— Suvi Reijonen

MEP Satu Hassin puoluekokouspuhe

Hyvät ystävät, viime viikkoina ja päivinä suomalaiset ovat silmät pyöreinä ja suuttuneina seuranneet Kreikan talouskriisin tapahtumia. On luonnollista olla vihainen siitä, että me suomalaiset joudumme maksamaan viuluja, kun toisessa maassa on vuosikausia eletty yli varojen ja jopa väärennetty kansantaloustilastoja.

Suuttumuksen ei kuitenkaan saa antaa sumentaa järkeä. Jos apupakettia Kreikan auttamiseksi ei olisi saatu aikaan, seuraukset olisivat paljon pahemmat, myös meille. Sen tietää myös SDP, joka yrittää kerätä populismilla irtopisteitä, mistä Liisa Jaakonsaari on omaa puoluettaan moittinut. Muistavatko irtopisteiden kalastelijademarit, että Suomi liitettiin euroalueeseen SDP:n johdolla, Paavo Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana?

Vihreät toimivat vastuullisesti ja tukevat Kreikan auttamista, eikä se johdu vain siitä, että olemme Suomessa hallituspuolue. Euroopan parlamentin vihreä ryhmä tukee apupakettia, samoin Saksan liittopäivien vihreät, vaikka Saksan vihreät ovatkin oppositiossa. Urpilainen ja Heinäluoma, ottakaa tästä oppia!

Me vihreät korostamme, että välittömän kriisin pahenemista ja laajenemista estävien toimien lisäksi on välttämätöntä puuttua myös varsinaisiin syihin. Vihreät ovat vaatineet Kreikkaa leikkaamaan ylisuuria puolustusmenojaan. Tämä ei välttämättä miellytä Saksaa ja Ranskaa, joiden teollisuus myy Kreikalle aseitaan.

Jo euroaluetta perustettaessa tiedettiin, että siinä on valuvika. Myös Suomen eduskunnassa muistutettiin silloin, että pitemmän yhteinen valuutta johtaa siihen, että tarvitaan yhteistä talouspolitiikkaa. Muuten jotkin maat voivat langeta houkutukseen elää yli varojen, luottaen siihen, että muut pitävät valuutan vakaana. Nyt on niitetty sitä mitä kylvettiin. Onkin välttämätöntä korjata rakenteita niin, että yksi tai muutama maa ei voi jatkossa elää muiden siivellä. On siis luotava keinot talouspolitiikan koordinoimiseksi.

On puututtava myös rahoitusmarkkinoihin, joilla ahneet keinottelijat voivat käyttää kriisiä hyväkseen ja kääriä valtavia pikavoittoja toimilla, jotka pahentavat tilannetta entisestään. Rahoitusmarkkinoiden säätelyä tulee tiukentaa. Valvontaviranomaisille pitää muun muassa antaa valtuudet kieltää keinotteluluontoisia rahamarkkinatuotteita ja kansantaloutta horjuttavia menettelyjä. Keinottelun hillitsemiseksi tarvitaan myös rajat ylittäviin finanssisiirtoihin kohdistuva vero, niin sanottu Tobin-vero. Muutenkin rahoitusmarkkinoihin kohdistuvilla veroilla tulee koota varoja, joilla tuleviin kriisitilanteisiin voidaan reagoida.

Kreikka-kriisi muistuttaa myös siitä, että helpoimman ja henkisesti laiskimman tien valitseminen kostautuu, kuten myös siitä, että lainsäätäjän ohjenuorana pitää olla vastuullisuus ja yhteinen etu, ei bisneslobbarien lyhyen aikavälin voittojen tavoittelu. Koko se finanssikupla, jonka puhkeamisesta seurasi maailmanlaajuinen lama, oli mahdollinen siksi, että lainsäätäjät sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa olivat liikaa myötäilleet pankki- ja finanssimaailman toiveita.

Sama opetus pätee myös ympäristöön, ilmastonmuutokseen ja energiaan. Myös siinä helpoimman ja henkisesti laiskimman tien valinta langettaa jättilaskun myöhemmin.

Tiedämme, että halvan öljyn ja energian tuhlauksen aika on loppumassa. Sitä voi yrittää pitkittää, esimerkiksi poraamalla öljyä yhä syvemmältä meren alta. Meksikonlahdella näemme opettaa, millaisiin riskeihin se johtaa. Sitä voi yrittää pitkittää myös rakentamalla yhä uusia ydinvoimaloita. Ydinvoimalat ovat kuitenkin vanhan meiningin tekohengitystä, ja vain pahentavat tulevia ongelmia.

Energiapolitiikassa on Euroopassa ja koko maailmassa meneillään murros, jossa Suomi on ikävä kyllä valinnut perässähiihtäjän paikan. Meillä elätellään kuvitelmia, että ydinvoima olisi vahvassa nousukiidossa. Todellisuudessa maailman ydinvoimakapasiteetin määrä on laskenut jo kaksi vuotta peräkkäin. Vuosikymmeniä sitten rakennetut ydinvoimalat vanhenevat ja niitä on alettu jo poistaa käytöstä. Maailmassa pitäisi käynnistää uusi ydinvoimatyömaa useammin kuin kerran kuussa , jotta kapasiteetti pysyisi edes entisellään. Tätä ei ole näköpiirissä. Sellaisia maita, joissa yhtä aikaa rakennetaan useampaa kuin yhtä ydinvoimalaa, on vain Venäjällä, Asiassa ja Itä-Euroopassa. Haluammeko oikeasti Suomen tähän joukkoon?

Nykyosaamisella ja -tekniikalla talot pystytään rakentamaan niin energiapiheiksi, että pakkasillakin pärjätään hyvin pienellä lämmityksellä. Haluammeko silti, että Suomi käyttää valtavan määrän sähköä talojen lämmitykseen ja että pahimmillakin pakkasilla tämä sähkö tuotetaan ydinvoimalla? Ovatko vanhanaikaiset törsäävät tavat käyttää sähköä todellakin meille niin rakkaita, että sen takia olemme valmiit sälyttämään radioaktiivisten jätteiden taakan kymmenilletuhansille sukupolville?

Onneksi Euroopassa vihreät eivät enää ole ainoita, jotka ymmärtävät, että kestävä energiapolitiikka on yhteinen etumme. Eurooppa on astumassa pitkiä askeleita uuden, turvallisen ja älykkään energiatekniikan aikakauteen. Tuulivoimaa on Euroopassa kahtena viime vuotena käynnistetty enemmän kuin mitään muuta sähköntuotannon muotoa.

Euroopassa viime vuonna käynnistetyt tuulivoimalat tuottavat vuodessa sähköä runsaan kahden Olkiluoto kolmosen verran, ja koko maailmassa viime vuonna käynnistyneet tuulivoimalat kahdeksan Olkiluoto kolmosen verran. Nämä tuulivoimalat toimivat, sen sijaan Olkiluoto kolmosen sähkö on hamaan tulevaisuuteen silkkaa luulivoimaa.

Yksin Ruotsi käynnisti viime vuonna tuulivoimaa 500 megawattia. Samaisen 500 megawattia Suomi asetti kymmenen vuotta sitten tämän vuoden tuulivoimatavoitteeksi. Suomi ei toteuttanut tätä 10 vuodessa. Ruotsi teki sen yhdessä vuodessa, ja tahti sen kuin paranee.

Kyse ei toki ole pelkästään tuulivoimasta. Viime vuonna Euroopassa kolmanneksi suurin uuden sähköntuotannon muoto oli aurinkovoima.

Euroopan suurin voimalahanke on Pohjois-Afrikan aurinkosähköä hyödyntävä Desertec, jossa on mukana 32 suurta yritystä. Siinä toteutettava uusi tekniikka ei liity vain aurinkoenergiaan vaan myös sähköverkkoihin ja sähkön siirtoon.

Uudesta energiatekniikasta on tullut monta uutta Nokiaa, ikävä kyllä muualle kuin Suomeen. Teknologiakilpailu kovenee, Kiinakin on kirimässä kärkijoukkoon, samoin Intia. Ydinvoiman valinta nyt olisi yhtä fiksua kuin 1990-luvun alussa olisi ollut investoida lankapuhelimiin. Toivon, että Suomi uskaltaa katsoa eteenpäin eikä peruutuspeiliin.

Hyvät ystävät, Euroopan parlamentissa on hienoa, että vihreisiin voi luottaa. Vaikka Saksan autoteollisuus tai kemian teollisuus lobbaavat, Saksan vihreät ajavat ilmaston ja ihmisten terveyden suojelua. Vaikka Lontoon pankkiirit lobbaavat, Britannian vihreät ajavat keinottelun suitsimista.

On ollut tosi hienoa myös päästä toimimaan Heidin kanssa kahden hengen suomalaisena vihreänä meppidelegaationa. Työnjakomme on toiminut loistavasti. Heidi on saavuttanut vahvan ja kunnioitetun aseman parlamentin ihmisoikeusalivaliokunnan puheenjohtajana.

Kun meidät saavutti järkyttävä suru-uutinen suomalaisen kansalaisjärjestöaktivistin Jyri Jaakkolan ampumisesta Meksikossa, Heidi toimi tosi nopeasti ja sai muun muassa Euroopan parlamentin puhemiehen ottamaan tämän asian esille täysistuntoa avatessaan.

Hyvät ystävät, vihreitä arvostellaan nyt tasan päinvastaisin perustein. Väitetään, että myötäilisimme ydinvoiman lisäämistä. Samaan aikaan sanotaan, että on se niin väärin kun vihreät vastustavat ydinvoimaa.

Minä kysyn, missä on isojen puolueiden johdonmukaisuus, kun ne väittävät voivansa yhtä aikaa syödä ja säästää?

Joka väittää yhtä aikaa edistävänsä energian säästöä, uusiutuvaa energiaa ja ydinvoimaa, on yhtä uskottava kuin se, joka väittää yhtä aikaa voivansa olla juoppo ja raitis.

Jaa sivu: