— Suvi Reijonen

Jyrki Kasvin pitämä ryhmäpuheenvuoro tulevaisuusselonteon lähetekeskustelussa

Arvoisa puhemies,

Ellemme saa neuvoteltua Kööpenhaminassa hyvää ilmastosopimusta, on riski, että siitä sopimuksesta tulee historian pisin itsemurhaviesti. Tämä EU-komission puheenjohtajan, José Manuel Barroson lausunto kuvaa hyvin sitä, miten vakavasta asiasta me tänään keskustelemme.

Maailman ilmatieteen järjestö WMO tunnisti ilmastonmuutoksen globaaliksi uhaksi jo vuonna 1979. Ilmastonmuutos on siis ollut tunnustettu tosiasia jo 30 vuotta. Mutta me poliittiset päättäjät emme ole halunneet kuunnella tutkijoiden varoituksia.

Sen sijaan että me olisimme 30 vuotta sitten ryhtyneet rajoittamaan ilmastopäästöjä, me olemme aivan viime vuosiin asti kannustaneet lisäämään niitä.

Vasta nyt, tämän tulevaisuusselonteon myötä, meillä on kestävä pitkän aikavälin päästötavoite: Suomen ilmastopäästöistä leikataan vuoden 1990 tasosta vähintään 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Suomi siirtyy lähes päästöttömään energian tuotantoon ja autoiluun.

Ja aikaa on vain 40 vuotta. Eduskunnassa vasta hyväksytty ilmasto- ja energiapoliittinen strategia ei tähän yksin riitä. Jos me tyydymme sen tavoitteisiin ja keinoihin, me joudumme vuonna 2020 kiristämään tahtia.

On myös syytä muistaa, että jopa nyt asetettu 80 prosentin vähennystavoite voi osoittautua liian vaatimattomaksi. Siksi hallitus onkin linjannut, että tavoitteita tarkistetaan tieteellisen tiedon tarkentuessa sekä kansainvälisen yhteistyön edetessä. Edessä voi olla Suomen kehittäminen täysin hiilineutraaliksi.

Kuten tulevaisuusselonteossa todetaan, kasvihuonekaasupäästöt on mahdollista leikata kestävälle tasolle pääosin jo nykyteknologialla, ja se on mahdollista myös ilman ydinvoiman lisärakentamista.

Ydinvoiman varaan tuudittautuminen johtaisi siihen, että riittävät toimet energiatehokkuuden parantamiseksi ja uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiseksi laiminlyödään. Menettäisimme kymmeniä tuhansia energiatehokkuuteen ja uusiutuvaan energiaan perustuvia työpaikkoja, jotka olisi mahdollista luoda jo ensi vuosikymmenellä.

Vaatimukset ydinvoiman lisärakentamisesta eivät perustu faktoille sähkön kulutuksesta. Päinvastoin, sähkön kulutus kääntyi Suomessa laskuun jo ennen talouskriisin alkua. 2010-luvulla kapasiteettia tulee muun muassa Olkiluoto kolmosen ja tuulivoimarakentamisen myötä reilusti lisää. Sähköntuotanto ylittää reippaasti tämän hetkisen kulutuksen ja riittää kattamaan nopeankin kasvun aina vuoteen 2020 asti. Uusien ydinvoimaloiden tuottama sähkö menisi siis käytännössä vientiin. Haluammeko me todella Suomeen muun Euroopan ydinjätteet, jotta kansainväliset energiayhtiöt saisivat viedä Suomesta sähköä.

Ainoa täysin haitaton ja huoltovarma ja turvallinen tapa vähentää energiantuotannon päästöjä on energiatehokkuuden parantaminen, siis kulutuksen vähentäminen.

Muissa Pohjoismaissa talouskasvu on jo vuosia sitten irtautunut energian kulutuksen kasvusta. Aineellinen hyvinvointi kasvaa, vaikka energian kulutus laskee. Sen sijaan Suomessa veisataan edelleen halvan energian välttämättömyydestä talouskasvulle.

Energiateollisuuden lobbareiden myllytyksessä monelta päättäjältä on unohtunut, että energiatehokkuuden parantaminen on kaikkein kustannustehokkain tapa vähentää ilmastopäästöjä. Se säästää selvää rahaa sekä kuluttajilta, yhteiskunnalta että yrityksiltä, paitsi ehkä sähkö- ja öljy-yhtiöiltä.

Vuoteen 2050 tähytessämme, meidän pitääkin nähdä tulevaisuus, jossa sähkönkulutuksen lasku jatkuu ja energiatehokkuutta lisätään samalla kun meidän hyvinvointiamme kasvaa.

On hienoa, että meillä on kunnianhimoinen tulevaisuusselonteko. Seuraavaksi siinä esitetyt toimenpiteet on pantava myös toimeen.

Ja toisin kuin Suomessa on ollut tapana, tämä hallitus ei ole jäänyt odottamaan selonteon valmistumista, vaan käynyt töihin. Itse asiassa hallitus on tehnyt kunnianhimoisempaa ilmastopolitiikkaa kuin yksikään edeltäjänsä.

Esimerkiksi autovero ja ajoneuvovero on porrastettu ilmastopäästöjen mukaan. Autoverouudistuksen ennustettiin alentavan uusien autojen keskimääräisiä päästöjä 5%, mutta päästötaso laskikin lähes 10%. Ekologinen vero-ohjaus toimii, ja sitä kannattaa käyttää.

Hallitus onkin siirtänyt verotuksen painopistettä työn verottamisesta ympäristön kuormituksen verottamiseen noin miljardilla eurolla.

Hallitus on myös tiukentanut rakentamismääräyksien energiankulutusnormeja 30 prosentilla vuodesta 2010 alkaen ja suunnittelee tiukentavansa normeja edelleen 20 prosentilla vuonna 2012.

Hallitus on päättänyt myös ottaa käyttöön uusiutuvan energian syöttötariffit, joilla edistetään kestävän teknologian kaupallistamista.

Liikennepoliittisessa selonteossa kannattaa puolestaan kiinnittää huomiota ratahankkeisiin, joihin ollaan ensimmäistä kertaa investoimassa yhtä paljon kuin tiehankkeisiin.

Vihreiden mielestä nämä toimenpiteet ovat hyvä alku, mutta vasta alku.

Esimerkiksi liikenteen maksuilla ja veroilla voisi nykyistä aktiivisemmin ohjata ihmisiä valitsemaan vähäpäästöisiä ajoneuvoja ja suosimaan joukkoliikennettä. Maksujen tuotto tulisi käyttää joukkoliikenteen kehittämiseen. Vastaavasti käyttövoimavero tulisi poistaa sähköautoilta.

Uusiutuvan energian syöttötariffeja selvittänyt työryhmä esitti niiden rajaamista pois pieniltä voimaloilta. Mitkään hallinnolliset syyt eivät kuitenkaan saa olla esteenä sille, että myös maatilojen biokaasureaktoreiden ja pienten tuulivoimaloiden tuottamalle sähkölle saadaan syöttötariffit. Suomen sähkönsiirtoverkkoa tulee lisäksi kehittää niin, että se pystyy ottamaan vastaan myös hyvin pienissä yksiköissä tuotettua sähköä ja reagoimaan älykkäästi kuormituksen muutoksiin.

Esimerkiksi Kaliforniassa sähköyhtiöt on jo velvoitettu ostamaan kiinteistöjen tuottamaa sähköä. Miksei se muka onnistu Suomessa?

Myös asumisen energianormeja ja asemakaavamääräyksiä on edelleen varaa kiristää. Miksi ruotsalaiset osaavat rakentaa hiiltä sitovasta puusta passiivikerrostaloja ja vievät niitä maailmalle, mutta Suomessa rakennetaan edelleen minimimääräysten mukaisia D-energialuokan taloja betonista, jonka valmistus tuottaa painonsa verran hiilidioksidia.

Asumisen todelliset kustannukset tulisikin tehdä näkyviksi. Pelkät vuokrat ja lainanhoitokulut eivät kerro asumisen kokonaishintaa, vaan mukaan on laskettava myös lämmityksen ja työmatkojen kustannukset. Motivan tuoreen tutkimuksen mukaan alle kolmannes suomalaisista osaa arvioida asumisensa energian kulutusta. Kannattaisi osata, sillä kun asunnon energian kulutus ja työmatkat otetaan huomioon, vähän kalliimpi energiatehokas koti hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrella voikin olla se edullisempi vaihtoehto.

Joukkoliikenteen ja kaukolämmön käytön lisääminen edellyttää myös yhdyskuntarakenteen tiivistämistä ja kaavoitusyhteistyötä kasvukeskusten ja niiden ympäryskuntien kesken. Kuntien kilpailu asukkaista suurilla tonteilla kaukana työpaikoista ja palveluista ei sovi yhteen ilmastopäästöjen vähentämisen kanssa.

Suomen tulisi myös pikaisesti lopettaa oma ilmastorikoksensa, fossiilisista polttoaineista kaikkein haitallisimman eli turpeen polttamisen tukeminen verohelpotuksilla ja syöttötariffeilla. Vain Suomessa kehdataan kirkkain silmin väittää, ettei turve olisi kivihiiltäkin pahempi ilmastopäästöjen lähde. Hitaasti uusiutuvaa muka. Tämän itsepetoksen on loputtava!

Valitettavan moni väittää, ettei Suomessa kannata tehdä mitään ilmastopäästöjen vähentämiseksi, jos Kiinaa ja Intiaa jne. ei saada mukaan ilmastotalkoisiin. Meidän suomalaisten päästöt henkeä kohden ovat kuitenkin moninkertaiset kiinalaisiin ja intialaisiin verrattuna.

Meillä ei ole moraalista oikeutta vaatia väestöään köyhyydestä nostavalta Kiinalta suuria päästövähennyksiä, jos meidän omat päästömme ovat kiinalaisiin verrattuna kolminkertaiset. Kiina on kuitenkin päättänyt investoida vihreään elvytysohjelmaansa yli kolme kertaa Suomen valtion budjetin, 146 miljardia euroa. Jo nyt Kiina on maailman suurin uusiutuvan energian tuottaja.

Meidän kannattaa myös muistaa, kuka sen hiilidioksidin on sinne ilmakehään laittanut. Me itse, me, teollisuusmaiden asukkaat. Me olemme ottaneet luonnolta lainaa, ja nyt on aika maksaa se takaisin.

Meidän sukupolvemme muistetaan ilmastopoliittisista valinnoistamme. Lamat ja taantumat tulevat ja menevät, mutta ilmastonmuutoksen vaikutukset tuntuvat vuosituhansien ajan.

Ilmastonmuutos koskettaa kaikkia yhteiskunnan sektoreita. Siksi olisikin toivottavaa, että mahdollisimman moni valiokunta antaisi tämän selonteon käsittelyyn oman panoksensa ja evästäisi tulevaisuusvaliokuntaa lausunnollaan.

Sillä tämä on meidän kaikkien yhteinen haaste ja uhka, ei vain tulevaisuusvaliokunnan, ei vain eduskunnan, ei vain Suomen, vaan meidän kaikkien, koko ihmiskunnan.

Jaa sivu: