— Outi Alanko-Kahiluoto

Outi Alanko-Kahiluodon ryhmäpuhe kulttuurin tulevaisuudesta

Valtioneuvoston kulttuuripoliittisen selonteon painotuksia voi pitää onnistuneina. Kulttuurialan vapaiden toimijoiden tuki, taidekasvatuksen merkitys, kulttuurinen moninaisuus, osallisuus ja tasa-arvo, kulttuurin monentasoiset hyvinvointivaikutukset, kulttuuri- ja taidetyöläisten sekä taidelaitosten toimintaedellytysten parantaminen ovat teemoja, joita Vihreät ovat sitkeästi pitäneet esillä.

Työryhmää voi myös onnitella siitä, että edellä mainitut teemat on koottu tiiviiksi ja lukukelpoiseksi paketiksi.

Rivinvälejä täytyy lukea sitäkin tarkemmin.

Taiteen kyky voimaannuttaa ja eheyttää tunnetaan kaikissa maailman kulttuureissa. Taiteen kieli ylittää kaikki kansalliset ja kulttuuriset rajat.

Myös kulttuuripolitiikka on arvovalintoja. Oikeus kulttuuriin ei saa olla taustasta, asuinpaikasta tai varallisuudesta kiinni. Kulttuuripalveluiden on oltava kaikkien kansalaisten saatavilla: työssäkäyvien, työttömien, lasten, nuorten, vanhusten, vammaisten, kotiäitien, maahanmuuttajien.

Taiteen yhteisöllinen merkitys on yhdessä tekemisessä, kokemisessa ja ymmärtämisessä.

Selonteko puhuu yhteisöllisyydestä ”osallistamisen” ja myös oudommalla ”talkoistamisen” käsitteellä. Vihreiden mielestä juuri osallistaminen on tuotava kulttuuripolitiikan ytimeen. Osallistuva kansalainen ei vain kuluta kulttuuria, vaan myös tuottaa sitä ite, vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa, omista lähtökohdistaan käsin.

Julkinen tuki kulttuurille on tukea jokaisen kansalaisen kulttuuritoimijuudelle. Julkisen tuen merkitys kansalaisten osallistamiselle olisikin voinut painottua selonteossa enemmän.

Suomalaisesta kulttuurityöstä merkittävä osa tehdään vapaaehtoispohjalta toimivissa yhdistyksissä. Valitettavasti verottajan käytännöt ovat viime aikoina heikentäneet kansalais- ja vapaaehtoisjärjestöjen toimintaedellytyksiä: verottaja on alkanut tulkita verovelvolliseksi sellaista yleishyödyllistä tai talkoilla tehtyä toimintaa, joka aikaisemmin luokiteltiin yleishyödylliseksi.

On huomattava, ettei selonteossa mainittu ”talkoistaminenkaan” toteudu, jos verottaja estää sen omilla toimillaan. Veropolitiikka ja kilpailulainsäädäntö vaikuttavat taiteen tekemisen edellytyksiin ja kulttuuripolitiikkaan.

Soveltavan taiteen alue on selonteossa hyvin esillä. Selonteossa ennustetaan, että tulevaisuudessa soveltavan taiteen alue kasvaa merkittävästi. Tämä tarkoittaa, että tulevaisuudessa yhä useampi luovan työn tekijä työskentelee esimerkiksi terveys- tai sosiaalisektorilla.

Jotta soveltavan taiteen alue voi kasvaa selonteon ennustamalla tavalla, pitää kulttuuritoimijoiden yhteistyö sosiaalisektorin kanssa vakiinnuttaa osaksi taiteen rahoitusta.

Vihreät ovat perinteisesti edistäneet ns. prosenttiperiaatteen ideaa, jonka mukaan kaikista rakennus- ja korjausinvestoinneista prosentti käytetään kulttuuriin ja taidehankintoihin. Tätä periaatetta voitaisiin mahdollisuuksien mukaan soveltaa myös sosiaalipalveluihin.

Taiteen ydin, sen merkitys ihmiselle ja yhteisöille, ei avaudu yksin taloudellis- materiaalisesta näkökulmasta käsin. Selonteon ajatus siitä, että "Kulttuuri on henkiseen pääomaan perustuvaa taloutta sekä tuotteiden että palveluiden kauppaa”, pohjaa kapealle käsitykselle kulttuurista. Kulttuuri ei ole vain taloutta, vaan myös taloutta. Kulttuurilla on kaupallinen ulottuvuutensa, mutta olisi ajatusvirhe lähestyä kulttuurin merkitystä ensisijaisesti kaupallisesta ja taloudellisesta näkökulmasta käsin.

Käsitellessään kulttuurin rahoitusta selonteko esittää uskaliaan ajatuksen kulttuuripalvelujen reippaasta ulkoistamisesta. Selonteko toteaa, että "Luovan talouden edistämiseksi kulttuuripalveluja voidaan tulevaisuudessa yhä enemmän ulkoistaa ja julkinen tuki kohdentaa liiketaloudellisin perustein ylläpidettyyn toimintaan."

Mutta miksi ulkoistaminen on välttämätöntä ja mitä sillä tavoitellaan? Tätä selonteko ei pohdi.

Vihreä eduskuntaryhmä pitää sinänsä tervetulleena ajatusta kulttuuria tuottavien rakenteiden uudistamisesta ja uutta luovista ratkaisuista. Ulkoistamisen hyödyllisyyttä ja tapaa on silti harkittava huolellisesti. Vihreiden mielestä tärkeämpää kuin kohdistaa julkisia varoja kulttuuriyrityksille on mahdollistaa taiteen tekeminen julkisin varoin.

Kulttuuripalvelut ovat peruspalveluita, joiden tasavertaista saatavuutta ja jatkuvuutta ei pidä vaarantaa. Juuri tästä syystä kulttuuripalveluiden on oltava pääosin julkisen sektorin vastuulla.

Taloudelliseen toimintaan sitoutuvan kulttuuritalouden rinnalla on tarpeen kehittää myös vapaan taiteen tukijärjestelmää. Vapaa taide etsii omat väylänsä, joita rakenteiden ja tukijärjestelmien pitäisi seurata. Koska kulttuurin muutoksia on vaikea ennakoida, tulisi rakenteiden olla mahdollisimman joustavia.

Taideinstituutioiden ja vapaiden ryhmien välille tarvitaan aikaisempaa hengittävämpiä, avoimempia rakenteita, hallintokuntien välistä yhteistyötä sekä nykyistä moninaisempia rahoitusmuotoja.

Vihreää eduskuntaryhmää ilahduttaa se, että selonteko antaa vahvan tuen taito- ja taideaineiden lisäämiselle peruskoulun opetussuunnitelmassa.

Kulttuurin tulevaisuutta rakennetaan ennen kaikkea perusopetuksessa, joka monelle lapselle ja nuorelle on ainoa mahdollisuus päästä kosketuksiin kulttuuripalvelujen kanssa ja myös ainoa mahdollisuus opiskella systemaattisesti kulttuurista lukutaitoa.

Peruskoulun on voitava panostaa taidekasvatuksen laatuun. Peruskoulussa tarvitaan taideaineiden koulutuksen saaneita päteviä opettajia. Luokanopettajan taidot eivät tähän välttämättä riitä. Aineenopettajien käyttö peruskoulun alaluokista lähtien on tehokkain tapa nostaa taidekasvatuksen laatua - sen rinnalla, että tunteja on riittävästi.

Kirjastolaitos on kansallinen ylpeytemme. On tärkeää, että kirjastot säilyttävät perinteisen tehtävänsä, vaikka kasvava osa niiden tarjonnasta muuttuisikin digitaaliseksi.

Yleisradiolla puolestaan on keskeinen tehtävä kulttuurin synnyttämisessä, levittämisessä ja taltioinnissa. Sen toimintaedellytykset ja riippumaton asema tulee jatkossakin varmistaa.

Tietoyhteiskunnassa tekijänoikeuslain tulee kannustaa tuottamaan sisältöjä, palveluita, tiedettä ja taidetta. Tekijänoikeudet tukevat luovan työn edellytyksiä. Siksi teokset tarvitsevat tekijän suojaa myös jatkossa. Luovan työn tekijän mahdollisuuksia elättää itsensä työllään on tuettava.

Luovan työn tekijöillä itsellään on paras asiantuntemus siitä, mitä kulttuuri elinkeinona merkitsee, mitkä ovat luovan työn tekemisen rakenteelliset esteet ja miten luovan työn edellytyksiä voidaan parantaa. Tämän vuoksi on sääli, ettei luovan työn tekijöiden ääni kuulu selonteossa. Vihreät toivoo, että tekijäportaan ääntä ja konkretiaa saadaan mukaan selonteon valiokuntakäsittelyssä.

Konkretiaa olisi esimerkiksi luovan työn tekijöiden työllistymismahdollisuuksien tukeminen neuvonta- ja asiantuntijapalveluilla ja toisaalta koulutuksella. Yhteiskunnan on tuettava luovan työn tekijöiden mahdollisuuksia uusiin toimintamuotoihin, esimerkiksi osuuskuntien perustamiseen Kulttuuriyrittäjyyden ongelmia ja ratkaisumalleja on työstettävä yhteistyössä luovan alan yrittäjien kanssa.

Luovan talouden kasvattaminen edellyttää, että myös itsensä työllistävien asema helpottuu. Monelle luovan työn tekijälle itsensä työllistäminen on riittävä, mielekäs tavoite. Kaikesta luovasta taloudesta ja ammatin harjoittamisesta ei tarvitse syntyä esimerkiksi kasvuyrittäjyyttä.

Vihreät edellyttävät, että itsensä työllistyvien asemaa ja luovan työn tekemisen edellytyksiä parannetaan. Lainsäädäntöä päivittämällä ja joustavoittamalla voidaan helpottaa mahdollisuutta yhdistää palkansaajuus, yrittäjyys ja muut työn tekemisen muodot.

Tällä hallituskaudella on parannettu taiteen- ja tieteentekijöiden työttömyysturvaa sekä aikaansaatu kauan odotettu apurahansaajien sosiaaliturva. Nyt vihdoin myös apurahansaajilla on oikeus sairaspäivärahaan ja eläkekertymään. Kestää kuitenkin kymmeniä vuosia, ennen kuin nyt sosiaaliturvan piiriin pääsevät taiteilijat tulevat eläkeikään. Siksi olisi syytä pohtia, voitaisiinko valtion taitelijaeläkkeiden määrää edes siirtymäajaksi kasvattaa.

Apurahansaajien sosiaaliturvalain ripeä toteuttaminen tällä hallituskaudella osoittaa, että luovan työn tekijöiden asemaa on mahdollista alan asiantuntijoiden ja poliittisten päättäjien yhteistyöllä nopeastikin parantaa. Tähän tarvitaan vain riittävästi poliittista tahtoa.

 

 

Jaa sivu: