittaa
viranomaisia, joilta anotaan oleskelulupaa. Kohtelun on oltava hyvää ja
oikeudenmukaista. Tässä sinivihreä hallitus on vienyt politiikkaa parempaan
suuntaan. Silti esimerkiksi lumeavioliittoväitteitä esitetään edelleen aivan
liian kevyin perustein.

Maahanmuuttaja tuo Suomeen mukanaan koko elämänsä. Hän ei ole pelkkä työntekijä
vaan hänellä on myös perhe, suku, ystävät, harrastukset ja kiinnostukset.
Kotoutumispolitiikan on oltava kokonaisvaltaista. Suurin virhe olisi kuvitella,
että tänne muualta töihin muuttanut ihminen lähtisi takaisin kotimaahan, jos
esimerkiksi tilanne työmarkkinoilla vaikeutuu. On lähdettävä siitä, että
ihmiset tulevat jäädäkseen.

Maahanmuuttajan pitää päästä mahdollisimman nopeasti opiskelemaan suomen tai
ruotsin kieltä. Kotimaisen kielen opetuksesta on tehtävä kaikkien
maahanmuuttajien oikeus riippumatta maahantulon syystä tai työmarkkina-asemasta.
Kielen oppiminen on tärkeää myös kotiäideille ja vanhuksille. Suomen tai
ruotsin kielen opetusta pitää olla tarjolla jo päiväkotilapsille ja
esiopetuksessa oleville. Osaavaa työvoimaa Suomeen muualta rekrytoivien
yritysten on osaltaan kannettava vastuuta kielikoulutuksen järjestämisestä.

Kielen opetuksessa on oltava riittävästi valinnanvaraa, jotta eri tasoilta
lähtevät eivät turhaudu. Erityistä huomiota pitää kiinnittää esimerkiksi
kokonaan ilman kirjoitus- ja lukutaitoa maahan saapuviin. Myös ulkomaalaisille
opiskelijoille pitää tarjota riittävästi suomen tai ruotsin kielen opetusta.
Tehtyjen selvitysten mukaan ammattikorkeakoulujen ulkomaisista
tutkinto-opiskelijoista merkittävä osa on ollut tyytymättömiä saamansa
kielenopetukseen.

Suomen tai ruotsin kielen oppiminen on maahanmuuttajalle oikeus, mutta myös
velvollisuus.

Arvoisa puhemies,

Maahanmuuttajat tulevat heti maahan saapuessaan työvoimatoimistojen asiakkaiksi.
Tämä on hyvä linja, josta on syytä pitää kiinni. Työllistymisen helpottaminen
on hyvä asia niin yksilön kuin koko yhteiskunnan kannalta, kuten Valtion
taloudellisen tutkimuskeskuksen äskeinen selvitys hyvin osoittaa.

Maahanmuuttajat tarvitsevat lisää henkilökohtaisia uraohjaajia. Tätä ei saa
vaarantaa valtion tuottavuusohjelman työvoimatoimistoihin kohdistamilla
henkilöstöleikkauksilla. Pääkaupunkiseudun kunnat esittävät
työvoimatoimistoihin uusia maahanmuuttajiin erikoistuneita työntekijöitä.
Samaan aikaan tuottavuusohjelma on viemässä toisesta päästä moninkertaisen
määrän henkilötyövuosia. Tässä ei ole järkeä.

Työllistymistä on helpotettava myös koulutuksen avulla. Tavoitteena on oltava,
että maahanmuuttajataustaisten nuorten osuus peruskoulun jälkeisessä
jatkokoulutuksessa vastaa kantaväestön osuutta. Tarvitaan myös tehokkaampia
välineitä maahanmuuttajilla jo olevan koulutuksen hyödyntämiseen.

Lähtökohtana on kuitenkin oltava, että maahanmuuttajia palvellaan samoissa
palveluissa kuin kaikkia muitakin suomalaisia. Mitään erillistä
palvelujärjestelmää ei pidä rakentaa hyvin rajattuja neuvontapalveluita lukuun
ottamatta.

Arvoisa puhemies,

Kotoutumisen kannalta on tärkeää, että esimerkiksi pakolaisina tai
turvapaikanhakijoina maahan tulleet pääsevät kiinni normaaliin elämään
mahdollisimman nopeasti. Vastaanottokeskuksissa vietetyt pitkät ajat eivät tue
kotoutumista. Tälläkin hetkellä vastaanottokeskuksissa on suuri joukko
pakolaisia ja turvapaikanhakijoita odottamassa kuntiin sijoittamista.
Pakolaisten- ja turvapaikanhakijoiden vastaanotto on liian harvan kunnan
vastuulla.

Syynä on pitkälti se, että valtion kunnille maksama korvaus pakolaisten
vastaanotosta on jäänyt vuoden 1993 tasolle. Tämä asia pitäisi pikaisesti
korjata. Toisaalta kunnat, joilla on vasta vähän kokemusta pakolaisten
vastaanotosta, tarvitsevat tukea ja yhteistyötä muiden tahojen kanssa.

Monet meistä kansanedustajista toimivat myös oman kuntansa
kunnallispolitiikassa. Toivoisin, että me kaikki veisimme omissa kunnissamme
eteenpäin tahtoa ottaa vastaan pakolaisia, jotta uusia kuntia saataisiin mukaan.
Jaa sivu: