— Suvi Reijonen

Heli Järvinen välikysymyskeskustelun ryhmäpuheessa

Arvoisa puhemies,

Suomalaisten työuria pitää jatkaa ja tätä työtä pitää tehdä yhteisymmärryksessä

Väestöennusteen mukaan vuonna 2030 yli 65-vuotiaita suomalaisia on noin 1,4 miljoonaa, kun heitä nyt on vajaa miljoona. Huoltosuhde heikkenee niin, että jokaista sataa työssäkäyvää kohti on yli 70 eläkeläistä ja lasta nykyisen noin 50:n sijaan. Kustannukset jokaista palkansaajaa kohti siis kasvavat.

Kaikissa Suomen kunnissa väestö vanhenee, mutta muutos on rajuinta pienissä muuttotappiokunnissa, joissa yli 60-vuotiaita on jo lähivuosina enemmän kuin puolet väestöstä. Suomi on ikääntymisessä Euroopan koelaboratorio, tahdoimme tai emme.

Siksi suomalaisten työurien pidentäminen kaikissa ikäluokissa on yhteinen tavoite. Työuria pitää pidentää molemmista päistä. Nyt hallitus ja työmarkkinajärjestöt ovat päässeet yhteisymmärrykseen siitä päätavoitteesta, joka on nykyisen todellisen eläkkeellesiirtymisiän, reilun 59 vuoden, nostaminen kolmella vuodella. Yhteisesti asetettavalla työryhmällä on vuosi aikaa pohtia niitä keinoja, joilla tavoite saavutetaan.

Vihreät pitävät tätä tavoitetta oikeana ja ovat tyytyväisiä, että valmistelu etenee laajassa yhteistyössä.

Ratkaisujen ja keinojen pitää olla poliittisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestäviä.

Poliittinen kestävyys saadaan, kun suunnitelmia ja ratkaisuja tehdään mahdollisimman laajassa - siis vielä kolmikantaa laajemmassa - työryhmässä, joka pohtii ja sovittaa yhteen tavoitteet erilaisten kannustimien, muiden keinojen ja eläkejärjestelmien kanssa.

Taloudellisen kestävyyden näkökulmasta kyse on siitä, olemmeko valmiita verojen tiukkaan nostoon, nykyisten palvelujen romutukseen vai työuran pidentämiseen ja eläkeiän asteittaiseen nostoon erilaisten joustojen ja kannustimien kera. Eläkeläisten määrän kasvaessa ja työtätekevien määrän vähetessä tarvitsisimme nykyisellä palvelu-, vero- ja eläketasolla valtiovarainministeriön arvion mukaan 8 prosentin vuosittaisen talouskasvun. Jokainen tietää, että se on sula mahdottomuus. Kukaan ei varmasti halua myöskään romuttaa nykyistä palvelutasoa? Jäljelle jää siis työurien pidentäminen keinolla tai toisella.

Sosiaalisen kestävyyden näkökulmasta hallituksen päättämä 685 euron takuueläke toimii hyvin perälautana. Pienimpiä eläkkeitä saavat useimmiten yksinäiset naiset ja mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeen varassa elävät miehet. Heidän pitää olla jatkossakin päätöksentekijöiden huomion keskipisteenä.

Arvoisa puhemies,

Meidän Vihreiden mielestä työuran pidentämiseen pitää pyrkiä erilaisten kannustimien ja joustojen avulla sekä työssä viihtymistä ja jaksamista kehittämällä.
Hallituksen puolivälin politiikkariihi otti laaja-alaisesti kantaa työuran pituutta lisääviin keinoihin: työttömyysturvaa, osa-aika- ja työkyvyttömyyseläkettä sekä vuorotteluvapaajärjestelmää uudistetaan, vaikeasti työllistyvien osallistumista edistetään, aikuiskoulutuksen korvauksia kehitetään ja tänäänkin pakertaneiden tulevien ylioppilaiden siirtymistä jatko-opintoihin nopeutetaan.

Työelämän on joustettava elämäntilanteen mukaan, jotta ihmiset pysyvät hyvinvoivina ja jaksavat tehdä töitä pitempään. Vuorotteluvapaan, osittaisen hoitovapaan ja vanhempainvapaiden pitää olla mahdollisia ja eri sukupuolten kannalta nykyistä oikeudenmukaisempia eri elämäntilanteissa. Työuran pidentyessä työntekijällä täytyy olla mahdollisuus yksilöllisiin ja joustaviin työaikaratkaisuihin. Työntekijän pitää voida tehdä halutessaan 3-päiväistä työviikkoa tai 5-tuntista päivää. Työn sisältöä pitää kehittää, liikuntamahdollisuuksia lisätä ja johtamistaitoja parantaa.

Mutta työuria on pidennettävä myös loppupäästä, jotta selviämme tulevasta taloudellisesta taakasta. Kyse ei ole siitä, että pistämme eläkeikää lähestyvät työntekijät maksamaan tämän taantuman laskun muiden kustannuksella. Kyse on siitä, että me kaikki osallistumme talkoisiin, jotta saisimme vanhempamme säällisesti hoidettua ja jotta emme jättäisi laskua siitä lapsillemme. Sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta lienemme yhtä mieltä?

Edellinen eläkeuudistus antoi työntekijöille mahdollisuuden valita eläkkeen 63:sta 68:an vuoden iässä. Siinä yli 63-vuotiaita kannustettiin jatkamaan työtään 4,5 prosentin supereläkekarttumalla aikaisempien vuosien 1,5 prosentin sijaan. Se on saanut entistä useamman valitsemaan työuran eläkkeelle jäännin sijaan vielä joksikin aikaa. Samaan aikaan päätettiin ottaa käyttöön myös elinaikakerroin, joka leikkaa eläkkeitä vuosittain vuodesta 2010 alkaen. Eläkeikää lähestyville tarjottiin siis porkkanaa ja keppiä.

Valtioneuvoston kanslian vähän aikaa sitten julkaisema ikääntymispolitiikan haasteita käsittelevä raportti katsoi, ettemme ole Suomessa riittävästi varautuneet väestön ikääntymiseen.

Sen sijaan, että kiistelemme tavoitellusta eläkeiästä, jokaisen pitää nyt tuoda keskustelupöytään tukuittain erilaisia keinoja, jotta työuran pidentäminen olisi mahdollista ja haluttavaa. Millaisin keinoin työssä viihtyvyyttä lisätään, millaisin toimin työssä jaksamista edistetään ja millaisin kannustein eläkkeen lykkäämisestä tehdään suomalaisten toive, ei kammo?

Nyt käytävä keskustelu on hyvä jatko muutama viikko sitten alkaneelle maahanmuuttokeskustelulle, sillä hallitun maahanmuuton edistäminen on yksi keino parantaa huoltosuhdetta ja helpottaa yhteistä eläketaakkaamme. Tulevaisuudessa yhä useamman suomalaisen eläkkeen maksaa maahanmuuttaja. Siksi tehokkaaseen kotouttamiseen panostaminen maksaa itsensä vielä takaisin.

Mielenterveysongelmat ovat jo suurin syy siirtyä työkyvyttömyyseläkkeelle. Hallituksen politiikkariihen kirjaukset perusterveydenhuollon kyvyn, kuntoutuksen ja mielenterveyspalveluiden parantamisesta on välttämätöntä toteuttaa, jotta mahdollisimman moni voisi vielä palata työelämään.

Tavoitteet työuran pidentämisestä ja eläkeiän nostamisesta pitää sovittaa tarkasti yhteen erilaisiin karttumiin, varhais-, yrittäjä-, maatalous-, perhe- ja työkyvyttömyyseläkkeisiin. Samalla pitää selvittää niiden vaikutuksia työeläkejärjestelmän luotettavuuteen sekä eläkeiän ammatillisiin eroihin.

Eri ammattien eläkeikien yhtenäistäminen on tarpeen, vaikka se herättää suuria tunteita. Yhteiseen eläkeikään pyrkiminen ei voi tarkoittaa sitä, että palomies tekee savusukelluksia tai että balettitanssija esiintyy näytöksissä 65-vuotiaaksi saakka. Mutta se voi tarkoittaa sitä, että työn sisältöä vanhemmiten kehitetään ja että eri ammatteihin hakeutuvia jo opiskelun aikana kannustetaan hankkimaan valmiuksia myös muihin tehtäviin. Tässä keskustelussa oikeansuuntainen avaus on pohtia myös kansanedustajien eläkekertymää sekä armeijan kantahenkilökunnan urien kehittämistä nykyistä pidemmiksi.

Kun eläkeiästä puhutaan, tehdään helposti vertailuja muihin maihin. Hyviä käytäntöjä muualta onkin syytä kuunnella ja kokeilla, mutta muiden maiden tilastoista ei silti kannata tehdä liian suoria päätelmiä. Joudumme jatkossakin hoitamaan omat eläkeläisemme itse, näissä olosuhteissa, tässä maantieteessä, tässä sosiaalijärjestelmässä ja tässä asenneilmapiirissä.

Arvoisa puhemies,

Viime viikkojen vilkas keskustelu on muistuttanut siitä, miten herkästä ja tärkeästä asiasta työurien pidentämisessä on kyse. On erinomaista, että yhteinen tavoite on nyt selkiintynyt. Nyt on syytä paneutua itse ongelman ytimeen eli siihen, että saamme työurien pidentämiseen sosiaalisesti, taloudellisesti ja poliittisesti kestäviä ratkaisuja. Siihen tarvitaan yhteistyöhalua kaikilta osapuolilta. Tänään tehty sovintoratkaisu antaa siihen mahdollisuuden, joka pitää hyödyntää.
Jaa sivu: