— Marko Tuokko

Ryhmäpuheenvuoro turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon palautekeskustelussa

Vihreiden ryhmäpuheenvuoro/ Pekka Haavisto Arvoisa puhemies, Valtioneuvoston selonteko perustuu laajan turvallisuuden käsitteeseen, joka on myös vihreiden tapa hahmottaa turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Laajaan turvallisuuteen kuuluvat ympäristöriskit - esimerkiksi ilmastomuutos, Itämeren uhat, ydinturvallisuus tai kemialliset onnettomuudet. Siihen kuuluvat myös luonnonkatastrofit, nälänhädät, pandemiat, hallitsemattomat pakolaisvirrat, terrorismi tai yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen - kuten tietoverkkojen - lamauttaminen. Kaikista näistä on viime vuosina nähty esimerkkejä. Varustaudummeko oikeisiin uhkiin? Vaikka selonteko lähtee laajasta turvallisuuskäsityksestä, suuri osa sen johtopäätöksistä käsittelee vain puolustushallinnon toimenpiteitä. Johtopäätökset ovat Vihreän eduskuntaryhmän mielestä liian kapeita. Olisikin tärkeää, että tulevaisuudessa hallinnon kaikki sektorit olisivat turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa keskustelussa paremmin mukana. On tärkeää keskustella uusista uhkakuvista, arvioida niiden todennäköisyyksiä - ja tarvittaessa valmistautua uudenlaisiin kriiseihin. Tätä valmistautumista ei voi eikä kannata tehdä yksin. EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittyminen tarjoaa Suomelle luontevan mahdollisuuden valmistautua erilaisiin kriiseihin. Vihreä eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että Lissabonin sopimuksen voimaan tullessa EU:n yhteistyö myös tällä saralla kehittyy, ja Suomi on siinä täysipainoisesti mukana. Irlannin tai Itävallan tie, jossa jätetään varaumia Lissabonin sopimukseen, ei ole meidän tiemme. Suurin osa EU-maista on järjestänyt puolustuksensa sotilasliitto Naton kautta, ja tämän vuoksi ei EU:n ja Naton välillä ole eikä voi olla perustavanlaatuista ristiriitaa. Parlamentaarinen seurantaryhmä totesi yksimielisesti, että "Suomen turvallisuuspolitiikan peruslinjaukset ovat kestäviä, eivätkä edellytä olennaisia muutoksia", ja Vihreä eduskuntaryhmä yhtyy tähän seurantaryhmän kantaan. Mikäli muutoksia tehdään, niiden takana on oltava laaja kansallinen yhteisymmärrys. Yksi selontekomenettelyn päämääristä on ollut sitouttaa poliittiset päätöksentekijät yli eduskuntakauden meneviin ratkaisuihin puolustushankinnoissa. Tällä kertaa valtioneuvoston selonteko poikkeaa mm. määrärahalinjauksiltaan parlamentaarisen seurantaryhmän raportista. Vihreät pitävät valitettavana, että yhteisymmärrystä puolustushallinnon voimavaroista ei ole tämän selonteon käsittelyn yhteydessä syntynyt hallituksen ja opposition välille. Epävarmuutta luo paitsi poliittisten koalitioiden mahdollinen vaihtuminen, myös tämän hetken taloudellinen tilanne. Sen vuoksi on tärkeää huomata ulkoasiainvaliokunnan mietintönsä ponnessa esittämä kanta, että "jos rahoituksen taso jää alle esitetyn esimerkiksi globaali- ja finanssikriisin vaikutusten johdosta, puolustushallinnon tulee selvittää tasapainoisen kokonaisuuden varmistamiseksi erilaiset kustannusten alentamisvaihtoehdot". Säästömahdollisuuksia myös puolustushallinnon osalta pitää voida käsitellä asiallisesti ilman, että kuulaan uhkauksia "koko maan puolustamisesta luopumisesta", "uskottavan puolustuskyvyn menettämisestä" tai "kansainvälisistä kriisinhallintaoperaatioista luopumisesta". Vihreät ovat erittäin tyytyväisiä siitä, että siviilikriisinhallinta ja sen resurssit saavat selonteossa ja myös ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä paljon huomiota. Pitkän tähtäimen tavoitteena tulisikin olla, että Suomella on maailmalla yhtä paljon siviilikriisinhallintaan osallistuvia kuin rauhanturvaajia. Nämä toiminnot tukevat voimakkaasti toisiaan maailman kriisialueilla. Vihreät ovat myös tyytyväisiä siitä, että Suomi on nyt Tshadin MINURCAT-operaation kautta lisännyt aktiivisuuttaan YK-johtoisissa rauhanturvaoperaatioissa. Ulkoasiainvaliokunta on mietinnössään korostanut myös kehitysyhteistyön merkitystä globaalin turvallisuuden luojana. Siksi Suomen on saavutettava 0,51 ja 0,7 % BKT-osuudet suunnitelmien mukaan vuosina 2010 ja 2015. Vihreiden pettymykseksi Suomella on edelleen varovainen kanta rypäleaseet kieltävään ns. Oslon sopimukseen. Viime vuosien suuret aseistariisuntasopimukset - Ottawan miinakieltosopimus ja Oslon rypäleasesopimus - ovat käynnistyneet ennen kaikkea humanitaarisista tarpeista, ja sen vuoksi myös Suomen tulisi osaltaan vauhdittaa rypäleasesopimukseen liittymistä. Nyt käsiteltävänä oleva selonteko jättää joitakin suuria kysymyksiä tulevaisuudessa ratkaistaviksi. Euroopassa kolmella maalla - Suomella, Kreikalla ja Kyproksella - on käytössään suureen reservin kokoon perustuva asevelvollisuusarmeija. Suuri reservi, jota ei kyetä aseistamaan, ja suuri keskeyttäneiden määrä varusmiespalveluksessa ovat jo muodostuneet Suomen järjestelmässä ongelmiksi. Voidaan myös perustellusti kysyä, onko Suomen nykyinen järjestelmä kustannustehokas. Osavastauksena näihin ongelmiin voidaan laskea reservin ikärajaa ja kehittää karsintoja kutsunnoissa, mutta suuret ratkaisut ovat edessäpäin. Vihreät ovat ehdottaneet tulevaisuuden malliksi pienempää joukkoa aseelliseen koulutukseen. Tämän voisi toteuttaa siirtymällä valikoivaan asepalvelukseen, josta on olemassa erilaisia malleja. On tärkeää, että tulevaisuuden uhkakuvia ja kriisejä mietitään avoimesti, eikä sidota suomalaista maanpuolustustahtoa vain nykyiseen asevelvollisuusjärjestelmään. Maanpuolustustahdon pitäisi olla valmiutta vastata erilaisiin kriiseihin laajan turvallisuusajattelun hengessä. Tulevaisuuden vaihtoehtoihin voisi kuulua myös kaikkia kansalaisia koskeva kansalaispalvelu, jossa opittaisiin kriisitilanteiden kannalta välttämättömiä kansalaistaitoja. Tähän uuteen maanpuolustukseen voidaan saada mukaan entistä suurempi joukko suomalaisia.
Jaa sivu: