— Suvi Reijonen

Anni Sinnemäen puhe puoluevaltuuskunnassa

Hyvät ystävät, hauska nähdä teitä kaikkia!

Uusi puoluevaltuuskunta aloittaa työnsä monella tavoin tiukoissa poliittisissa tunnelmissa. Kansainvälisen talouden tilanne on vakava ja Kööpenhaminan ilmastoneuvottelut lähestyvät, toistaiseksi ilman ratkaisevia läpimurtoja. Kotimaassa työttömyys on kasvanut nopeasti.

Näiden valtavien haasteiden keskellä suomalainen poliittinen järjestelmä on poikkeuksellisen suurissa uskottavuusongelmissa kansalaisten silmissä. Tähän ovat johtaneet päivänvaloa kestämättömät käytännöt vaalirahoituksessa.

Raha-automaattiyhdistyksen avustusten ohjaaminen vaalikampanjointiin on ollut monelle vaalirahakohuun jo väsyneelle kansalaiselle järkytys.

Vaalirahoituksen avoimuus on ollut Vihreiden tavoite pitkään. Satu Hassi teki asiasta lakialoitteen 1994. Olimme niitä, jotka ajoivat ensimmäisen vaalirahoitusta koskevan lain voimaansaattamista Suomessa. Olemme toimineet vaalirahoituksen avoimuuden puolesta myös käytännössä. Esimerkiksi eurovaaleissa kaikki vihreät ehdokkaat kertoivat rahoituksestaan jo ennen vaalipäivää.

Paljastukset ovat vieneet vaalirahoituksen avoimuutta eteenpäin.

Vaalirahoituslainsäädäntö on uudistettava nopeasti. Uudesta laista on saatava kattava ja tiukka. Vaalirahoituksen avoimuus on ulotettava koskemaan kaikkia puolueita lähellä olevia yhdistyksiä, yrityksiä ja säätiöitä. Avoimuuden on koskettava myös puolueiden piiri- ja paikallisjärjestöjä.

Tämä on suomalaisen demokratian uskottavuuden palauttamiselle välttämätöntä.

Uutta lainsäädäntöä viedään eteenpäin vihreän oikeusministerin Tuija Braxin johdolla. Olen vakuuttunut siitä, että tähän uudistamiseen ovat sitoutuneet kaikki hallituspuolueet ja tämä lainsäädäntö saadaan aikaiseksi.

Vihreiden toimintaa vaalirahoituksen uudistamisessa on analysoitu ainakin passiiviseksi ja hiljaiseksi sekä härskiksi kiristykseksi. Tunnelmat ovat monilla tahoilla kireät pitkään jatkuneiden paljastusten seurauksena. Mielestäni meidän velvollisuutemme on toimia rauhallisesti ja johdonmukaisesti niiden tavoitteiden eteen, jotka ovat olleet meille keskeisiä jo pitkään, ja toivon tälle työlle valtuuskunnan tukea. Uskon että lopulta työ vaalirahoituksen uudistamiseksi tulee hyödyttämään koko suomalaista poliittista järjestelmää.

Hyvä valtuuskunta,

Teillä on tärkeä rooli vihreän politiikan suurten linjojen vetämisessä. Te päätätte lijoista, joilla lähdemme seuraaviin eduskuntavaaleihin.

Vihreiden etu ja vahvuus on etsiä yhteistä linjaa ja näkemystä vilkkaan keskustelun ja sivistyneen eri mieltä olemisen avulla.

Keskustelun virittämiseksi nostan esiin toisen viime viikkojen puheenaiheen: verotuksen.

Kevään 2011 eduskuntavaalit ovat suuret verovaalit. Kaikki puolueet näyttävät olevan yksimielisiä siitä, että ensi vaalikaudella verotus kiristyy. Jos haluamme pitää edelleen kiinni hyvinvointipalveluista, veroasteen nostaminen on valtiontalouden kannalta välttämätöntä. Vihreiden verolinjauksia on työstetty keväästä asti.

Vihreällä verouudistuksella on kolme tavoitetta:

Oikeudenmukaisuus

Ympäristöohjaus / ekotehokkuus

Kansantalouden kestävyys

Verojärjestelmä on kokonaisuus. Valitettavasti viimeaikaisessa keskustelussa on lähinnä keskitytty ampumaan alas yksittäisiä ehdotuksia. Se on helppoa, koska kaikissa veroissa on huonoja puolia. On hyvä muistaa, että myös Vihreillä on haluja keventää tiettyjä veroja.

Poliittisessa kentässä keskustelua voi karkeasti pilkkoa ainakin seuraavasti:

Vasemmisto-oppositio haluaa verottaa rikkaita, mutta välttelee kysymystä valtiontalouden kestävyydestä. Oppositio kannattaa ympäristöverotusta yleisellä tasolla, mutta vastustaa kaikkia yksittäisiä esityksiä.

Hallitus päätti budjettiriihessä veronkorotuksista, jotka avaavat tien kohti valtiontalouden vakauttamista. Tämä hallitus on myös tehnyt miljardiluokan siirron työn verotuksesta kulutuksen ja ympäristön verottamiseen. Se on iso, tavoittemme mukainen muutos.

Kysymys tuloerojen kaventamisesta verotuksen avulla on asia, josta puhutaan paljon, mutta jossa tuloksia ei ole esittää kellään. Tämä tulee olemaan yksi seuraavien vaalien suurista kysymyksistä. Monet asiantuntijat ovat jo esittäneet pääomatulojen verotuksen kiristämistä. Myös me olemme tehneet niin. Mutta pystymmekö sovittamaan tämän tavoitteen yhteen myös yrittäjämyönteisyyden kanssa?

Vihreille avauksille on tilaa.

Työn verotusta ei pidä ainakaan ensimmäisenä kiristää. Väestön ikääntyminen tarkoittaa, että on ihan hyvä, jos ihmiset kokevat työnteon kannattavaksi. Pienten palkkatulojen verotusta pitäisi itse asiassa keventää, kuten olemme useaan otteeseen vaatineet. Se vähentäisi köyhyyttä, parantaisi työnteon kannattavuutta ja tasaisi tulonjakoa.

Suomen verojärjestelmän suurin kysymys on pääomatulojen verotuksessa. Useiden miljoonien pääomatuloista maksetaan veroa 28 prosenttia, kun tuloveron puolella samaan riittävät noin 36 000 euron tulot (vero.fi-laskuri: perusprosentti 24 % + 4,5 % maksuja). Kaikkein rikkaimpien verotus on 1980-luvun lopun jälkeen keventynyt merkittävästi.

[Suomen rikkaimman 1 prosentin verotus on vuoden 1987 jälkeen pudonnut 44,4 prosentista 30,8 prosenttiin vuonna 2005.]

Kaikkien ryhmien on osallistuttava taantuman laskujen maksamiseen. Pääomaverotusta on maltillisesti kiristettävä. Tämä parantaisi verotuksen oikeudenmukaisuutta. Erityisen vaikea on kysymys listaamattomien yritysten verottomista osingoista. Nollaverokanta ei ole koskaan terveen verojärjestelmän piirre, nollaverokannassa on liian iso kannuste muuttaa työtuloja pääomatuloiksi ja itse asiassa se saattaa myös muodostaa kasvun esteen yrityksille. Vero-oikeuden professori Heikki Niskakangas kritisoi verottomien osinkojen jakamista tällä viikolla. Mutta on myös hyvä tiedostaa, että omistajayrittäjät näkevät yhtiön maksaman veron ja osinkoveron yhtenäisenä, ja järjestelmän yrittämiseen kannustavana.

Oppositio on pitkälti vältellyt kysymystä julkisen talouden tasapainottamisesta. Ensi vuoden valtion budjettiin otetaan 13 miljardia velkaa. Rikkaiden verotuksen kiristämisessä on kyse oikeudenmukaisuudesta, mutta valtiontalouden vajeen rahoittamiseen tarvitaan muita keinoja. Valinta tehdään kulutusverojen (erityisesti arvonlisävero), kiinteistöveron ja tuloveron kesken. Kuten totesin, tuloveron kiristämisen suhteen olisin melko varovainen.

Tanska on sellainen hyvinvointivaltio, johon myös oppositiossa mieluusti Suomea verrataan. Verotuksesta puhuttaessa on syytä muistaa, että Tanskassa sekä arvonlisävero että kiinteistövero ovat Suomea kireämpiä.

Vihreiden linjana pitää olla lisärahan hakeminen valtiolle arvonlisäverosta, kiinteistöverosta ja ympäristöveroista.

Ympäristöveroja tarvitaan etenkin päästökaupan ulkopuolisilla sektoreilla: yksityisen kulutuksen kasvihuonekaasupäästöistähän kolme neljäsosaa tulee asumisesta, liikkumisesta ja ruoasta.

Ehdotus kiinteistöveron korotuksesta herättää paljon vihaisia selkäydinreaktioita. On mielestäni outoa, että kunnallisveron kiristämisen monet ovat valmiita hyväksymään paljon helpommin. Vihreiden pitäisi tukea tiukasti juuri kiinteistöveron korottamista, koska se on kunnallisveron kiristämistä oikeudenmukaisempi ratkaisu.

Kunnallisvero on tasavero, jota maksetaan myös sosiaaliturvasta. Kiinteistövero sen sijaan on omaisuusvero, jonka tuotto menee kunnille peruspalveluiden rahoitukseen. [Helsingissä 71 kiinteistöveron maksajalta kerättiin kiinteistöveroa yhteensä 21 miljoonaa euroa. Se on merkittävä osuus veron 138,4 miljoonan kokonaistuotosta, josta kuitenkin 54 prosenttia verovelvollisista maksoi vain 5,4 prosenttia ja alle 1000 euroa. Kiinteistövero on hyvä korvaaja poistetulle varallisuusverolle.

Kiinteistöveron tuotto on vakaa.

Kiinteistöveroa on vaikea kiertää, koska rakennuksia ei voi siirtää veroparatiiseihin. Yritetty varmasti on!

Kiinteistövero on Suomessa paljon kansainvälisen tason alapuolella.

Perinteisesti oikeisto ei ole pitänyt kiinteistöverosta, koska se kohdistuu paremmin toimeentuleviin, siksi vasemmiston vastustusta on niin vaikea ymmärtää.

Muutama sana budjettineuvotteluista.

Olen melko tyytyväinen veroratkaisuihin. Työllisyyden kannalta on tärkeää, että ravintolaruoan arvonlisävero laskee samalle tasolle kuin ruoan arvonlisävero.

Kunnallisveron perusvähennyksen korotus ensi vuoden alusta 2200 euroon tuo kaikkein pienituloisimmille (enkä nyt tarkoita Urpilaisen määritelmää), esimerkiksi työttömyysturvan peruspäivärahalla eläville keskimäärin 180 euroa lisää vuodessa. Tämä on askel oikeaan suuntaan.

Määrärahoista meille erityisen tärkeä oli Seinäjoki-Oulu-radan perusparannuksen jatkuminen aikataulun mukaan.

Vaikeita asioita oli tietysti paljon. Kehitysyhteistyön määrärahoissa kärsimme pahimman tappion. Silti määrärahat nousevat tästä vuodesta, vaikka vain vähän.

Lopuksi haluan sanoa muutaman sanan luposta ja Metsähallituksesta. Luppo on Lapin metsissä puiden oksilta riippuen kasvavaa mustanpuhuvaa jäkälää. Kevättalvisin poro luppoaa, kuten poromiehet sanovat.

Luppo oli tärkeässä roolissa saamelaisten poromiesten ja Metsähallituksen välisessä metsäkiistassa Inarin Nellimissä. Vanhojen metsien hakkuut ja porojen talvilaidunten pirstoutuminen tuhoavat porojen talviravinnon, mm. juuri lupon. Tämä vaarantaa saamelaisen poronhoidon jatkumisen.

Perustuslaki turvaa saamelaiskulttuurin ja -elinkeinojen aseman. Nellimin hakkuista on käyty oikeutta vuodesta 2005 asti ja myös YK:n ihmisoikeuskomitea puuttui tilanteeseen. Nyt elokuussa kiista kuitenkin ratkesi. Yli 10 000 hehtaaria Nellimin tokkakunnan alueella Inarissa sijaitsevia vanhoja metsiä rauhoitetaan hakkuilta 20 vuodeksi.

Olen iloinen tästä askeleesta Lapin metsäkiistojen sovittelussa. Toivottavasti ”Nellimin hengessä” pystytään ratkaisemaan myös jäljellä olevat kiistat. Inarissa on muitakin paliskuntia, joiden elinkeino on riippuvainen metsien säilymisestä.

Luonnonsuojelun etenemisestä on hyvä saada myönteisiä uutisia.

Tätä sivuaa myös kysymys Metsähallituksen organisaatiouudistuksesta. Metsähallitushan hallinnoi kolmasosaa tasavallan alueesta.

Kansallisomaisuuden sisällyttäminen valtion taseeseen viraston hallittavaksi takaa, ettei sitä voida yksityistää. Organisaatiouudistuksen on taattava kansallisomaisuuden hyvä hallinto ja parannettava poliittisen ohjauksen toimivuutta. Metsiä koskevan viranomaistoiminnan pitää olla selkeää ja läpinäkyvää, ja tätä myös perustuslakivaliokunta on useaan otteeseen edellyttänyt..

Jaa sivu: