— Suvi Reijonen

Satu Hassi Vihreiden valtuuskunnassa 18.4.2009

Suomessa aika moni tuntuu pitävän EU:ta taikatuuttina, josta tupsahtelee jonkin mystisen automatiikan ennalta määräämiä päätöksiä. Oikeasti päätöksistä käydään ankaraa vääntöä ja poliittiset vastakkainasettelut ovat jyrkkiäkin.

Erittäin usein asetelma on bisneslobbarit vastaan ympäristön tai terveyden suojelu tai kuluttajien edut. Vaikka median ja kansalaisten silmä ei valvoisi päätöksiä, lobbarien silmä takuuvarmasti valvoo. Vaikka kansalaiset eivät osaisi kysyä meppien äänestyskäyttäytymisen perään, bisneslobbarit osaavat.

Ja lobbareitahan Brysselissä riittää. Europarlamenttiin rekisteröityneitä lobbareita, joilla on vapaa pääsy taloon, on seitsemän per meppi, ja muita lobbareita tuplat tai triplat päälle. Valtaosa edustaa yritysmaailmaa.

Silloin, kun vastakkain ovat bisneslobbarit vastaan ympäristönsuojelu tai kuluttajien edut, Europarlamentin oikea laita seuraa usein firmalobbareita. Oikeistossa monet tuntuvat ymmärtävän suorastaan tehtäväkseen ajaa kuhunkin lakiin bisneksen lobbaamia asioita, elintarvikelainsäädäntöön elintarvikebisneksen, autojen päästörajoja koskeviin lakeihin autoteollisuuden, kemikaalilakeihin kemianteollisuuden, pankki- ja finanssilakeihin pankkien, ilmastolakeihin energiavaltaisen teollisuuden tavoitteita janiinedelleen.

Isot ryhmät hajoavat usein. Kun autoteollisuus lobbasi höllentääkseen uusien autojen hiilidioksidipäästörajoja, oikeiston lisäksi autoteollisuuden puolelle asettui paljon liberaaleja ja demareita, erityisesti saksalaisia. Sama rintama on puolustanut ylikansallisten elintarvikejättien linjaa väännöissä siitä, suitsitaanko ruokamainonnassa harhaanjohtavaa terveellisyydellä ratsastamista.

Lobbarit kantavat mepeille tukuttain valmiiksi kirjoitettuja muutosehdotuksia. Esimerkiksi EU:n kemikaaliturvallisuuslakia eli REACH:ia käsiteltäessä leijonanosa meppien omissa nimissään jättämistä muutosehdotuksista oli peräisin kemianteollisuuden lobbarien kynästä. Vain vihreät eivät jättäneet yhtään kemianteollisuuden muotoilemaa ehdotusta.

Professori Simon Hix Britanniasta analysoi Europarlamentin eri ryhmien äänestyskäyttäytymistä ja tuli siihen tulokseen, että vihreät on kaikkein yhtenäisin ja johdonmukaisimmin toimiva ryhmä.

Me vihreät olemme johdonmukaisesti ilmaston ja ympäristönsuojelun puolella, samoin kuluttajien oikeuksien ja terveyden suojelun puolella, ihmisoikeuksien ja globaalin oikeudenmukaisuuden puolella.

Me vihreät voimme olla ylpeitä myös siitä, että varoitimme ajoissa niistä finanssimarkkinoiden vinoumista, jotka kypsyttivät maailmanlaajuisen talouskriisin. Näissä asioissa ehdotuksemme jäivät kuitenkin useimmiten häviölle. Vielä viime syyskuussa, kun finanssikriisi oli jo tosiasia, finanssivalvonnan tiukentamista tuki kanssamme lähinnä vain Gue-ryhmä, johon Suomesta kuuluu Vasemmistoliitto.

Eurooppalainen linjaero, josta Suomessa puhutaan hyvin vähän, on arvoliberalismi vastaan arvokonservatismi. Europarlamentin linjaerot tällä akselilla ovat jyrkkiä. Arvokonservatiiveja löytyy paljon EPP-ryhmästä, johon Suomen kokoomuslaiset kuuluvat, vähemmän liberaaleista, tuskin lainkaan vasemmistosta ja vihreistä ei yhtään. Pikkuryhmissä, joiden vaalikampanjoiden pääpointti on EU-vastaisuus, selvä enemmistö tukee arvokonservatiiveja.

Tuore esimerkki arvokonservatismi/ -liberalismi –jakolinjasta oli huhtikuun alun äänestys syrjintäkieltodirektiivistä. Nykyinen EU-laki kieltää syrjinnän esimerkiksi sukupuolen, sukupuolisen suuntautumisen tai uskonnon perusteella vain työelämässä. Uudella direktiivillä syrjintäkielto ulotettaisiin muuallekin, kuten palveluihin. Direktiivin puolesta äänesti 364 meppiä, 227 vastaan ja 60 tyhjää.

Suomalaisista syrjintäkieltodirektiiviä tukivat Siitonen, Itälä, Pietikäinen, Lax, Pohjamo, Seppänen, Lehtinen, Paasilinna ja Hassi. Vastaan äänestivät Korhola, Vatanen, Takkula ja Virrankoski. Myller ja Jäätteenmäki olivat poissa. Euroskeptikkojen ryhmistä, joissa ei nyt ole suomalaisia, valtaenemmistö äänesti vastaan.

Europarlamentissa on myös aivan äärilaidan konservatiiveja, jotka George W Bushin malliin haluaisivat kieltää kehitysyhteistyörahojen käytön sukupuoli- ja ehkäisyvalistukseen ja kondomien jakoon. Joka kerran kun Europarlamentin päätöksissä todetaan seksuaali- ja lisääntymisterveystyön tärkeys naisten oikeuksille ja kehitysmaiden kehitykselle, äärikonservatiivit ehdottavat sen pyyhkimistä yli. Onneksi he ovat olleet häviöllä. Mutta tätä suomalaisten valtaenemmistölle uskomatonta ajattelua tukee äänestyksissä hyvin usein yli 200 meppiä. Pääosa heistä kuuluu EPP-ryhmään ja euroskeptikkoihin.

Libertas-ryhmä, johon Perussuomalaiset on ilmoitettu, koostuu kirjavasta joukosta EU-vastustajia. Puolasta siihen on ilmoittautunut ”Puolalaisten perheiden liitto” -ryhmän poliitikkoja. Tuo ryhmä on paitsi abortin vastainen, myös avoimesti juutalais- ja homovastainen. ”Puolalaisten perheiden liiton” poliitikot ovat häirinneet homojen oikeuksia puolustavia mielenosoituksia ja kieltäytyneet kättelemästä homoja ”hygieenisistä syistä”. Tuo ryhmä myös vaati Europarlamentin hajottamista, kun parlamentin enemmistö ei hyväksynyt EU:n sisä- ja oikeusasioiden komissaariksi italialaista Buttiglionia, koska tämä oli muun muassa leimannut homoseksuaalisuuden synniksi. ”Puolalaisten perheiden liiton” listalta valittu meppi Giertych on julkaissut kirjan, jossa sanoo että syntyvyyden säännöstelyllä miehet riistävät naisiltaan naisellisuuden ja naiset miehiltä miehuuden.

Toivonkin, että suomalaiset ottavat selvää todellisuudesta vaalilauseiden takana, eli siitä miten eri poliitikot ja poliittiset ryhmät ovat Europarlamentissa toimineet. Muuten voi käydä niin, että esimerkiksi Suomen edun tai suomalaisuuden puolustamisen nimissä tuleekin tukeneeksi suomalaisten enemmistölle aivan vieraita arvoja, kuten vähemmistöjen syrjintää, saastuttamisen vapautta ja kuluttajia huijaavan markkinoinnin sallimista.

 

Jaa sivu: