— Suvi Reijonen

Jyrki Kasvin ryhmäpuhe EU-selonteon palautekeskustelussa

Suomen EU-taipaleella on ollut myötä- ja vastamäkiä, mutta jokainen voi tykönään kuvitella, miltä Suomi näyttäisi Unionin ulkopuolella. Kun saisimme Norjan tavoin maksaa paljon Suomen jäsenmaksua suuremman summan EU:lle ilman valtaa EU:n politiikkaan. Kun valuuttakeinottelijat pompottelisivat Suomen pienen markan kurssia. Kun Suomella ei olisi Unionia Venäjän politiikkansa selkänojana. Kun voisimme kilvan Ruotsin kanssa parantaa teollisuutemme kilpailukykyä ja leikata suomalaisten ostovoimaa devalvoimalla.

Toki, EU on usein byrokraattinen ja pikkutarkka säätäjä, ja jäsenmaiden kansallinen itsekkyys ja ristiinveto estävät usein Euroopan etua toteutumasta.

Jokainen EU:n jäsenvaltio yrittää olla erityisetuja imevä punkki EU:n nahassa - eikä näe 26 samanlaista punkkia omassa nahassaan.

Pitäisikö Suomen siis kehittyä entistä taitavammaksi rahanimijäksi, vai rakentaa vahvempaa ja tehokkaampaa unionia, jossa lyhytnäköiselle itsekkyydelle ei ole sijaa?

Hallitus on onneksi valinnut jälkimmäisen linjan.

Vihreät eivät ymmärrä niitä puheenvuoroja, että EU:n tulisi olla heikko.

Vahva Unioni, jolla on yhteiset pelisäännöt ja vahvat toimielimet, on pienten jäsenmaiden paras suoja kansallista itsekkyyttä ja suurten maiden suhmurointia vastaan.

Schengenin ja Prümin sopimukset ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten suuret jäsenmaat sanelevat sopimuksiaan koko Unionille ilman, että muut pääsevät vaikuttamaan niihin.

Tätäkö vasemmistoliitto, kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset haluavat? Heikompaa unionia, jossa suurten maiden valta kasvaa pienten kustannuksella?

Ihmiskunnan kohtalonkysymys, ilmastopolitiikka on hyvä esimerkki siitä, miksi maailma tarvitsee vahvaa, rohkeaa Eurooppaa. Vain yhtenäisinä me voimme näyttää muulle maailmalle mallia, että tehokkaat, vaikuttavat toimet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ovat mahdollisia.

Kilpalaulanta paikallisista erikoisolosuhteista ja kansallisista päästökiintiöistä ei johda kuin turvesuohon.

Myös kansainvälisen talousrikollisuuden ja veroparatiisien vastainen taistelu tarjoaa hyvän esimerkin haasteesta, johon Euroopan maat pystyvät vastaamaan vain yhdessä. Vähitellen jopa Liechtensteinin ja Sveitsin pankit ovat alkaneet luovuttaa tietojaan EU-maiden viranomaisille, mutta paljon pimeää rahaa on edelleen kateissa.

Suuri valiokunta kiinnittää mietinnössään huomiota useisiin EU-politiikan haasteisiin ja ehdottaa niihin myös ratkaisuja.

Esimerkiksi ajatus EU-poliittisten selontekojen vakinaistamisesta on vihreiden mielestä kannatettava. Se tiivistäisi valtioneuvoston ja eduskunnan EU-poliittista yhteistyötä ja lisäisi julkista keskustelua.

Suomen tiedotusvälineitä on moitittu EU:n unohtamisesta, mutta emme me poliitikotkaan ole leiviskäämme hoitaneet. Eduskunnan koneistossa pyörivät E- ja U-kirjeet eivät meitä pahemmin inspiroi.

Myös esitys EU:n budjettikauden yhdenmukaistamisesta komission ja parlamentin toimikautta vastaaviksi jaksoiksi on kannatettava. Se selkeyttäisi rahankäyttöä ja lisäisi komission ja parlamentin poliittista vastuuta.

Etenkin EU-parlamentin rooli on ajankohtainen paitsi lähestyvien parlamenttivaalien myös Lissabonin sopimuksen vuoksi. Suomen suhde parlamenttiin on ollut koko jäsenyyden ajan ristiriitainen. Sitä mukaa kun parlamentin valta on kasvanut, sitä on haluttu saada myös aisoihin.

Jopa poliittisen vallan huipulla on ihmetelty, etteivät suomalaiset europarlamentaarikot tunne Suomen EU-poliittisia kantoja. Suuri valiokunta linjaakin, että valtioneuvoston tulee pitää suomalaiset europarlamentaarikot ajan tasalla Suomen kannoista ja niiden perusteluista.

Tieto ei voi kuitenkaan kulkea vain yhteen suuntaan.

EU-parlamentin keskeiseksi rooliksi on muodostunut eurooppalaisten kuluttajien ja kansalaisten oikeuksien puolustaminen kaupallisten ja kansallisten etujen ristipaineessa.

Vihreät toivovatkin valtioneuvoston puolestaan kuuntelevan EU-parlamenttia ja suomalaisia europarlamentaarikkoja. Valtioneuvostossa ei aina ole oltu tietoisia siitä, miten asiat parlamentissa etenevät. Myös eduskunnan pitäminen ajan tasalla on unohtunut liian usein.

Suuri valiokunta kiittelee EU-parlamenttia lobbauksen pelisääntöjen luomisesta. Pelisääntöjä on syytä edelleen vahvistaa ja laajentaa koskemaan myös muita EU:n toimielimiä. Lisäksi on aiheellista kysyä, koska tänne eduskuntaan ja suomalaiseen lainvalmisteluun saadaan samanlaiset pelisäännöt.

EU:n käytännön politiikasta vihreät haluavat kiinnittää huomiota EU:n maatalouspolitiikan ja Itämeren kohtalonyhteyteen. Maatalouspolitiikan harmonisoinnin ansiosta EU päättää myös maatalouden ympäristövaikutuksista koko Euroopan mittakaavassa.

Esimerkiksi Itämeren rantoja rehevöittävät ravinteet ovat pääasiassa peräisin maataloudesta. EU:n tulisikin sitoa Itämeren valuma-alueen maataloustuet ravinnepäästöjen rajoittamiseen.

Toiseksi vihreät haluavat muistuttaa yhtenäisen, sitovan turvapaikkapolitiikan välttämättömyydestä. On sietämätöntä, että Kreikan ja Italian kaltaiset maat ajavat turvapaikan hakijat rekisteröinnin jälkeen kadulle, missä he joutuvat rasistisen väkivallan ja ihmiskaupan uhreiksi.

Tilanne on paikoin niin huono, ettei näistä maista muihin EU-maihin paenneita turvapaikan hakijoita voida turvallisesti palauttaa siihen EU-maahan, jossa heidät on rekisteröity turvapaikan hakijoiksi.

Tähän johtaa heikko unioni ja kansallinen itsekkyys.

Suomalaisessa poliittisessa retoriikassa me olemme edelleen jotenkin EU:n ulkopuolella: Me täällä Suomessa, ne siellä Brysselissä, komissiossa, parlamentissa. Kyse on kuitenkin meidän unionistamme, meidän komissiostamme, meidän parlamentistamme.

Ja on vain meistä eurooppalaisista kiinni, millaiseksi Unioni tulevaisuudessa kehittyy.

Jaa sivu: