— Suvi Reijonen

Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtajan Ville Niinistön puhe Vihreiden puoluekokouksessa

Tänä päivänä tarvitaan vihreitä enemmän kuin koskaan. Sen huomaa jo siitä, että hallitusneuvotteluistakaan ei tunnu tulevan mitään ilman että vihreät ovat mukana. Vaikka vaalituloksen perusteella emme oikein edes itse sinne halunneet.

Vihreitä tarvitaan, ei vain sillanrakentajina tilanteessa, jossa on kyettävä ylittämään kuiluja vaikea vaalituloksen jälkeen, vaan myös ylittämään siltaa kestämättömästä elämäntavastamme kohti ekologisesti ja sosiaalisesti hyvinvoivaa yhteiskuntaa.

Ihmiskunta kohtaa samanaikaisesti ilmastokriisin ja talouskriisin. Nyt tarvitaan poliittisia liikkeitä, joilla on ratkaisuja koko talousjärjestelmämme ja elämäntapamme muuttamiseksi kestäväksi niin ihmisille kuin ympäristöllemmekin.

Suomessa luottamus poliittisen järjestelmään on horjunut. Viime vaalikauden vaalirahakohut ovat tuoneet näkyväksi sen, että suomettuneisuuden ajan suljetuissa kabineteissa toteutettu konsensuspolitiikka ei vastaa avoimen demokratian edellytyksiä. Suomessa ihmiset uskovat omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa vähemmän kuin useimmissa muissa länsimaissa.

On aika jännää, että Suomessa ihmiset voivat pitää politiikkaa vitsinä, vaikka sillä vaikutetaan ihmisten elämään hyvin moninaisesti. Me poliitikot saamme kiittää itseämme. Sitä niittää mitä kylvää.

Samalla monet kokevat, että työelämä on muuttunut epävarmemmaksi. Sosiaaliturva ei vastaa ihmisten arjen tarpeisiin. Talouden globalisaatio voi tuntua pelottavalta. Yhdellä päätöksellä voi siirtyä satoja työpaikkoja Salosta Shanghaihin.

Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana eriarvoisuus on Suomessa lisääntynyt. Köyhyyden lisääntymisessä kaikkein huolestuttavinta ovat orastavat merkit köyhyyden periytyvyydestä. Hyvinvointiyhteiskunnan perusta on rapautunut.

Ihmisten yhdenvertaisuuden kannalta huolestuttavaa on myös lisääntyvä suvaitsemattomuus. On inhimillistä, että vaikeina aikoina ihmisillä on tarvetta etsiä syytä ongelmiin.

On silti käsittämätön silmänkääntötemppu, että Suomessa painopiste on siirtynyt hyvinvointipalvelujen turvaamisen ja eriarvoisuuden vähentämisen kaltaisien todellisten ongelmien ratkaisemisesta eri väestöryhmien väliseen vastakkainasetteluun.

Vihreät on liike, joka etsii tietä kohti kestävää yhteiskuntaa kaikissa näissä kysymyksissä. 

Olemme tehneet viimeiset neljä vuotta hallituksessa töitä perusturvan vahvistamiseksi, sosiaaliturvan uudistamiseksi, yhdenvertaisuuden vahvistamiseksi, ilmastopolitiikan edistämiseksi ja kestävän vihreän talouden rakentamiseksi. Olemme myös monessa tavoitteessa onnistuneet.

Miksi sitten vaaleissa kävi niin kuin kävi?

Hallituksessa saimme aikaan merkittäviä saavutuksia, mutta hukkasimme samalla jotain itsestämme.

Vihreät on aina ollut suomalaista yhteiskuntaa uudistava voima.

Koijärveltä Brysseliin olemme ajaneet avoimempaa ja kansanvaltaisempaa päätöksentekoa, oikeudenmukaisuutta, kohtuullisuutta, ihmisarvoa ja luonnon säilyttämistä tuleville sukupolville. Parempaa ja oikeudenmukaisempaa maailmaa. Oikeutta elää haluamallaan tavalla tasa-arvoisessa yhteiskunnassa. Olemme tuoneet toivoa siitä, että maailma voisi olla parempi paikka meille jokaiselle.

Viimeisenä neljänä vuotena olemme puhuneet aivan liian vähän vihreästä tulevaisuudesta. Samalla kun suomalaisten luottamus politiikkaan on heikentynyt vaalirahakohujen ja skandaalilööppien myötä, vihreiden uudistusvoima on heikentynyt.

Miksi? Olemme tyytyneet hallituksessa neuvottelemaan pieniä edistysaskelia ja torjumaan taka-askelia hetkenä, jolloin vanhaan ja sulkeutuneeseen politiikantekoon kyllästyneet ihmiset ovat kaivanneet rohkeutta, avoimuutta ja vaihtoehtoja vaihtoehdottomuudelle.

Ihmiset kaipaavat näkemystä siitä, miten talouden ja työelämän epävarmuuteen voidaan saada turvaa. Siitä miten arjen hyvinvointia ja ihmisten omaa elämänhallintaa voidaan parantaa.

Emme ole riittävästi saaneet tuotua esille omia tavoitteitamme, vain hallituksessa saavutettuja kompromisseja.

Meistä on tullut harmaita, kun juuri nyt tarvitaan vihreitä. Juuri nyt tarvitaan vihreää avoimuutta, ihmisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä ja uuden luottamuksen rakentamista. Tämä uudistusvoima on meidän löydettävä takaisin. Sen me voimme tehdä yhdessä.

Tämä vihreän avoimuuden korostaminen kannattaa aloittaa omasta sisäisestä työstämme. Meidän vahvuutemme on aina ollut se, että olemme avoin kansanliike, jossa asemaa enemmän painavat argumentit.

Olen itse osaltani ek-ryhmän puheenjohtajana vastuussa viime vuosien valinnoistamme. Viime vuosina olen kaivannut sitä, että puolueen ja eduskuntaryhmän johto olisi saanut enemmän palautetta jäsenistöltä työstämme hallituksessa.

Hallitusvastuussa on aina se vaara, että päivänpolitiikan oravanpyörä vie mukanaan.

Jäsenistön tehtävänä on olla tuntosarvinamme. He voivat aistia ihmisten arjen toiveita sekä haastaa vihreiden pitkän aikavälin tavoitteiden kautta hallitussaavutuksiamme.

Meille kävi hallituksessa oikeastaan juuri siten mitä me halusimme välttää.

Ajauduimme hallinnoimaan tärkeitä uudistuksia, mutta emme saaneet kerrotuiksi ihmisille, minkälaista yhteiskuntaa näillä ratkaisuilla tavoittelemme. Tyydyimme myös muutamiin heikkoihin kompromisseihin. Sisäisesti sitouduimme hallitustyöskentelyyn niin, että keskustelimme itsekriittisesti liian vähän niin yksittäisistä ratkaisuista kuin aatteellisista kokonaisuuksistakin.

Nyt onkin tärkeää palauttaa itsekriittinen, mutta samalla kokoava ja tavoitteellinen sisäinen keskustelu vihreän liikkeen voimavaraksi.

Se, mistä olemme nyt huolissamme, on käännettävä vahvuudeksi. Nyt on suunnattava katse märehtimisen sijaan eteenpäin.

Sisäistä keskustelua voidaan käydä kahdella tavalla. Kaivaa keinotekoisia vastakkainasetteluja sisällämme, tai pyrkiä kokoamaan vihreitä vahvaan uskottavaan tulevaisuusvisioon.

Vaalitappiossa on uuden alun siemen. Meidän on kirkastettava tulevaisuuden ratkaisujamme.

2000-luvun ihmiskunnan suurin haaste on sosiaalisesti oikeudenmukaisen yhteiskunnan rakentaminen, jossa ihmisen toiminta on asetettu luonnon kantokyvyn rajoihin. Ilmastokriisi, luonnonvarojen rajallisuus, talouskriisi ja työelämän murros haastavat meitä rakentamaan hyvinvointia uudelta pohjalta.

Tämä vihreä kestävän yhteiskunnan missio erottaa meidät yhä kaikista muista puolueista. Pitkäjänteinen ihmisten ja luonnon kokonaisetu ohjaa vihreiden politiikkaa, eivät lyhytjänteiset eturyhmäintressit. Tätä missiota on nyt teroitettava, ja samalla vahvistettava asemaamme toteuttamiskelpoisten utopioiden puolueena.

Näitä asioita meidän on mietittävä yhdessä. 

Miten vähennämme köyhyyttä, kavennamme tuloeroja ja lisäämme ihmisten onnellisuutta?

Ilmastokriisin torjuminen ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen edellyttävät mittavia muutoksia tapaamme elää, kuluttaa ja hyödyntää luonnonvaroja. Miten kokoamme riittävän vahvan poliittisen koalition toteuttamaan ilmastonmuutoksen torjunnan ja luonnonsuojelun vaatimat nopeat toimet tinkimättä ihmisten onnellisuudesta ja hyvinvoinnista?

Miten kehitämme sisäistä toimintaamme niin, että jokaisella vihreällä jäsenellä on mahdollisuus vaikuttaa aktiivisesti linjauksiimme niin päivänpolitiikassa kuin ohjelmatyössämme?

Miten madallamme kynnystä tulla mukaan liikkeeseemme ja olla samaan aikaan rohkea uudistusmielinen liike, joka uskaltaa haastaa väitettyjä totuuksia, mutta samaan aikaan suvaitsevainen ja kokoava liike, johon jokainen vihreästi ajatteleva koko Suomessa on lämpimästi tervetullut?

Näitä keskusteluja varten puoluekokous on hyvä paikka aloittaa. Erittäin hyvää puoluekokousta kaikille.

Jaa sivu: