— Suvi Reijonen

Outi Alanko-Kahiluoto Vihreiden ryhmäpuheessa välikysymyskeskustelussa vanhusten hoidon ja oikeuksien turvaamisesta

Arvoisa puhemies,

Juuri nyt on korkea aika käydä perinpohjainen keskustelu vanhusten palveluiden laadusta. Kyse ei ole vähemmästä kuin perus- ja ihmisoikeuksista, jokaisen kansalaisen oikeudesta ihmisarvoiseen elämään ja vanhuuteen.

Eduskunnassa kaksi viikkoa sitten käsitellyn ihmisoikeusselonteon perusteella voi todeta, että kotimaiset vanhustenhoidon laiminlyönnit näyttäytyvät jo ihmisoikeusloukkauksina. Selonteossa vanhustenhoitomme keskeisiä ongelmia ruodittiin usean sivun verran.

Yksi merkittävimmistä havainnoista selonteossa oli se, etteivät vanhustenhoitoon kunnille osoitetut valtionavut ole kaikilta osin päätyneet sinne, minne ne on tarkoitettu. Kun valtionosuusjärjestelmä vuonna 2010 uudistuu, on tarpeen tarkasti seurata, miten rahat kunnissa kohdentuvat.

Vihreiden mielestä ministeri Risikon esittämä ajatus vanhuspalvelulaista saattaa hyvinkin olla juuri oikea toimenpide vanhuspalveluiden laadun parantamiseksi. Perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon normiohjausta pitää tiukentaa. Siten varmistetaan myös, että valtionosuudet päätyvät oikeisiin kohteisiinsa.

Arvoisa puhemies,

Suomessa ikääntyneen väestön määrä kasvaa nopeasti samalla kun työikäisten määrä vähenee. Juuri nyt on tehtävä päätöksiä, joilla perustuslailliset palvelut ikäihmisille turvataan siten, että ihmisarvoinen vanhuus on mahdollinen kaikille kansalaisille tulotasosta ja asuinpaikasta riippumatta.

Julkisuudessa käydyssä keskustelussa on keskitytty nimenomaan vanhustenhuollon epäkohtiin. Myös oikeusasiamiehen lääninhallituksilta tilaamat selvitykset paljastivat räikeitä puutteita osassa vanhusten hoitolaitoksia.

Siltikin täytyy huomata, ettei tämä ole koko kuva vanhushoidon tilasta Suomessa. Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen äskettäinen tutkimus osoitti, että vanhusten laitoshoidon taso on kaiken kaikkiaan parantunut - mikä ei kuitenkaan poissulje sitä, että havaittuihin epäkohtiin on puututtava viipymättä. Kyse on perustuslakiin kirjatuista oikeuksista, joista julkisen vallan on kannettava vastuu.

Hallitus on osaltaan jo ryhtynyt toimenpiteisiin vanhusten hyvän hoidon takaamiseksi. Ikäihmisten palvelutarpeen arvioinnin alaikäraja on alennettu 80 vuodesta 75 vuoteen.

Arvoisa puhemies!

Pelkkä lisäraha ei ratkaise vanhustenhoidon ongelmia. Yksin tällä hallituskaudella sosiaali- ja terveyssektorin valtionosuudet ovat kasvaneet 1,4 miljardia euroa. Pitää tarkastella kriittisesti sitä, miten määrärahat on käytetty.

Uuden terveydenhuoltolain on madallettava perus- ja erikoissairaanhoidon raja-aitoja. Perus- ja erikoissairaanhoidon ei pitäisi joutua kilpailemaan samoista resursseista. Nyt raha valuu perusterveydenhoidosta erikoissairaanhoitoon, koska erikoissairaanhoitoa ohjataan normeilla huomattavasti tiukemmin kuin perusterveydenhoitoa. Tähän on saatava muutos.

Resurssien painottuminen erikoissairaanhoitoon on johtanut siihen, että vanhuksia hoidetaan aina ikään kuin väärissä paikoissa: hyväkuntoiset vanhukset makaavat terveyskeskusten vuodeosastoilla, jolloin heidän toimintakykynsä heikkenee, ja pian heidän paikkansa on sairaalassa. Suurin osa vanhusten tarvitsemista palveluista on nimenomaan ennaltaehkäiseviä, perusterveydenhuollon tai sosiaalihuollon palveluita. Jos hoitoketjun alkupäätä, kuntoutusta, ennaltaehkäisyä ja perusterveydenhuoltoa vahvistettaisiin, päästäisiin tästä vinoumasta eroon.

Arvoisa puhemies,

On tutkimuksellista näyttöä siitä, että ikäihmiset hyötyvät oikea-aikaisesta kuntoutuksesta. Kelan kuntoutuksen yläikäraja on nyt 65 vuotta. Vihreiden mielestä sitä olisi perusteltua nostaa ainakin 68 ikävuoteen.

Kuntoutuksesta on valtavasti hyötyä mm. muistihäiriöistä kärsivien dementikkojen hoidossa. Kun otetaan huomioon, että dementia on ylivoimaisesti yleisin syy vanhusten toimintakyvyn heikkenemiseen ja laitoshoitoon joutumiseen, on helppo ymmärtää, että kuntoutukseen kannattaisi toden teolla panostaa - muuten meiltä loppuvat rahat.

Kuntoutuksella tuetaan vanhuksen arjessa selviytymistä ja yhteiskuntaan osallistumista. Sillä voidaan myös pidentää vanhuksen mahdollisuutta asua omassa kodissaan. Lihaskunnon ylläpitäminen on ikäihmisen toimintakyvyn ja hyvinvoinnin ylläpitämisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Kaikissa vanhusten palvelukeskuksissa pitääkin olla mahdollisuus lihaskuntoliikuntaan, ulkoilun ohella. Vanhuksille sopivia liikuntapaikkoja tarvitaan myös asutuskeskuksiin.

Arvoisa puhemies,

Mikään laki ei paranna vanhustenhoidon tasoa, ellei lain toteuttamista valvota. Lääninhallitusten selvityksistä käy selkeästi ilmi, että ne pitävät omia valvontaresurssejaan riittämättöminä. Tämän vuoden alusta aloittaneen sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviranomaisen Valviran tehokas toiminta on turvattava takaamalla sille riittävät resurssit sekä riittävät oikeudelliset toimivaltuudet.

Länsi-Suomen lääninhallituksen antamassa selvityksessä oikeusasiamiehelle todetaan, että yksityisten palveluntuottajien valvonta toimii paremmin kuin kunnallisten siitä syystä, että yksityistä puolta on mahdollisuus paremmin sanktioida - ääritapauksessa hoitoyksikkö voidaan jopa sulkea. Kunnallisten laitosten kohdalla valvojan työkalut sen sijaan ovat vähäiset. Tähän tulee saada muutos. Kaikkia palveluntuottajia on voitava valvoa ja sanktioida hoidossa ilmenneistä puutteista.

Arvoisa puhemies!

Tällä hetkellä vanhustenhuollon henkilöstömitoituksia ohjaa viime vuonna voimaan tullut ikäihmisten palvelujen laatusuositus, jolla säädetään henkilökunnan minimimitoituksesta. Mutta kuten lääninhallitusten selvityksistä käy ilmi, mitoitukset eivät kaikissa kunnissa ja hoitoyksiköissä toteudu. Mitoituksilla myös "temppuillaan", mikä johtuu siitä, etteivät ne ole riittävän yksiselitteisiä. Epäselvyyttä ja erilaisia käytäntöjä vallitsee esimerkiksi sen suhteen, mitä henkilökuntaa mitoitukseen on lupa laskea.

Erilaiset käytännöt asettavat vanhukset keskenään eriarvoiseen asemaan. Mitoituskriteerit on kirjattava uuteen lakiin yksiselitteisesti. Mitoituksella on varmistettava, että koulutettua henkilökuntaa on riittävästi ja että potilasturvallisuus voidaan näin ollen taata. Kaikkiin tehtäviin ei kuitenkaan tarvita lääkäriä eikä sairaanhoitajaa. Esimerkiksi hoitoalan opiskelijoita voidaan käyttää apuna siinä, että vanhukset pääsevät riittävän usein ulos.

Lakia kirjoitettaessa olisi myös syytä kuulla ikäihmisiä siinä, millaista hoitoa he itse haluavat. Useimmille ikäihmisille tärkeintä on mahdollisuus turvalliseen, virikkeelliseen arkeen, joka pitää sisällään mahdollisuuden ulkoiluun ja sosiaaliseen elämään. Aivan liian vähän kiinnitetään huomiota vanhusten henkisen jaksamisen tukemiseen, mistä myös Suomessa murheellisen korkeat vanhusten itsemurhaluvut kertovat.

Arvoisa puhemies,

Myös hoitohenkilökunnan jaksamiseen on panostettava nykyistä paremmin. Kukaan ei jaksa työssään, jos sitä ei ehdi tehdä hyvin, jos kärsii jatkuvasta riittämättömyyden tunteesta tai joutuu pelkäämään potilaan turvallisuuden puolesta. Jos haluamme houkutella nuoria sukupolvia hoitoalalle, hoitohenkilöstön hyvinvointiin ja alan työoloihin on välttämätöntä panostaa nykyistä paremmin.

Arvoisa puhemies,

Hallitusohjelmassa todetaan, että hallitus pyrkii vähentämään vanhustenhuollon laitospaikkoja ja siirtämään painopistettä kotihoitoon. Suuntaa voi pitää oikeana siitä syystä, että suurin osa ikääntyneistä myös haluaa asua mieluummin kotona tai kodinomaisissa olosuhteissa kuin laitoksessa, niin pitkään kuin se on mahdollista.

Vanhusväestön kasvaessa laitospaikkojen absoluuttinen vähentäminen sen sijaan tuskin on realistinen tavoite. Riittävillä määrärahoilla on varmistettava se, että palvelutarpeeseen pystytään vastaamaan.

Kotona tapahtuvasta hoidosta vastaa useimmiten omainen. Omaishoidon tukeen ja omaishoitajien lomaan liittyvät epäjohdonmukaisuudet ja laittomuudet on syytä ratkaista viipymättä.

Nykyisellään omaishoidon tuen myöntämisessä on kuntakohtaisia eroja, mikä asettaa kansalaiset keskenään epätasa-arvoiseen asemaan. On siksi hyvä, että Sata-komitea valmistelee omaishoidon tuen maksatuksen siirtämistä kunnilta Kelalle.

Usein jo itsekin ikääntyneellä omaishoitajalla on oltava mahdollisuus säännölliseen vapaaseen sekä fyysiseen ja henkiseen palautumiseen. Sijaisjärjestelyt on saatava kuntoon, jotta omaishoitajat voivat käyttää heille lakisääteisesti kuuluvat vapaapäivät.

Monet omaishoitajat tekevät hoitotyötä 24 tuntia vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa. Tällöin on huolehdittava siitä, että omaishoidettava pääsee säännöllisesti laitoshoitoon, jotta omaishoitaja pääsee vetämään henkeä. Myös omaishoitajan kuntoutuksesta on huolehdittava.

Arvoisa puhemies,

Vihreät haluavat yhteiskunnan, jossa vanhuuden voi kohdata yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä, ei laitokseen eristettynä hoidokkina. Ikääntyneiden tulee päästä vaikuttamaan heitä itseään koskeviin päätöksiin. Ikääntyminen tulee ottaa pitkäjänteisesti huomioon kaikessa suunnittelussa. Palveluiden on oltava saavutettavissa, kaupan kynnyksen yli on päästävä rollaattorilla, lähiympäristön on oltava esteetön ja liikuntaesteiselle turvallinen. Ellei kauppaa, postia, terveyskeskusta tai muita palveluita löydy kohtuulliselta säteeltä, on palveluiden tultava vanhuksen luo.

Kaavoituksella ja asumisratkaisuilla voidaan vaikuttaa siihen, että ikääntyneet pystyvät asumaan kotonaan mahdollisimman pitkään. Uudet talot pitää suunnitella muunneltaviksi, niin että vierekkäisiä asuntoja on mahdollista yhdistellä siten, että eri sukupolvien on mahdollista asua lähellä toisiaan.

Vihreät haluavat, että suomalaisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa tehdään kokonaiskäännös kohti perustason vahvistamista ja ennaltaehkäisyä. Vanhusväestön osalta tämä tarkoittaa sitä, että tuetaan vanhusväestön toimintakykyä, vireyttä ja mahdollisuutta viettää täyttä elämää osana muuta yhteisöä. Vanhuus ei ole sairaus, vaan osa elämää.

Jaa sivu: