— Suvi Reijonen

Johanna Sumuvuoren ryhmäpuheenvuoro Turvallisuuspoliittisen selonteon lähetekeskustelussa

Arvoisa puhemies,

Vuosi vaihtui toisaalta synkissä, toisaalta toiveikkaissa tunnelmissa. Kansainvälinen finanssikriisi on ravistellut koko maailmaa aiheuttaen epävarmuutta ja turvattomuuden tunnetta niin rikkaissa teollisuusmaissa kuin köyhissä kehitysmaissakin. Talouskriisillä voi olla syventyessään myös turvallisuuspoliittisia vaikutuksia.

Monessa maassa inhimillinen kärsimys on raakaa ja jokapäiväistä sodan tai alueellisen konfliktin takia.Israelin ja Gazan alueen konflikti kärjistyi tammikuussa. Sota on vaatinut lukuisia siviiliuhreja, joista lähes puolet naisia ja lapsia. Pysyvästä tulitauosta ei ole sovittu vieläkään. Sri Lankassa yli 15 000 siviiliä on paennut maan pohjois-osan sota-alueelta viime päivien aikana. Afganistanissa on sodittu jo 8 vuotta, mutta alueen turvallisuustilanne on muuttunut vain pahemmaksi. Somaliassa rauha ei edisty, ja tuhannet ihmiset vaarantavat vuosittain henkensä pyrkiessään laittomasti ihmissalakuljettajien kyydissä Eurooppaan. Listaa voisi jatkaa pitkälle.

Maailma ei ole turvallinen paikka, eivätkä sotilaalliset pelotteet tai aseiden käyttö ole tehneet siitä edelleenkään turvallisempaa. Suurimman inhimillisen laskun sodista ja konflikteista maksavat siviilit.

Globalisaation mukanaan tuoma kansainvälisen keskinäisriippuvuuden kasvaminen ja kylmän sodan jälkeinen turvallisuusympäristö eivät ole johtaneet maailmanlaajuisen asevarustelun vähenemiseen tai hyvinvoinnin lisääntymiseen, vaan oikeastaan on käynyt juuri päinvastoin.

Globaalit sotilasmenot jatkavat tasaista kasvua ja maailmanlaajuisesti puolustukseen käytetään tällä hetkellä enemmän rahaa kuin kylmän sodan kilpavarustelun aikana - noin 1300 miljardia dollaria vuodessa. Globalisaatio on luonut sekä voittajia että häviäjiä, eikä kuilu rikkaiden teollisuusmaiden ja köyhien kehitysmaiden välillä ole juuri kaventunut.

Aseriisunta ei ole edistynyt toivotulla tavalla. Ydinaseiden leviämisen uhka on yhä todellisuutta, samoin uhka ydinmateriaalien päätymisestä terroristien käsiin.

Globaalisti katsottuna ilmastonmuutos, ympäristötuhot, kansainvälinen terrorismi, tietoverkkoihin kohdistuvat uhat ja järjestäytynyt rikollisuus ovat nousseet perinteisiä sotilaallisia uhkakuvia todennäköisemmiksi turvallisuusriskeiksi. Erityisesti ilmastonmuutoksen nopea eteneminen on osoittautunut valtioille ja koko kansainväliselle yhteisölle erityisen mittavaksi haasteeksi. Valtioneuvoston selonteossa on hyvin huomioitu, että ilmastonmuutos ja ympäristökysymykset voivat synnyttää ja pahentaa konflikteja, joilla voi olla myös sotilaallisia seurauksia. Ilmastopolitiikka on siten myös turvallisuuspolitiikkaa.

Myös Suomen kansalaiset jakavat tämän laajan turvallisuuskäsityksen. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan viime joulukuussa ilmestyneen haastattelututkimuksen mukaan suomalaisia huolettaa kaikista uhista eniten ympäristön tila. Esimerkiksi huoli Venäjän kehityksestä tulee kaukana takana.

Arvoisa puhemies,

Vaikka maailman tila tuntuu välillä toivottomalta, poliitikkojen tehtävä ei ole synkkyyteen vajoaminen, vaan realististen ratkaisujen etsiminen ja lupaaviin oljenkorsiin tarttuminen. Kuten alussa totesin, vuoden vaihtuminen toi mukanaan myös toivonpilkahduksen.

Yhdysvalloissa vaihtui valta, ja ainakin toistaiseksi vaikuttaa siltä, että presidentti Barack Obaman hallinto olisi aidosti rakentamassa yhteistyökykyisempää ja humaanimpaa vaihtoehtoa edellisen presidentin unilateraaliselle, itsekkäälle ja lyhytnäköiselle ulkopolitiikalle. 

Venäjän ja Yhdysvaltojen suhteet näyttävät tällä hetkellä kehittyvän asiallisempaan suuntaan, kun keskusteluyhteys uusista aserajoitusprosesseista on saatu taas avattua. Myös Ihmisoikeudet ovat Obaman hallinnon ulkopoliittisella agendalla: "Yhdysvallat ei kiduta", varapresidentti Biden totesi viime viikolla. Myös ilmastopolitiikassa uusi hallinto näyttäisi olevan siirtymässä tosiasioiden tunnustamiseen ja niiden pohjalta toimimiseen.

Arvoisa puhemies,

Vihreä eduskuntaryhmä korostaa turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa inhimillisen turvallisuuden näkökulmaa, jossa keskiöön nousee yksilöiden ja yhteisöjen turvallisuus. Tarkastelutapa korostaa laajaa, tämän ajan todelliset uhkakuvat tunnustavaa turvallisuuskäsitystä kapea-alaisen, valtioiden välisiin konflikteihin keskittyvän turvallisuuskäsityksen sijaan.

Vaikka monet laajan turvallisuuskäsityksen uhat eivät kohdistuisi suoraan Suomeen, niillä on välillisiä vaikutuksia, jotka vaikuttavat meidänkin turvallisuuteemme. Siksi muidenkin kuin sotilaallisten turvallisuusuhkien huomioiminen on järkevää ja ennakoivaa turvallisuuspolitiikkaa paitsi globaalin vastuunkannon kannalta, myös omaksi parhaaksemme.

Kuten valtioneuvoston selonteossakin todetaan, on Suomen etujen mukaista vahvistaa Euroopan unionin roolia kansainvälisen vakauden lisääjänä. Euroopan unionin rooli kansainvälisessä diplomatiassa, kriisien ennaltaehkäisyssä, kriisinhallinnassa ja erityisesti siviilikriisinhallinnassa on vahvistumassa.

Vihreä eduskuntaryhmä pitää selonteon johtopäätöstä kriisinhallinnan voimakkaasta vahvistamisesta hyvin tärkeänä. Kriisinhallintaa on kehitettävä kokonaisuutena, jossa on sekä siviili- että sotilaallinen ulottuvuus. Vihreiden mielestä kriisien ennaltaehkäisy ja siviilikriisinhallinta ovat ensisijaiset kriisinhallinnan muodot. Sotilaallisen kriisinhallinnan tulee aina olla viimesijainen keino. Ennaltaehkäisevässä turvallisuuspolitiikassa kehitysyhteistyö ja globaalin köyhyyden vähentäminen ovat osa keinovalikoimaa.

EU:lla on kokonsa puolesta mahdollisuus kehittyä siviilikriisinhallinnan suurvallaksi ja unionilla on jo nyt kyky vaikuttaa merkittävästi kansainväliseen turvallisuusympäristöön. Maailman suurimpana kehitysavun antajana unioni lisää toiminnallaan maailman vakautta merkittävällä tavalla. 

Euroopan unionin rinnalla Yhdistyneiden kansakuntien roolin vahvistaminen edistää Suomen poliittisia tavoitteita ihmisoikeuksien, demokratian ja kansalaisyhteiskunnan tukemisessa globaalilla tasolla. Myös oikeusvaltiokehityksen edistämisessä, kriisien ennaltaehkäisyssä ja heikkojen valtioiden vakauttamisessa YK:lla on merkittävä rooli, jota Suomi tukee. Kuten selonteossakin todetaan, YK on edelleen ainoa järjestö, jonka puitteissa on mahdollista käydä laajaa, kaikki maanosat käsittävää vuoropuhelua myös turvallisuutta koskevissa kysymyksissä.

Arvoisa puhemies,

Ottaen huomioon maailmanlaajuisten laajojen turvallisuusuhkien vakavuuden ja monipuolisten ratkaisukeinojen tarpeellisuuden, tuntuu turhauttavalta, että suomalainen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen keskustelu jämähtää usein Nato-jäsenyydestä vääntämiseen.

Selonteossa Suomen kanta Natoon ei muutu. Vaikka selonteossa lukee: "on olemassa jatkossakin vahvoja perusteita harkita Suomen Nato-jäsenyyttä", seuraa heti sen perässä lause: "laaja poliittinen yhteisymmärrys on välttämätöntä ja kansalaismielipiteen huomioiminen tärkeää mahdollisesta jäsenyydestä päätettäessä".

Suomen Nato-jäsenyydelle ei edelleenkään löydy ratkaisevaa kannatusta sen enempää eduskunnasta kuin kansan parista. Myöskään Vihreän eduskuntaryhmän kanta Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen ei ole muuttunut.

Seuraamme kuitenkin avoimen uteliaasti, mihin suuntaan Naton kehitys on menossa. Tällä hetkellä järjestö pyrkii tekemään muodonmuutosta vanhanaikaisesta, kylmän sodan tarpeisiin perustetusta sotilasliitosta kansainväliseksi kriisinhallintaorganisaatioksi tai peräti "globaaliksi turvallisuusmanageriksi". Naton vaikeudet Afganistanissa on todiste siitä, että  kriisinhallintaulottuvuuden kehittäminen on vielä pahasti kesken.

Naton perustan muodostaa edelleen viides artikla ja puolustusliiton periaatteet. Natolla on myös ydinasedoktriini, mikä jäsenmaiden tulee liittyessään hyväksyä.

Arvoisa puhemies,

Vihreät pitävät erityisen myönteisenä selonteon tukea laajalle turvallisuuskäsitykselle ja siviilikriisinhallinnalle. Selonteon sotilaallisen puolen käsittelyssä on kuitenkin muutama asia, joiden käsittelyyn vihreät eivät ole tyytyväisiä.

Suomeen kohdistuvan sotilaallisen uhan todennäköisyyttä pidetään varsin pienenä. Siitä huolimatta Suomen puolustusmenot ovat jatkuvassa kasvussa. Valtioneuvoston selonteossa halutaan vuodesta 2011 lähtien sitoutua puolustusmenojen pysyvään kasvuun kahdella prosentilla vuodessa - normaalien inflaatiotarkastusten lisäksi. Asia jää päätettäväksi seuraavissa hallitusneuvotteluissa.

Eduskunnan kaikkia puolueita edustanut turvallisuuspoliittinen seurantaryhmä linjasi yksimielisessä raportissaan, ettei ole tarkoituksenmukaista kasvattaa puolustusmenojen suhteellista osuutta valtion kokonaismenoista. Raportissa todettiin myös, ettei puolustusmenojen merkittävää kasvattamista puolla myöskään Suomen vakaa turvallisuusympäristö.

Vihreiden mielestä tilanteessa, jossa maa on syvässä taantumassa, on puolustusmenojen pysyvään kasvuun sitoutuminen kestämätöntä.

Aseriisuntakysymyksissä Suomi korostaa mielellään kansainvälisten sopimusten tärkeyttä, mutta harrastaa käytännön toimissaan kahden raiteen politiikkaa.

Vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että Suomen tulisi liittyä kansainväliseen rypäleaseiden kieltosopimukseen. Kuten eduskunnan turvallisuuspoliittisen seurantaryhmän raportissakin todetaan, on selvää että Oslon sopimus tulee käytännössä rajoittamaan siviileille erityisen tuhoisien rypäleaseiden tarjontaa ja mahdollisuuksia käyttää niitä, riippumatta siitä onko Suomi sopimuksen piirissä.

Seurantaryhmän yksimielisessä raportissa todettiin, että on Suomen edun mukaista osallistua aktiivisesti kansainvälisiin asevalvonta- ja aseriisuntaneuvotteluihin myös silloin, kun ne koskevat Suomessa käytössä olevia asejärjestelmiä

Vihreiden mielestä selonteossa sivuutettiin maanpuolustusvelvollisuuden uudistamistarpeet.

Maanpuolustusvelvollisuus tarvitsisi rehellisen ja kokonaisvaltaisen selvityksen siitä, mihin suuntaan asepalvelusta ja siviilipalvelusta pitää kehittää. Käytännössä asepalvelus on jo menossa valikoivampaan suuntaan, vaikka sitä ei selonteossa suoraan sanotakaan.

Puolustusvoimien komentaja, amiraali Juhani Kaskeala on julkisuudessa puhunut tarpeesta vähentää reservin määrä nykyisestä 350 000 sotilaasta 250 000 sotilaaseen. Vihreät uskovat, että siihen ollaan käytännössä myös päätymässä.

Asevelvollisuutta on kehitettävä valikoivampaan suuntaan ja maanpuolustusvelvollisuuden kokonaisuuteen tulee tehdä sukupuolivaikutusten arviointi.  Paitsi että miesten pakollinen asevelvollisuus on yksilöiden kannalta kallista viivästyneiden opintojen ja työelämästä poissaolon vuoksi, on myös kansantalouden kannalta arveluttavaa sitoa lähes koko ikäluokallinen miehiä pois työmarkkinoilta.

Siviilipalvelusta tulisi kehittää tasavertaisena vaihtoehtona aseelliselle palvelukselle. Vihreän eduskuntaryhmän mielestä maanpuolustus tulee jatkossa nähdä paremmin koordinoituna kokonaisuutena, joka koostuisi nykyistä monipuolisemmasta siviilipalveluksesta ja toisaalta asepalveluksesta. Ottaen huomion Suomen voimakkaan sitoutumisen kansainväliseen kriisinhallintaan olisi tärkeää tehdä siviilipalvelu mahdolliseksi myös kansainvälisissä tehtävissä - esimerkiksi siviilikriisinhallinta- tai kehitysyhteistyötehtävissä.

Arvoisa puhemies,

Vihreä eduskuntaryhmä on tyytyväinen selonteon laajaan turvallisuuskäsitykseen ja kriisinhallinnan painottamiseen. Pidämme tärkeänä, että Suomella on jatkossakin pitkäjänteinen turvallisuuspoliittinen linja.

Jaa sivu: