— Suvi Reijonen

Ville Niinistön valtuuskuntapuhe Nokialla 2.10.10

Arvon valtuuskunta,

Eurooppa vihertyy. Saksassa vihreät ovat nousseet gallupeissa jo 24 prosenttiin.

Ruotsin vaaleissa vihreät nousi parlamentin kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi 7,3 prosentin kannatuksella.

Ympäristöpuolueen Modernisera Sverige -kampanja sai paljon positiivista palautetta ihmisiltä tulevaisuudenuskostaan.

Ruotsissakin vihreät haluaa rakentaa kestävää tulevaisuutta vahvistamalla ihmisten yhdenvertaisuutta sekä panostamalla mittavaan talouden vihreään rakennemuutokseen: raiteisiin, joukkoliikenteeseen, pyöräilyyn, energiatehokkuuteen, uusiutuvaan energiaan. Ruotsin vihreät on tunnettuja myös pk-yrittäjien puolueena.

Ympäristöpuolue olisi voinut voittaa vaalit enemmänkin, ellei blokkiasetelma olisi loppumetreillä rokottanut heidän kannatustaan.

Vaalien lopputulos oli hankala, kun äärioikeistolainen ruotsidemokraatit nousivat parlamenttiin ja porvarihallitus menetti enemmistönsä.

Tämä uusnatsitaustainen puolue haluaa pysäyttää humanitäärisen maahanmuuton, estää maahanmuuttajia käyttämästä äidinkieltään julkisissa tiloissa, kieltää järjestöiltä avustukset kulttuuritaustan perusteella, estää moskeijoiden rakentamisen, vaikeuttaa kansalaisuuden saamista ja rajoittaa äänioikeutta.

Tällaisen kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia avoimesti polkevan ohjelman kanssa ei voi käydä minkäänlaista asiallista keskustelua; haastaa sitä pitää. Sananvapaus kuuluu ruotsidemokraateillekin, mutta vaikutusvaltaa hallituksen politiikkaan muut ruotsalaiset puolueet eivät aio heille antaa.

Tästä länsimaisen demokratian arvojen puolustamisesta voitaisiin Suomessakin ottaa oppia.

Maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista on puhuttava ja niitä on käytännönläheisesti ratkottava, mutta ei rasistien ehdoin. Silloin ollaan jo kaltevalla pinnalla kohti eriarvoistavaa, eri väestöryhmien oikeuksia polkevaa, yhteiskuntaa.

Suomessa osa perussuomalaisista käyttää aivan samanlaista retoriikkaa kuin ruotsidemokraatit. Puolueen varapuheenjohtaja halusi ajaa vihreät viherveroineen ja homoliittoineen marginaaliin. On normaalia nokitella muita puolueita, mutta tämä ylimielinen puhe paljastaa myös jotakin paljon vakavampaa, suhtautumisen vähemmistöihin: monet perussuomalaiset tavoittelevat monoliittista Suomea, jossa kaikkien on oltava samanlaisia.

Suomessakin seuraavissa vaaleissa on kyse yhteiskuntamme arvovalinnoista. Valitsemmeko rohkean ja avoimen Suomen, joka hyväksyy erilaisuuden ja näkee laajat ihmisoikeudet vahvuutena, vai sulkeutuvan ja ahdasmielisen Suomen, joka pelkää ulkopuolista maailmaa ja oman maansa eri väestöryhmiä. Vihreillä on tärkeä tehtävä toimia edistyksen ja oikeusvaltion lipunkantajina.

Kuten vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet on todennut, meillä on maahanmuuttokeskustelussa vain yksi ääripää. Vihreiden linja kansainvälisten ihmisoikeussitoumusten ja oikeusvaltion periaatteiden puolustamisesta sekä käytännönläheisestä ongelmien ratkomisesta ei ole mikään ääripää.

Arvon valtuuskunta,

Mitä muuta me Suomessa voimme oppia Ruotsin vaaleista?

Emme ainakaan blokkijaosta. Ruotsin vihreille oli perusteltua mennä yhteistyöhön vasemmistopuolueiden kanssa. Niiden ympäristöpolitiikka on valovuosia edellä Suomen sosialidemokraatteja. Ruotsin demarit eivät ole myöskään unohtaneet Olof Palmen humaania solidaarisuusajattelua.

Blokkijako kuitenkin sementoi politiikkaa helposti väärin perustein. Uudistusmieliset ja arvoliberaalit puolueet voivat joutua vasemmisto-oikeisto -blokkijaon eri puolille konservatiivien seuraksi.

Vihreiden kannalta hankalinta oli vasemmistopuolueiden takertuminen vanhoihin viholliskuviin: ne kävivät vaalitaistelua pelottelemalla porvareilla oman tulevaisuusvision esittelemisen sijaan.

Monet vihreitä parhaana puolueena pitävät joutuivat äänestämään toiseksi parasta puoluetta halutessaan pääministeriksi mieluummin Reinfeldtin kuin Sahlinin.

Sen sijaan poliittisen keskustelun tasosta voimme ottaa oppia.

Ruotsissa molemmat päävaihtoehdot neuvottelivat yksityiskohtaiset vaaliohjelmat, jotka lähes sellaisinaan oli tarkoitettu hallitusohjelmiksi. Lehdet vertailivat yksityiskohtaisesti blokkien välisiä eroja.

Tätä kaipaan Suomeenkin. Kaipaan puolueita, jotka kertovat selkeästi ihmisille poliittiset tavoitteensa.

Koko sen ajan, kun mainostoimisto Bob Helsinki on ohjannut kokoomuksen politiikkaa, on puolue jättänyt kertomatta konkreettiset ratkaisunsa yhteiskuntamme ongelmien ratkaisuun. Vasta päätösten valmistuttua kokoomuslaiset tulevat ulos julistamaan tehtyjen ratkaisujen fantastisuutta.

Mutta kukaan kansalainen ei kyllä tiedä, mitä kokoomus tavoittelee.

Kun kokoomus piilottaa tavoitteensa, pääoppositiopuolue SDP on niin sekavassa tilassa, että tuskin he edes itsekään tietävät, mitä tavoittelevat.

Jungner sitä, Heinäluoma tuota, Urpilainen tänään tätä ja huomenna toista.

Suomessa puolueet ovat vaaleissa usein sekatavarakauppoja, jotka tarjoavat kaikille jotakin.

Tässä tilanteessa ei olekaan mikään ihme, että perussuomalaisten gallupsuosio on lisääntynyt. Jos puolueet eivät ota itse julkista keskustelua ja kansalaisia vakavasti, ei kansalaisten tarvitse ottaa niitä vakavasti.

Vihreiden onkin haastettava muita puolueita ensi vaaleissa esittämään konkreettinen vaaliohjelma.

Vihreät on sitoutunut tasapainottamaan valtion budjetin ensi vaalikauden kuluessa.

Me olemme sanoneet, mitä veroja on kiristettävä, jotta tämä olisi mahdollista.

Me olemme sanoneet, että vihreä verouudistus on toteutettava sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla; sitä on kompensoitava pienituloisten työn verotuksessa ja etuuksien tasossa, jotta tuloerot eivät kasva ja työllisyys kohenisi.

Me olemme sanoneet, että työuria on pidennettävä ja julkisen sektorin tuottavuutta on parannettava.

Me olemme sanoneet, että Suomi tarvitsee myös työperäistä maahanmuuttoa huoltosuhteen parantamiseksi.

Mitä sanovat muut puolueet?

Jos puolue ei esitä tavoitteidensa rahoittamista, on puolueen ajama politiikka tosiasiassa täysin hämärän peitossa.

Arvon valtuuskunta,

Voimme ottaa Ruotsin vihreistä oppia vielä yhdessä asiassa. Ruotsissa vihreät ovat tehneet pitkäjänteistä työtä päästäkseen hallitukseen, mutta ei millä hyvänsä hinnalla.

Olemme saavuttaneet paljon tällä hallituskaudella. Vihreä verouudistus, uusiutuvan energian paketti, Vuotoksen ja Kollajan altaiden torjuminen ja ympäristönsuojelun tason turvaaminen, sateenkaariperheiden sisäinen adoptio, perusturvan vahvistaminen, apurahansaajien sosiaaliturva, vaalirahoitusuudistus. Viimeisimpänä hallituksen linjaus Sipoonkorven kansallispuiston perustamisesta. Hallitusyhteistyö on pääsääntöisesti ollut myös hyvähenkistä.

Vihreillä on kuitenkin pysähtymisen paikka. Olemme saavuttaneet paljon niin sanottuna pienenä hallituspuolueena. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, että olemme myös saaneet tyytyä torjuntavoittoihin tai suoranaisiin tappioihin meille keskeisissä kysymyksissä.

Vihreän liikkeen ja koko Suomen tulevaisuuden kannalta asema suurempien puolueiden aisankannattajana ei riitä. Meidän on saatava hallituksessa sellainen asema, että näkemyksiämme ei voi sivuuttaa missään meille keskeisessä kysymyksessä.

Vihreät on Suomessa johtava edistyksen lippua kantava puolue - me haluamme rakentaa arvoliberaalia ja suvaitsevaista Suomea;

Suomea, jossa taataan ihmisten laajat ja yhdenvertaiset perusoikeudet.

Suomea, jossa jokaiselle annetaan riittävät edellytykset hyvään elämään ja mielekkääseen työhön.

Suomea, jossa talous on ihmisiä varten, eivätkä ihmiset taloutta varten.

Suomea, joka haluaa ja uskaltaa olla kestävän vihreän talouden edelläkävijä.

Suomea, joka kunnioittaa isänmaamme luontoarvoja.

Tällaisen Suomen rakentamiseksi tarvitsemme vahvemman aseman seuraavassa hallituksessa. Siksi meidän on haettava vaaleissa merkittävää voittoa ja vahvaa mandaattia oman politiikkamme toteuttamiseksi.

Hallitukseen kannattaa haluta - siellä pelastetaan maailmaa.

Mutta sinne ei kannata haluta hinnalla millä hyvänsä - ei ainakaan sillä hinnalla, että ei saa pelastettua maailmaa.

Jaa sivu: