— Suvi Reijonen

Puheenjohtajuudesta ja politiikasta

Vihreiden vaaleissa kärsimä tappio oli merkittävä ja tapahtui kaikkialla maassa, mutta erityisesti siellä, missä kannatuksemme on aikaisemmin ollut vahva.

Tappion analyysi on tärkeää, jotta siitä voitaisiin oppia uutta, tekemään asioita toisin ja paremmin.

Äänestäjien antaman palautteen perusteella suurin äänestäjiä vieroittanut syy on ollut hallitusyhteistyö. Emme onnistuneet työllämme herättämään luottamusta kaikissa niissä, jotka olivat meitä neljä vuotta sitten äänestäneet. Tämä koettu epäluottamus altisti ihmiset sille, että heidän oli helppo, tai ei ainakaan niin vaikea siirtyä äänestämään jotain toista puoluetta.

Usein kritiikki kohdistui tehtyyn hallitusyhteistyöhön. Kritiikki hallitusyhteistyötä kohtaan on koostunut erilaisista tekijöistä - yleisestä kritiikistä sitä kohtaan, että olemme olleet mukana porvarihallituksessa sekä pettymys erilaisiin yksittäisiin päätöksiin, jotka ylittivät äänestäjän sietokyvyn.

Yksittäisistä kysymyksistä ydinvoima on ollut merkittävin asia. Se on ollut äänestäjille iso kysymys, ei pelkästään energiapoliittisena ratkaisuna, vaan myös Vihreiden identiteettiin liittyvänä periaatteellisena kysymyksenä. Kaikki meidän äänestäjämme eivät pystyneet sulattamaan sitä ratkaisua, että jatkoimme hallituksessa hävittyämme ydinvoimaäänestyksen.

Yksi vaaliteemoistamme ja äänestäjiä eniten huolestuttavista kysymyksistä on yhteiskunnan eriarvoistuminen. Emme onnistuneet tässä asiassa vakuuttamaan tarpeeksi voimakkaasti. Se johtui mielestäni siitä, että meistä ei välittynyt hallituspuolueena tarpeeksi elettyä tunnetta köyhyyden vähentämisessä. Halusimme myös luonnollisesti puolustaa hallituksen tekemiä parannuksia perusturvaan – olivathan ne aiempaa paljon suurempia ja suurin osa niistä oli sellaisia, joita me itse olimme tuoneet hallitusohjelmaan ja neuvotelleet työn varrella. Ihmiset eivät ehkä tunteneet tai voineet luottaa siihen, että me olisimme kuitenkaan niitä, jotka ajaisivat näitä asioita tässä tilanteessa kaikkein parhaiten.

Ihmisten suhtautuminen vallankäyttöön ja hallitusyhteistyöhön on palautteen perusteella ollut erilaista äänestäjien keskuudessa: oikealla siirtyneet ovat halunneet ottaa kantaa suurimpaan puolueeseen. Monet halusivat varmistaa, etteivät perussuomalaiset olisi suurin puolue. Vasemmalle siirtyneet ovat kritisoineet hallitusyhteistyötä ja nähneet vasemmistoliiton ärhäkkäässä oppositiopolitiikassa paremman kannanotot vasemmistoliitossa eriarvoistumista vastaan.

Jos puolueelta siirtyy äänestäjiä moneen suuntaan, se tarkoittaa sitä, että meidän oma identiteettimme ei ole ollut tarpeeksi vahva ja vakuuttava.

Sen takia meidän kannattaakin nyt käydä pohdintaa tappion syistä. Olen joskus sen jälkeen, kun kunnallisvaaleissa 2004 kärsimme tappion runon, jonka nimi on tappion jälkeen. Siinä on kohta, jossa ihmiset istuvat ja etsivät syyllisiä, kunnes huomaavat, että ne olemme me itse.

Pohdintaa on käyty monilla sähköpostilistoilla ja olemme saaneet palautetta sähköposteissa ja jo nyt meillä on paljon eväitä jatkoon.

Keskustelu Vihreiden vaalitappiosta on ollut monipuolista ja rakentavaa. Monet tappioon johtaneet syyt ovat olleet yhteisiä päätöksiä. Silti puheenjohtaja kantaa vaalien tuloksesta muita selvästi suuremman vastuun. Minun vastuuni on myös pohtia sitä, miten Vihreät voivat parhaalla mahdollisella tavalla oppia tästä tilanteesta, uudistua ja päästä uuteen alkuun.

Tarvitsemme alun, jossa voimme reippaasti ja rohkeasti puolustaa niitä arvoja, joille saimme tuen eduskuntavaaleissa ja samalla pyrkiä saamaan toiminnallamme kasvavan tuen sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät meitä nyt käydyissä vaaleissa valinneet.

Olenko sitten oikea ihminen johtamaan meitä tulevina vuosina?

Olen totta kai onnistunut joissakin asioissa. Vihreät ovat olleet yhtenäinen joukko, joka on yhtenäisyytensä takia pystynyt saamaan läpi monia tärkeitä asioita, oli kysymys nyt siitä voiko Suomessa rakentaa Vuotoksen ja Kollajan, ja mitkä ovat politiikan pelisäännöt. Emme käyttäneet aikaamme turhaan kinasteluun.

Olen myös epäonnistunut monissa tärkeissä asioissa. Kaikki, jotka ovat tehneet työtä kanssani tietävät, että luonnonsuojelu, vanhat metsät ja niiden ihmeet ovat minulle tärkeämpiä ja rakkaampia kuin useimmat muut asiat elämässä. Lähdimme vaaleihin vahvalla ympäristöpainotuksella ja luonnonsuojelutavoitteilla. Haastoimme muita keskusteluun ja esityksiin luonnonsuojelusta, mutta tästä keskustelusta ei tullut osa vaalien valtavirtaa ja isoa teemaa, jossa puolueet olisivat toisiaan haastaneet. Tässä itselleni tärkeässä asiassa en siis onnistunut.

Isäni julkaisi tänä keväänä kirjan, joka kuten useimmat isäni kirjoituksista, käsitteli hänen taistolaista nuoruuttaan ja taistolaisuudesta luopumista. Taistolaisen politiikan voimakas kritiikki on asia, jonka kanssa olen kasvanut nuoruuteni. Kirjassaan isäni kirjoittaa isästään, joka oli nuoruudessaan lähellä IKL: ää mutta maltillistui myöhemmissä vaiheissaan. Luulen, että isän ja isoisän perintönä olen saanut rokotuksen fanaattisuutta vastaan. Olen harkitseva ja sovitteleva, joka välillä näyttäytyy poliittisena laimeutena. Ja käydyt vaalit, olivat kiihkeät, aika ei ollut maltillisuuden.

Olen usein liian pohdiskeleva: näen maailman monimutkaisena ja moniulotteisena, en mustavalkoisena. Tietty mustavalkoisuus on kuitenkin poliitikolle hyvä ominaisuus.

Vihreitä on kritisoitu ylimielisyydestä. Johtopäätösten tekeminen tästä on ollut vaikeaa. Ei ole ollut niin helppo tunnistaa, mistä kaikista asioista nämä syytökset johtuvat. Syytös liittyy varmasti siihen, että monet meistä ovat koulutettuja, ehkä myös kaupunkilaisia. Ihmiset eivät näe, että olemme viettäneet sellaista elämää, että olemme kärsineet tai kokeneet tappioita. Tämä ei monen kohdalla pidä paikkaansa; moni meistä ei tule hyväosaisista oloista. Mutta monien asuminen kaupungeissa tai kouluttautuneisuus on ollut asioita, joista tämä mielikuva on syntynyt.

Joskus tuntuu siltä, että halua suojella ympäristöä tulkitaan ylimieliseksi. Monesti koetaan, että on ylimielistä tai ylevää puhua ympäristöstä eikä juuri niistä asioista, joita ihmiset juuri sillä hetkellä kokevat. 

Mutta varmasti vaikutelma ylimielisyydestä liittyy myös minuun. Tämä kysymys on ollut itselleni vaikea, koska en, itsetutkiskelun jälkeenkään, ole ylimielinen. Pidän ihmisistä ja maailmasta ja suhtaudun ihmisiin avoimesti ja innostuneesti kuten yleensäkin elämän ilmiöihin olivat ne sitten minulle myötäsukaisia tai eivät.

Toisaalta olen ehkä jonkin verran ylpeä. Inhoan selittelyä, turhaa anteeksipyytelyä ja jälkiviisautta. Ehkä tämä ominaisuus on vaikuttanut siihen, millaisen kuvan meistä on saatu hallituskaudella. Jos olemme saaneet neuvoteltua jonkun kohtuullisen tuloksen meille, en ole jäänyt harmittelemaan sitä, mitä olisi voinut tehdä lisää tai toisin.

Olen myös syntynyt ja kasvanut Helsingissä, eikä sitä tosiasiaa voi muuttaa enää miksikään.

Ominaisuuksiini palaan vielä lopuksi lyhyesti.

Puolueen tilanne ei ole huonon huono. Oppositiossa on suuria mahdollisuuksia, voimme kirkastaa ne linjat, jotka ovat vihreitä.

Hallituksessa kaikkien moraalinen poliittinen velvollisuus on se, että tehdään sellaisia poliittisia päätöksiä ja kompromisseja jotka vaikkapa nostavat pienimpiä päivärahoja. Oppositiossa velvollisuus on mennä ulos, saada sitä tietoa, että mitkä ovat ihmisten kaikkein ankeimmat ja kaikkein toivottomimmat tilanteet, miltä suomalainen köyhyys tuntuu. Hyvä mennä ulos maailmaan ja oppia menestyksestä, innostuksesta, millaisia ovat menestyvät yritykset ja millä tavoin löytyy reittejä ulos toivottomuudesta ja mistä löytyy kukoistus ja hyvät ratkaisut.

Oma ehdotukseni Vihreiden politiikan kahdeksi kärjeksi ylitse muiden:

1. Vihreä talous

2. Köyhyyden vähentäminen

Vihreä talous siksi, että meidän täytyy rakentaa tulevina vuosina Suomi uudelleen, ja osallistua täällä tehtävällä työllä siihen, miten maailma rakennetaan uudelleen. Vihreä talous tarkoittaa uusia työpaikkoja ja yrityksiä. Vihreä talous tarkoittaa sitä, että nykyistä useampi on mukana työelämässä omalla panoksellaan. Vihreä talous on taloutta jossa luonnonvarojen ja energia kulutuksen kasvu taitetaan. Vihreä talous ei syö tulevilta sukupolvilta, vaan suojelee metsänsä, suonsa ja vetensä tulevaisuuden ihmisten elämää varten.

Köyhyyden vähentäminen siksi että yhteiskunnan eriarvoisuus on tämän hetken suurin huoli suomalaisessa yhteiskunnassa. Kapeiden tuloerojen yhteiskunta, on hyvä yhteiskunta. Köyhyyden vähentäminen siksi, että uskon Suomessa tarvittavan tähän juuri Vihreiden linjaa, jossa samaan aikaan parannetaan perusturvaa ja raivataan ihmisille reittejä töihin ja oman elämänsä rakentamiseen. 

Me tarvitsemme mielestäni syvempää ymmärrystä ihmisten vaikeuksista, köyhyydestä ja siitä, mikä tekee ihmiset synkiksi ja lannistuneiksi. Tarvitsemme myös ymmärrystä menestyksestä. Miten luodaan toimivia ratkaisuja, kunnianhimoisia yrityksiä ja asioita jotka onnistuvat.

Olen miettinyt asiaa pitkään ja jopa viime metreille - ja olen käytettävissä puolueen puheenjohtajaksi.

En siksi, että olisin tähän mennessä ollut hyvä kaikessa mitä teen, vaan oikeastaan juuri siksi, että tästä tappiosta oppiminen on tällä hetkellä paras ominaisuuteni.

Olen valmis olemaan oppositiopuolueen puheenjohtaja, joka selkeyttää ihmisille Vihreiden linjaa ja tekee työtä meille vaikeiden kysymysten tekemisestä ymmärrettäväksi ihmisille.

Olen valmis olemaan ahkera siinä, että onnistuisimme paremmin yhdessä saamaan ihmiset ymmärtämään ja tukemaan Vihreiden linjaa.

Olen valmis olemaan utelias ja työteliäs jotta saisimme käyttöömme uusia ideoita ja ymmärtäisimme maailmaa paremmin.

Kaikissa asioissa tuskin tulen muuttumaan tyystin toisenlaiseksi. Olen helsinkiläinen, vähän pohdiskeleva ja ylpeä joistain asioista jatkossakin.

Ajattelen myös, että on hyvä, että tulen haastetuksi näissä ajatuksissa. Tarvitsemme mielestäni seuraavien viikkojen aikana keskustelua, jossa mikään ei ole itsestään selvää. Me voimme myös olla ensimmäinen puolue joka järjestää jäsentensä äänestyksen puheenjohtajasta, sekä linjasta että ihmisestä. Jäsenten äänestyksen yhtenä vaihtoehtona olo olisi minulle suuri kunnia.

Toimiminen oppositiossa antaa Vihreille hyvät mahdollisuudet tuoda ihmisille esiin juuri meidän, Vihreiden linja.

Puolueen linjaa ei voi tuoda esiin yksinomaan eduskunnassa, vaan sen pitää näkyä kaikessa puolueen toiminnassa.

Kun olimme hallituksessa päättämässä asioista, meidän moraalinen velvollisuutemme oli laittaa energiamme siihen työhön, jossa neuvoteltiin pienimmän äitiyspäivärahan korottamisesta tai ihmisten oikeudesta opiskella työttömyysturvalla. Nyt meidän velvollisuutemme on suunnata tarmomme ja toimintamme siihen, että olemme aikaisempaa paremmin kiinni ihmisten arjen todellisuudessa, ja erityisesti sen vaikeissa kohdissa.

Olen valmis kiertämään maata ja olen tehnyt sitä tähänkin asti. Mutta sitä faktaa, että olen Helsinkiläinen ja syntynyt Helsingissä ei nyt tässä vaiheessa oikein voi muuttaa.

Vaalitappion jälkeen tarvitsemme keskustelua puolueen linjasta, sen olemuksesta ja sielusta.

Keskusteluun tarvitaan kaikkien näkemykset. Tarvitaan puolueen päätöksentekijöiden arviot ja pohdinnat siitä, mitä voimme oppia ja tehdä toisin. Tarvitsemme keskusteluun mukaan puolueen vanhat ja uudet jäsenet, mitä he ovat valmiita tekemään, minkälainen toiminta paremman yhteiskunnan puolesta saa heidän innostumaan. Tarvitsemme niin pitkäaikaisten, uusien kuin entistenkin äänestäjien näkemyksiä puolueesta, sen linjasta ja toiminnasta. Saamme mielestäni olla kiitollisia siitä, että niin iso joukko äänestäjiä on jo nyt osallistunut tähän keskusteluun ja tarjonnut meille oman näkemyksensä siitä, mitä on tapahtunut.

Toivon myös, että minua haastetaan näistä kysymyksistä. Nyt kannattaa keskustella politiikasta mutta myös henkilöistä. Olisimme Suomessa ensimmäinen puolue, joka äänestäisi koko jäsenistönsä voimin puolueen puheenjohtajasta ja minulle olisi kunnia olla tällaisen äänestyksen kohteena.

Jaa sivu: