— Suvi Reijonen

Pekka Haaviston pitämä ryhmäpuheenvuoro valtioneuvoston selonteosta Afganistanin tilanteesta ja Suomen osallistumisesta ISAF-operaatioon

Arvoisa puhemies,

Vihreä eduskuntaryhmä hyväksyy valtioneuvoston selonteon ehdotuksen suomalaisten kriisinhallintajoukkojen väliaikaisesta vahvistamisesta Afganistanissa 50 hengellä. Vihreät eivät kuitenkaan katso, että Suomen tulisi valmistautua pitkään kriisinhallintajoukkojen läsnäoloon Afganistanissa.

Tammikuussa Lontoossa pidetyssä kansainvälisessä Afganistan-kokouksessa asetettiin aikatauluksi, että kolmen vuoden kuluessa tulisi toteuttaa vastuunsiirto Afganistanin omille turvallisuusviranomaisille niin, että vastuunsiirto alkaa rauhallisemmista maakunnista jo vuodenvaihteessa 2010-2011. Pääkaupungissa Kabulissa tämä vastuunsiirto on jo toteutettu. ISAF-joukkojen rooli muuttuu tässä vaiheessa vain tukea antavaksi, ja joukkojen määrän tulee vähentyä painopisteen siirtyessä kehitysyhteistyöhön ja siviilikriisinhallintaan.

Vihreän eduskuntaryhmän mielestä on myös tärkeää, että kansalliselle sovintoprosessille Afganistanissa luodaan nyt tilaa. Lontoossa tammikuussa kansainvälinen yhteisö edellytti afgaanijohtoisen kansallisen sovintoprosessin tehostamista, ja oli myös valmis tukemaan entisten talebantaistelijoiden ja muiden aseellisten oppositioryhmien sopeuttamista takaisin yhteiskuntaan.

Vihreät katsovat, että Suomen on oltava mukana Afganistanin sovintoprosessin tukemisessa ja aktiivisesti etsittävä tapoja, joilla Afganistanin hallituksen ja eri oppositioryhmien välistä vuoropuhelua ja sovintoa voidaan edistää, mukaan lukien maltilliset taleban-liikkeen tukijat. Vihreät eivät usko, että sotilastoimilla Afganistaniin voidaan saada aikaan rauhaa ja sovintoa.

Afganistanista käytävälle keskustelulle on tyypillistä, että sotilaallista läsnäoloa perustellaan monilla eri syillä. Avainsyy on tietysti entinen taleban-hallinto, joka antoi käyttää maataan Yhdysvaltoihin kohdistuneiden terroristi-iskujen valmisteluun vuonna 2001. Tämä johti sekä USA:n johtaman terrorismin vastaisen sodan että YK:n mandaatilla toimivan, NATO-johtoisen kriisinhallintaoperaation käynnistymiseen.

Monet tukevat kriisinhallintaoperaatiota siksi, että Afganistanin naisten ja tyttöjen asema on perinteisessä heimoyhteiskunnassa ollut niin alistettu. Toiset haluavat olla Afganistanissa osoittamassa solidaarisuutta Yhdysvalloille. Joillekin kriisinhallintaoperaatio merkitsee demokratian ja hyvän hallinnon tukemista, toisille se on kansainvälisen huumekaupan vastaista taistelua, ja jotkut pitävät sotilaallista läsnäoloa alueella välttämättömänä Pakistanin arvaamattoman kehityksen vuoksi. Operaatiota perustellaan myös sillä, että vain sen turvin siviilikriisinhallinnan ja kehitysyhteistyön tekijät ovat voineet toimia maassa turvallisesti.

Nämä kaikki ovat arvokkaita päämääriä sinänsä, mutta vihreiden mielestä kriisinhallintaoperaation tärkein tehtävä on turvata mahdollisuus kansalliseen sovintoprosessiin, jonka turvin Afganistanin kehitys voidaan vakauttaa. Jos itse kriisinhallinta vie meitä kauemmaksi tästä päämäärästä, ei tilanne ole hyväksyttävä.

Poliittinen prosessi Afganistanissa on vihreiden mielestä edennyt liian hitaasti. Epäonnistuneet presidentinvaalit viime syksynä veivät Afganistanin sisäpolitiikkaa taaksepäin, eivät eteenpäin. Kun presidentti Karzai on vierittänyt syyn epäonnistumisista YK:n ja EU:n niskoille, ei se ainakaan tilannetta ole helpottanut.

Vihreät yhtyvät ulkoasianvaliokunnan esittämään kritiikkiin, että hallituksen selonteossa analyysi Afganistanin poliittisesta kehityksestä ja turvallisuustilanteeseen vaikuttavista eri osatekijöistä on heikko. Eduskuntaa on informoitava säännöllisesti ISAF-operaation etenemisestä. Suomen ISAF-osallistumista, mukaan lukien nyt päätettävä väliaikainen vahvennus, on tarkasteltava puolivuosittaisissa kriisinhallintakatsauksissa. Vuoden 2011 loppupuolella on edessä totuuden hetki: miten vastuunsiirrossa afgaaneille on edistynyt, ja miten kansainvälinen yhteisö – Suomi mukaan lukien – voi asteettain vähentää rooliaan sotilaallisessa kriisinhallinnassa Afganistanissa.

Jaa sivu: