— Suvi Reijonen

Vihreät hyväksyivät sosiaali- ja terveyspoliittisen ohjelman: Hyvinvointipalvelujen rakenne ja rahoitus uudistettava

Vihreät nostavat hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen ja ongelmien ennaltaehkäisyn hyvinvointipolitiikan keskiöön. Hyvinvointipalveluilla ei tule pelkästään hoitaa ongelmia vaan ennen kaikkea ehkäisemään niiden syntymistä.

Hyvinvointipalvelujen ja niiden rahoituksen pirstaleisuus kannustaa asiakkaiden ja muun kokonaisuuden kannalta huonoihin ratkaisuihin. Vihreiden sosiaali- ja terveyspoliittisessa ohjelmassa esitetään keskustelunavauksena Vihreiden ehdotus malliksi rakenteiden, rahoituksen ja palvelujen uudelleenjärjestämisestä.

Vihreille keskeisiä periaatteita ovat rahoituksen monikanavaisuuden purkaminen, terveydenhoidon ja sosiaalihuollon laadukkuus ja ohjauksen demokraattisuus, kansalaisten yhdenvertaisuuden varmistaminen, hyvinvointipalveluiden eri sektoreiden vahvempi yhteistoiminta, toimivat hoitoketjut sekä asiakkaan oikeus hakeutua haluamaansa palveluun kuntarajoista riippumatta.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen pirstaleinen rakenne luo epätasa-arvoa. Palvelut on organisoitava niin, että kaikkia asiakkaita palvellaan tasavertaisesti. Rakenteiden ja rahoituksen monimutkaisuus haittaa niin asiakkaiden saaman palvelun kuin kokonaiskustannusten arviointia ja seurantaa.

- Monen toimijan mallissa kokonaisuuden kustannustehokkuudesta ei vastaa kukaan, eivätkä asiakkaat aina saa tarvitsemaansa palvelua. Esimerkiksi kunta tai sairaanhoitopiirit voivat säästää lykkäämällä leikkausta ja siirtämällä kuluja Kelalle, koska Kela maksaa sairaspäivärahat jonotusajalta, toteaa sosiaali- ja terveyspoliittisen työryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Timo Juurikkala.

Rahoituksen monikanavaisuuden purkaminen on välttämätöntä, jotta kannusteet toimisivat kokonaisuuden kannalta edullisella tavalla. Kustannusten ja vaikuttavuuskehityksen hallitseminen edellyttää vastuun ja rahoituksen kokoamista yksiin käsiin. Vihreät esittävät ehdotuksen julkisten toimijoiden rahoituksen kokoamisesta yhteen. Näin muodostuva ns. ostopooli vastaisi hyvinvointipalvelujen hankinnasta.

Ostopoolien perustehtävänä olisi toimia omistajakuntien yhteisinä asiantuntija- ja tilaajaorganisaatioina. Ne ostaisivat hyvinvointivaikutuksia tai -tuloksia yksittäisten suoritteiden sijaan. Palvelujen tuottamisesta vastaisivat kunnat, kuntayhtymät, yksityiset toimijat tai kolmas sektori.

Hyvinvointipalvelujen asiakkailla ja maksajilla on oikeus vaatia laadukkaita ja vaikuttavia palveluja. Siksi toimintatapojen jatkuvasta arvioinnista on tehtävä normaalia rutiinia.

- Palvelujen mielekäs järjestäminen edellyttää tietoa esimerkiksi siitä, onko laatu riittävää, kuullaanko asiakkaita, onko toiminta taloudellisesti tehokasta ja miten palvelut vaikuttavat asiakkaiden elämänlaatuun. Elämänlaatumittarit ovat osoittautuneet toimiviksi välineiksi hyvinvointipalvelujen vaikuttavuuden arvioinnissa, Juurikkala sanoo.

Hoidon ja tuen tarpeen kasvavan kysynnän vuoksi julkisuudessa on esitetty erilaisten priorisointikriteerien käyttöönottoa. Vihreät vaativat eettisesti kestävää priorisointia.

- Henkilökohtaisiin ominaisuuksiin perustuvat priorisointikriteerit ovat vihreistä eettisesti kestämättömiä. Huonossa asemassa olevien palvelutarjonnan rajoittamisella käännettäisiin selkä niille, jotka ovat jo aiemmin jääneet heikolle yhteiskunnan tuelle. Eettisesti kestävässä priorisoinnissa ei ole kyse siitä, ketä hoidetaan ja ketä ei, vaan perustelluista valinnoista eri toimintatapojen välillä. On kyse ennen kaikkea palveluiden laadun ja vaikuttavuuden järjestelmällisestä kehittämisestä, Juurikkala sanoo.

Ohjelma verkossa

Jaa sivu: