— Suvi Reijonen

Heidi Hautalan puhe Vihreiden puoluekokouksessa Kuopiossa

Hyvä puoluekokousväki,

Neljä viikkoa sitten hallitustunnustelija Jyrki Katainen oli muodostamassa hallitusta perussuomalaisten kanssa. Ensi töikseen hän joutui järjestämään heille vapaat kädet Portugalin tukipaketista äänestettäessä. Vastuu oli sysätty osalle oppositiota ja eduskunnalle kokonaisuudessaan, jotta uusi hallitus pääsisi pälkähästä.

Olin ajatellut vaalien jälkeen, että perussuomalaiset oli otettava hallitukseen, jotta he pääsisivät mahdollisimman pian näyttämään, mihin pystyvät. Kokemus monista muista Euroopan maista osoittaa, että näin ihmisille paljastuu, miten vähän ratkaisuja kansallismielisillä populistipuolueilla on tarjota. Lisäksi sisäiset erimielisyydet ovat olleet omiaan takaamaan, että näillä puolueilla on usein varsin lyhyt puoliintumisaika.

Perussuomalaiset osoittivat kuitenkin jo hallitusneuvotteluissa, ettei niistä ole kantamaan vastuuta. Eurooppa-politiikka on olennainen ja keskeinen osa Suomen politiikkaa. Siksikin vihreitä tarvitaan hallituksessa. Kansallismieliset populistipuolueet vaativat vähemmän EU:ta puolustaessaan kadotettua kansallista suvereenisuutta. Euron kriisi osoittaa, että tarvitaan enemmän eikä vähemmän Euroopan unionia. Vain siten jäsenvaltiot eivät enää pääse kaatamaan vastuuta taloudenpitonsa laiminlyönneistä toistensa niskaan.

Luopuminen ja lähteminen eurosta on ajatuskoe, jonka seurauksia en tässä lyhyessä puheenvuorossa tohdi lähteä ennustamaan. Ei Kaliforniakaan voi irtautua dollarista ja devalvoida.

Yhteinen valuutta vaatii yhteistä talous- ja finanssipolitiikkaa. Rahaunioni ilman poliittista unionia on juuri sellainen mahdottomuus, jota parhaillaan todistamme. Poliittisena unionina EU on liian vahva hajoamaan, mutta liian heikko toimiakseen kunnolla.

Vihreät ovat Eurooppa-puolueena aina edistäneet yhteistä talouspolitiikkaa. Olemme jo ennen muita vaatineet arvaamattomien finanssimarkkinoiden säätelyä, tiukkaa pankkivalvontaa, valuutanvaihtoveroa hillitsemään pikavoittojen tavoittelua ja epäreilun verokilpailun lopettamista jäsenmaiden välillä. Haluamme nykyistä suurempaa EU-budjettia, joka keskittyy talouden ja yhteiskuntien vahvistamiseen. EU:n kautta voidaan saada vähemmällä aikaan enemmän.

Ehkäpä kuuden puolueen hallitus, josta neuvottelut nyt jatkuvat katkettuaan yllättäen helatorstain aattona, kykenee myös vahvaan Eurooppa-politiikkaan, jonka myös kansalaiset hyväksyvät. Haluan antaa tunnustusta vihreiden kenttäväelle, jonka enemmistön äänin 23-16 tehtiin viime maanantaina päätös, ettei ”105”-neuvotteluissa enää olla mukana. Olisin varmaan puolueen johdon ja kansanedustajien tavoin itse kannattanut neuvottelujen jatkamista, mutta nyt näen, että päätös oli viisas.

Olen haaveillut hallituksesta, jossa keskusta ei estä EU:n maatalouden ympäristötuen ehtojen muuttamista siten, että Itämeri oikeasti alkaa puhdistua. Nyt on osoitettu, että on käynyt juuri päinvastoin.

Vuotoksen altaalle on vihdoin pantava stoppi. Piste. Uuden hallituksen on valmistauduttava seuraamaan tietä, jolla esimerkkiä näyttävät Saksa, Sveitsi ja toivottavasti huomisen kansanäänestyksen jälkeen myös Italia, luopuessaan ydinvoimasta.

Vihreiden on käännettävä suunta myös geenimuuntelupolitiikassa, jossa hallitus toisensa jälkeen on Suomessa antanut vallan virkamiehille luottaa sokeasti vakuutteluihin, että riskejä ei ole. Nyt on paljastunut, että EU-komissio on ollut vuosien ajan tietoinen tutkimuksista, jotka osoittavat glyfosaatti-rikkaruohomyrkyn aiheuttaneen eläinkokeissa synnynnäisiä epämuodostumia. Valtaosa nyt käytössä olevista GMO-kasvilajikkeista on nimenomaan tehty kestämään glyfosaattia.

Hyvät ystävät,

Euroopan unionia ei tarvita vain meitä sen kansalaisia varten. EU:lla on maailmassa missio. Viidestä miljardista ihmisestä tällä planeetalla vain yksi miljardi elää oikeusvaltion oloissa. Saan itse olla mukana toteuttamassa tehtävää, jossa pyritään ottamaan ihmisoikeuksien puolustaminen sekä oikeusvaltion ja demokratian edistäminen olennaiseksi osaksi kaikkea unionin ulkopolitiikkaan. Lissabonin sopimus velvoittaa unionia siihen entistä enemmän.

Unionin uuteen ulkosuhdepalveluun on saatu vahva ihmisoikeusorganisaatio. EU:n jokaisessa edustustossa maailman eri maissa on oltava vastuutaho, joka huolehtii unionin ihmisoikeusvelvoitteiden toteutumisesta. Jokaisessa edustustossa on vastustettava kidutusta, puolustettava naisten ja lasten oikeuksia, tuettava kansainvälistä rikosoikeutta, tehtävä yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan kanssa ja suojeltava ihmisoikeuspuolustajia. En liioittele sanoessani, että tätä muutosta johdetaan ja inspiroidaan Euroopan parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokunnasta. Toimimme hyvässä yhteisymmärryksessä Catherine Ashtonin, kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen, näille pyrkimyksille alttiiden jäsenvaltioiden, YK:n, Euroopan neuvoston ja muiden ihmisoikeustoimijoiden kanssa.

Arabien kevät on paljastanut, että EU on toiminut kaksinaamaisesti. On pidetty puheita ihmisoikeuksista ja demokratiasta, mutta samalla on tuettu diktaattoreja Tunisiassa, Egyptissä, Turkmenistanissa ja Vietnamissa. Kiinaa ja Venäjää on pidetty ”strategisina kumppaneina”, vaikka ne sortavat kansalaisia rajoittaen niiden perusvapauksia ja muita ihmisoikeuksia.

Itsevaltaiset hallitsijat aivan ilmeisesti vertailevat keskenään muistiinpanojaan, niin samanlaisia ovat niiden rikoslakien nimikkeet. Heidän mielikuvituksellaan ei ole rajoja. Syyrialainen ihmisoikeusasianajaja Haytham Al-Maleh tuomittiin kolmen vuoden vankeuteen siitä, että hän ”levitti vääriä tietoja, jotka saattoivat vahingoittaa kansallistunnetta”. Saudi-Arabiassa riittää, että ”häiritsee muita”.

EU:n on luovuttava kaksista korteistaan, ja tehtävä ihmisoikeuksista osa korkeimman tason poliittista vuoropuhelua. EU:n jäsenvaltioiden hallitusten on toimittava yhteisessä ulkopolitiikassa avoimemmin, nyt moni piiloutuu yhteisen selän taakse. On toimittava enemmän kansalaisyhteiskuntien, eikä vain valtioiden kanssa. Arabikevät saanut aikaan vakavan itsetutkiskelun Brysselissä, ja sen täytyy johtaa muutokseen. Se näkyy nyt jo muun muassa EU:n uudessa naapuruuspolitiikassa.

Mahdollisuuksien ikkuna on auki, ehkä vain hetken aikaa. On toimittava nyt. Ja Pekka, lämpimät onnittelut! Tehtävä Napapiirillä (PH:n v. 1983 toimittaman vihreän pamfletin nimi) saa uusia ulottuvuuksia.

 

Jaa sivu: