— Erkki Pulliainen

Erkki Pulliaisen ryhmäpuheenvuoro harmaan talouden katvealueista

Arvoisa puhemies,

Tokaisu ”rahaahan kyllä on” on usein toistettu kuvaus ajastamme. Väite on totta. Finanssiomaisuus on laskettu olevan neljää kertaa globaali bruttokansantuote. Kiusallista on, että irtonainen raha näyttää kaik-kialla maapallolla tuhoavan omaa synnyttäjäänsä. Kilpailuyhteiskunnassa yhteiskunnalliset velvoitteensa laiminlyövä toimija on ylivertaisessa asemassa rehelliseen yrittäjään nähden. Houkutus lipsua kaidalta tieltä voi tässä asetelmassa olla suuri.

Harmaan talouden historia maassamme ei kuitenkaan ole näin yksiviivainen. Kun oikeamieliset vero-tarkastajat käynnistivät toistakymmentä vuotta sitten taistelua harmaata taloutta ja talousrikollisuutta vas-taan, monet avaintahot valtionhallinnon huipulla ja elinkeinoelämää edustavissa keskeisissä järjestöissä eivät innostuneet asiasta lainkaan. Ne kieltäytyivät jopa lähettämästä edustajiaan tilaisuuksiin, joissa asi-oista piti keskusteleman.

Tämä selittää osaltaan sen, että nyt, kun ilmiötä on voitu todella tutkia, luvut ovat häkellyttäviä: har-maan talouden kokonaismäärä on noin 6,9 prosenttia bruttokansantuotteesta. Vuoden 2009 BKT:n ro-mahdus oli muuten kahdeksan prosenttia. Toisin ilmaistuna harmaan talouden laajuus on 10 – 14 miljar-dia euroa ja tästä muodostuvat kokonaisveromenetykset vähintään 4 – 5 miljardia euroa vuodessa.

Kansliapäällikkö Raimo Sailas ilmoitti huolestuneena tarkastusvaliokunnalle havainnon, jonka mukaan rikollisuuteen taipuvaisia tahoja on ujuttautunut valtionvirkakoneistoon. Tämä kuuluu harmaan ja mustan talouden kokonaisuuteen. Esimerkkivaltioiksi sopivat Kreikka ja Italia, edellisessä pimeän talouden osuus on 40 prosenttia sikäläisestä kansantaloudesta ja Italiassa vastaavasti kolmannes. Maamme kannalta nämä luvut ovat todella tympeitä. Suomalainen veronmaksaja toimii jo Kreikan lainoittajana ja huonoimmassa tapauksessa viimekätisenä rahoittajana.

Laistamalla velvoitteet sekä yhteiskuntaa että työntekijöitä kohtaan harmaa talous mahdollistaa pimeän pääoman nopean kartuttamisen. Tosiasiallista tilannetta valaisee esimerkki Italiasta. Valtion saamien ve-rotulojen romahdettua päätettiin laillistaa pimeästi muodostettuja pääomia ensin kahden, sitten neljän prosentin sakkomaksulla. Pesuoperaatio tuotti Italian valtion kassaan merkittävän määrän rahaa ja maa-han palasi 50 miljardia euroa ulkomaille vietyä pimeää rahaa. Niiden varastointipaikkoina oli ollut tieten-kin tiukan pankkisalaisuuden veroparatiiseja, joita löytyy sekä mantereelta että lilliputtisaarilta. Ne olisi helppo vallata ja konkreettisesti lopettaa, mutta näin ei tapahdu. Miksihän?

Harmaan talouden harjoittajat elävät ja toimivat yhteiskunnan rehellisesti toimivan siiven kustannuk-sella. He omalla tavallaan varastavat velvoitteensa hoitavalta yhteiskunnan osalta. Aina silloin tällöin jonkun veroparatiisipankkiirin moraali palaa ja hän luovuttaa veroparatiisikulttuuria hyödyntäneiden epä-rehellisten toimijoiden verottajaa kiinnostavat liiketoimintatiedot ao. maiden verottajille.

Nyt näyttää muodostuneen mielenkiintoinen ongelma. Jos ja kun tiedosto on eräällä tavoin varastettu, niin onko tämän järjestäytyneiltä yhteiskunnilta tosiasiallisesti varastetusta omaisuudesta kertovan tiedos-ton hyväksikäyttäminen verotuksessa oikeutettua vai ei. Suomen laillisuusvalvonnan tarkastusvaliokun-nalle ilmoitetun kannan mukaan ei. Tämä kanta tarkoittaa ”täydellisen rikoksen” tekemisen käytännön mahdollisuutta. Jos harmaaseen talouteen kytkeytyy huumerikollisuutta, niin poliisi voi esimerkiksi peite-toiminnalla pilata tällaista täydellisyyttä tavoittelevan rikoksen onnistumista.

Meneillään oleva finanssijärjestelmien kriisi synnyttää joka päivä harmaalle ja mustalle taloudelle val-tavasti uusia pelimerkkejä. Keskeisten keskuspankkien matalien tai peräti olemattomien korkojen poli-tiikka pakottaa niitä ostamaan nimellishintaan ja siten todellista arvoa korkeampaan hintaan rupukunnos-sa olevien valtioiden joukkovelkakirjapapereita, jotka tunnetaan pankkimaailmassa ”myrkyllisinä omai-suuserinä”. Elvytyspolitiikka jo sinänsä merkitsee rahan synnyttämistä eli setelirahoitusta. Finanssiomai-suus onkin jo, kuten todettua, neljä kertaa globaali bruttokansantuote, mikä siis merkitsee suoranaista varastamista tulevilta sukupolvilta.

Arvoisa puhemies! Istuva hallitus on tehnyt enemmän kuin yksikään aiempi hallitus harmaan talouden torjunnan hyväksi. Me vihreät ajoimme yli vuosikymmenen ajan harmaan talouden selvitysorganisaation vakinaistamista ja käännettyä arvonlisäverojärjestelmää rakennusalaa mallina käyttäen. Nyt tarvittavat päätökset on tehty. Verotunnisteen käyttöönotto toisi rakennustyömailla lisäpontta valvontaan. Seuraavia muita kiireellisiä toimia ovat mm. tilaajavastuulain epäkohtien korjaaminen, ulkomaisen työvoiman käy-tön tehovalvonta, hallintarekisterin viranomaisjulkisuus ja etävälittäjille säädettävä velvollisuus ilmoittaa verohallinnolle suomalaiset asiakkaansa. Harmaan talouden torjuntaan kannattaa sijoittaa, se tuottaa. Se on oikeaa tuottavuusohjelmaa.

Vihreä eduskuntaryhmä priorisoi harmaan talouden torjunnan toimenpiteet ohi budjettileikkauslistojen. Emme voi millään hyväksyä sitä, että yhä useampi tulonmuodostuksellaan maksukykyinen kansalainen junailee itsensä esimerkiksi hallintarekisterin suojaa käyttäen anonyymiksi veroparatiisitoimijaksi. Vero-paratiisijärjestelmään sortuminen merkitsisi tuhoa pohjoismaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle.

Vihreä eduskuntaryhmä kiittää Markku Hirvosta avustajineen ja tarkastusvaliokuntaa hyvin tehdystä, historiaan jäävästä työstä.

 

Jaa sivu: