— Suvi Reijonen

Tuija Braxin puhe valtuuskunnassa 18.4.2009

Maksukyvyttömyysasioista


• Kaikki tiedämme, ettei yritysten ja kansalaisten tilanne näytä hyvältä:

o Tämän vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana konkurssiin on haettu jo yli 900 yritystä – tämä on lähes 40 prosenttia enemmän kuin viime vuonna vastaavana aikana. Kasvuvauhti näyttää vain kiihtyvän, sillä tämän vuoden maaliskuussa konkurssiin joutui jo lähes kaksi kertaa enemmän yrityksiä verrattuna viime vuoden maaliskuun lukuun.

o Asiakastiedon tuoreiden lukujen mukaan vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana merkittiin 35 000 maksuhäiriötä enemmän kuin viime vuoden vastaavana ajankohtana.

o Tuomioistuintilastoista puolestaan voimme nähdä, että niin sanottuja summaarisia velkomusasioita oli viime vuonna noin 30 000 kappaletta enemmän kuin vuonna 2007. Suunta on ollut nouseva jo parin vuoden ajan. Ja nyt alkuvuoden luvut näyttävät selvää nousua.

• Oikeusministeriö käynnisti viime syksynä ylivelkaantumisprojektin, jonka tarkoituksena oli käydä läpi maksuhäiriöpolitiikkaa. Hallitus päätyi politiikkariihessä korostamaan uuden mahdollisuuden antamista konkurssiin joutuneille yrittäjille ja muille ylivelkaantuneille. - Velallisten paluuta yritystoimintaan ja työmarkkinoille pyritään nopeuttamaan.

• Monilla on luja usko pykälien voimaan. Pykälät eivät kuitenkaan ole kaikkivoipia keinoja ratkoa yhteiskunnallisia – saatikka sitten taloudellisia ongelmia. On siis syytä katsoa, mitä muuta pykälien lisäksi voimme tehdä.

• Itse katsoisin, että tässä kansalaisille ja yrityksille poikkeuksellisen vaikeassa ajassa laaja-alaisesti vaikuttavia ja nopeita keinoja ovat etenkin: 1) neuvonta, 2) vapaaehtoiset sovintoratkaisut ja 3) sosiaaliset luotot.

• Korostan erityisesti talous- ja velkaneuvonnan resurssien lisäämistä – meillä on velkaantuneita kansalaisia leipäjonojen lisäksi velkaneuvontajonoissa! Emme voi edellyttää, että kriisissä oleva ihminen odottaa pääsyä talous- ja velkaneuvojan puheille kuukausikaupalla. Neuvontapalveluja on kehitettävä. Tässä tulee ottaa huomioon erityisesti:

o neuvontapalvelujen riittävyys – nyt talouskriisin aikana valtion on vahvistettava talous- ja velkaneuvonnan resursseja pikimmiten, jo syksyn lisätalousarviossa. Samalla kuntien on osaltaan pidettävä huoli siitä, etteivät ne leikkaa talous- ja velkaneuvonnan resursseja.

o neuvojien osaaminen - neuvonta on vastuullista toimintaa, joka vaatii muun muassa lainsäädännön erityisosaamista

• Kannatan myös lämpimästi sosiaalisen luototuksen laajentamista koko maahan.

• Edellä olevat toimet kuuluvat varhaisen puuttumisen ja avun politiikkaan. Panostetaan siis syihin eikä yksinomaan hoideta seurauksia. Hyvä neuvo ja sovinto ovat varmasti parempi ratkaisu kuin raskas ja kankea lakisääteinen maksukyvyttömyysmenettely.

• Ongelmien ennaltaehkäisyn lisäksi tarvitaan muutoksia itse velkajärjestelyprosesseihin

• Olen linjannut omalla hallinnonalani maksukyvyttömyyslakien osalta lainsäädäntötoimia, joihin talouskriisin johdosta on ryhdyttävä. Näitä linjauksia ovat:

o nopeammin uusi alku ylivelkaantuneille (fresh start),
o yrittäjänäkökulman parempi huomioon ottaminen ja
o velkajärjestelyjen selkeys

• Suomalaiseen järjestelmään soveltuva tapa nopeuttaa ns. uutta alkua ylivelkaantuneille olisi lyhentää velkajärjestelyn maksuohjelman kestoa. Merkittävä muutos olisi lyhentää velkajärjestelyn maksuohjelmaa nykyisestä viidestä vuodesta kolmeen vuoteen. Maksuohjelman lyhentämisellä voi kuitenkin olla haitallisia vaikutuksia luotonsaantiin ja voidaan myös esittää kysymys, heikentäisikö se maksuhalukkuutta tai koettaisiinko velkajärjestelyn maksuohjelman lyhentäminen epäoikeudenmukaiseksi ratkaisuksi suhteessa muihin velallisiin.

• Voidaan myös kysyä, ovatko velkajärjestelyn esteperusteet ajan tasalla. Meillä on myös väliinputoajia – esimerkiksi velalliset, joita vastaan ei ole haettu lainkaan tuomiota. Tällöin myöskään lopullinen vanhentuminen ei heitä auta.

• Lisäksi pidän aiheellisena selvittää, voitaisiinko ulosoton vapaakuukausijärjestelmää edelleen kehittää – ei ole kysymys vain maksukyvyttömyysmenettelyn kestosta vaan myös päivittäisestä toimeentulosta.

• Järjestän oikeusministeriössä 24.4.2009 eri intressitahojen välisen keskustelutilaisuuden muun muassa näistä kysymyksistä – katsotaan sitten, minkälaiset valmiudet eri tahoilla on osallistua näihin talouskriisin hoitamistalkoisiin.

• Lainsäädäntöä kehitetään toki myös muilla oikeuden aloilla: haluan erityisesti mainita lähiviikkoina annettavan hallituksen esityksen, jossa tätä pikavippibuumia ainakin jossakin määrin pyritään hillitsemään. Esityksessä tulemme ehdottamaan:

o lisää harkintaa pikaluottojen ottamiseen (mm. ei yöaikaan)
o pikaluottojen kalleuden tiedostaminen (todellisen vuosikoron ilmoittaminen)
o kulutusluottojen korkean viivästyskoron leikkaaminen määräajan jälkeen

• Oikeusministeriö on asettanut myös kulutusluottotyöryhmän, jonka ehdotusta voimme odottaa ensi syksyksi. Työryhmä pohtii pikaluoton myöntäjien rekisteröintiä, reiluja ja vastuullisia menettelytapoja luottosuhteessa sekä muun muassa huolellisuusvelvoitetta pantin myynnissä. Pantin – etenkin velallisen asunnon – myynnissä tulee ehdottomasti ottaa huomioon myös velallisen etu.

• Ja tähän lopuksi voin ilmoittaa, että edellisen laman aikana velkaantuneet todennäköisesti tulevat pääsemään pois maksuhäiriörekisteristä, jos velat ovat jo lopullisesti vanhentuneet. Maaliskuun alussa päättyneellä lausuntokierroksella saimme myönteisen palautteen tälle ehdotukselle.

Jaa sivu: