— Suvi Reijonen

Pekka Haaviston pitämä ryhmäpuheenvuoro arktisia alueita koskevassa keskustelussa

Arvoisa puhemies,

Arktisten alueiden ympäristökriisi on tosiasia. Ilmastomuutoksen vaikutus on dramaattisimmillaan juuri arktisilla alueilla, jossa keskilämpötilojen nousu on sulattanut jäätiköitä, vähentänyt lumipeitettä ja siirtänyt ikiroudan rajaa pohjoisemmaksi. Myös valtamerten virtauksissa on havaittavissa muutoksia.

Jo ennen ilmastomuutoksen nopeutumista arktiset alueet ovat kärsineet ympäristömuutoksista. Ajatellaanpa vain 60-luvun ydinkokeita Novaja Zemljan saarella, alueen vesien käyttöä ydinjätteen dumppaukseen, tai ilman- ja veden saasteiden kaukokulkeutumista pohjoisille alueille.

Sen vuoksi Vihreät pitävät tärkeänä, että arktisia kysymyksiä tarkastellaan ennen muuta ympäristönsuojelun näkökulmasta. Ilmastomuutoksen torjuminen ja sen uhkien minimoiminen on myös arktisesta näkökulmasta avainkysymys, ja Kööpenhaminan ilmastokokoukseen liittyy näidenkin alueiden tulevaisuuden vuoksi suuria odotuksia.

Arktisille alkuperäiskansoille nämä ympäristömuutokset ovat olleet erityisen huolestuttavia. Tämän vuoksi on kaikin keinoin tuettava alkuperäiskansojen oikeuksia ja yhteistyötä arktisilla alueilla. Suomesta tässä yhteistyössä ovat olleet mukana saamelaiset. Suomen tulisikin näyttää esimerkkiä alkuperäiskansojen oikeuksien turvaamisessa ratifioimalla ILO:n alkuperäiskansojen oikeuksia koskeva yleissopimus pikimmiten myös Suomessa.

Arktisten alueiden sotilaallinen käyttö ei ole viime vuosina vähentynyt, vaan sekä Yhdysvallat että Venäjä pitävät edelleen yllä strategista ydinpelotetta, joka tarkoittaa myös jatkuvaa laivasto- ja sukellusvenetoimintaa arktisilla alueilla. Olisi tärkeää, että myös sotilaallinen toiminta arktisilla alueilla saataisiin aserajoitusneuvottelujen piiriin.

Luonnonvarojen hyödyntämisen näkökulmasta monien katseet ovat kiinnittyneet arktisiin alueisiin, joilla on n. 5 % maailman tunnetuista öljyvaroista ja 20 % kaasuvaroista. Yhä useammin energiavaroja etsitään merenpohjasta, ja joudutaan hyödyntämään uusia ympäristöriskejä lisäävää off shore –tekniikkaa. Luonnonvaroja tulisi arktisilla alueilla hyödyntää vain kestävän kehityksen näkökulmasta ympäristöriskit minimoiden.

Uusien meriliikennereittien avautuminen – Koillisväylä, Luoteisväylä ja transarktinen yhteys – pienentää kuljetusetäisyyksiä ja lisää meriliikennettä arktisilla alueilla. Myös tämän lisääntyvän meriliikenteen ympäristöhaasteisiin on vastattava lisäämällä mm. öljyntorjuntavalmiutta arktisilla alueilla.

Arktisen alueen uudet haasteet ja mahdollisuudet tulevat vaatimaan lisääntyvää yhteistyötä. Arktisen neuvoston kehittäminen tällaiseksi yhteistyöfoorumiksi on perusteltua, ja olisi paikallaan luoda neuvostolle nykyistä pysyvämpiä rakenteita, mm. pysyvä sihteeristö. EU tulisi myös hyväksyä Arktisen neuvoston tarkkailijajäseneksi. Islanti on ainoa maa, joka sijaitsee kokonaisuudessaan arktisella alueella, ja Islannin toivottavan EU-jäsenyyden myötä EU:n merkitys arktisen alueen toimijana korostuu entisestään.

Ruotsin valtiopäivillä on viime vuoden lokakuussa jätetty Miljöpartietin kansanedustajan Peter Erikssonin aloite Arktisen luonnonpuiston perustamisesta vahvistamaan arktisen alueen ympäristönsuojelua ja alueen rauhanomaista käyttöä. Osana Suomen tulevaa arktista strategiaa voitaisiin miettiä, miten myös ympäristönsuojelua arktisilla alueilla voitaisiin edelleen vahvistaa.
Vihreät kannattavat arktisen strategian valmistamista Suomelle, ja kannattavat ulkoasiainvaliokunnan ehdotusta arktisten asioiden neuvottelukunnan perustamisesta, jossa mukana olisivat sekä eri alueiden hallintoviranomaiset, tutkijayhteisö, saamelaisten edustus kuin kansalaisjärjestötkin.

Jaa sivu: