— Soininvaara Osmo

Osmo Soininvaaran ryhmäpuheenvuoro budjetin palautekeskustelussa

Arvoisa puhemies

Tämä budjetti meni sekä hallituksessa että eduskunnassa rutiinilla, koska hallituspuolueet olivat paneutuneet asiaan pitkään, perusteellisesti ja vaiheikkaasti touko-kesäkuussa. Toteutettiin vain, mitä Säätytalolla oli sovittu.

Valiokunnan lisäykset budjettiin olivat maltillisia ja pääasiassa oikeansuuntaisia. Vihreät ovat erityisen tyytyväisiä lisäyksistä ympäristönsuojeluun ja joukkoliikenteeseen.

Talouden näkymien synkentyessä on syytä varautua budjettikehysten uudelleenarviointiin. Vihreät ovat tähän valmiita. Kannatamme vahvaa hyvinvointiyhteiskuntaa emmekä halua tehdä sitä velaksi, mikä on luonnollista jo ajatellen vihreiden kannattajakunnan nuoriin painottuvaa ikäjakaumaa.

Yhä on useammin sanottu, ettei meillä enää olisi varaa hyvinvointiyhteiskuntaan. Asia on pikemminkin päinvastoin.

On tullut suosituksi laittaa maita paremmuusjärjestykseen milloin minkäkin kriteerin perusteella. Oli kilpailu melkein mikä hyvänsä, hyvinvointivaltiot - Pohjoismaat, Hollanti, Saksa ja Kanada - löytyvät kärjestä. Vahva sosiaaliturva, kaikille avoin koulutus ja hyvät julkiset palvelut lisäävät maiden kilpailukykyä eivätkä heikennä sitä. Suomi kuului Euroopan köyhiin maihin aloittaessaan hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisen, mutta kuuluu nyt menestyneimpien joukkoon.

Voidaan toki kysyä, että vaikka hyvinvointiyhteiskunta toimi erinomaisesti teollistumisen aikoihin, onko se tai ovatko jotkin sen piirteet vanhentuneita siirryttäessä osaamiseen perustuvaan jälkiteolliseen yhteiskuntaan?

Menestyksemme perustuu yhteiskunnan tasa-arvoisuuteen. Vain tasa-arvoisessa yhteiskunnassa koko ikäluokalla on tie kykyjensä mukaiseen menestykseen, jolloin koko lahjakkuusreservi on käytettävissä. Suomalaisen talousihmeen synnyttäneissä yrityksissä on johtopaikoilla runsaasti vaati-mattomista oloista peräisin olevia huippujohtajia. Toisenlaisissa oloissa he olisivat nyt ehkäpä pizzayrittäjinä kirkonkylänsä pizzeriassa menestyen sinänsä tässä ammatissa varmaankin varsin hyvin.

Periytyvä huono-osaisuus ja säätykierron hidastuminen ovat huolestuttavia merkkejä vahvuuksiemme rapautumisesta. Nämä merkit on otettava vakavasti. Ne eivät ole vain sosiaalisesti surullisia. Olemme menettämässä ainakin osan niistä vahvuuksista, jotka nostivat maamme köyhyydestä eturivin valtioiden joukkoon.

Arvoisa puhemies!

Toinen hälyttävä piirre on rakenteellisen työttömyyden kasvu. Jos työllisyysastettamme vertaa Ruotsiin, meiltä puuttuu työelämästä 250 000 ihmistä. Ero Ruotsiin selittyy kokonaan sillä, että Ruotsissa osatyökykyisten työllisyys on parempi kuin meillä ja että osa-aikatyötä tehdään Ruotsissa enemmän. Tällä on valtava merkitys julkiseen talouteen. Neljännesmiljoona maksajaa enem-män ja neljännesmiljoona tulonsiirroilla elävää vähemmän!

Mitään leikkauslistoja ei tarvita, jos tämä saadaan korjatuksi.

Työelämässämme vallitsee tulos tai ulos -periaate. Jos ei pysty sataprosenttiseen työpanokseen, joutuu töistä pois. Suljemme työmarkkinoiden ulkopuolelle osatyökykyiset ja myös ne, joiden osaaminen ei riitä tuottamaan elämiseen riittävää ansiotasoa. On tehtävä myös käytännössä mahdolliseksi yhdistää ansiotuloja ja tulonsiirtoja, jos ei pysty hankkimaan riittäviä ansiotuloja. Tältä osin SATA-komitea epäonnistui tehtävässään.

Siinä missä suomalainen isä tai äiti jää kokonaan pois töistä hoitaakseen lasta, ruotsalainen siirtyy osa-aikatyöhön. Ruotsin järjestelmässä yhtyvät päivähoidon ja kotihoidon vahvuudet. Osaaminen säilyy osa-aikatyössäkin. Me olemme tehneet tämän vaihtoehdon kannattamattomaksi sillä, että perhe menettää kotihoidontuen kokonaan, mutta joutuu maksamaan täysmääräisen päivähoitomaksun.

Arvoisa puhemies!

Edessä oleva julkisen talouden vakauttamisen ei tarvitse olla leikkauslistoja ja veronkorotuksia. Se voi olla myös parempaa politiikkaa.

Hallituspuolueiden budjettisovussa on esimerkiksi eräs julkisen talouden kestävyyttä selvästi pa-rantava yksityiskohta: alkoholistiäitien hoitoon on suunnattu kaksi miljoonaa euroa. Vaikka unohtaisimme inhimilliset näkö-kohdat kokonaan, on kymmeniä kertoja halvempaa hoitaa ja tukea päihderiippuvaista äitiä kuin hoitaa alkoholin pahasti vammauttamaa lasta. Valiokunnan lisäämä kaksi miljoonaa on hyvä asia, mutta asia ei ole tällä ratkaistu. Koska nykykäytäntö ei toimi, asia tulee organisoida uudestaan.

Arvoisa puhemies!

Olemme budjetissa pettyneitä rataverkon määrärahoihin. Jatkuvan määrärahataiston sijasta voi kysyä, onko asia organisoitu tyydyttävällä tavalla. Jos VR omistaisi rataverkon, se ei korjaisi Pohjanmaan rataa hitaasti pätkittäin, vaan ottaisi lainan ja tekisi työn kerralla ja paljon edullisemmin. Eikö Liikennevirasto voisi toimia kuin yhtiö ja käydä normaalit liikeneuvottelut VR:n kanssa ja optimoida investointinsa taloudellisesti?

Arvoisa puhemies!

Hyvinvointiyhteiskunnan tehtäviä on pitää kansa terveenä ja työkykyisenä. Sosiaalisten terveysero-jen kasvu ei kerro hyvää terveydenhuoltojärjestelmästämme. Monikanavaisuus vinouttaa toimin-taa pahasti ja tulee kalliiksi. Tämä pitää nyt korjata. On aika luopua yksityisen hoidon sairausvakuutuskorvauksista. Yksityislääkärien käyttö ei säästä julkisen terveydenhoidon menoja vaan lisää niitä, koska yksityislääkärit ovat kovin hanakoita lähettämään potilaitaan erikoissairaanhoitoon.

Vaikka terveyserot ovat kasvaneet, pääsääntöisesti suomalaiset ovat aiempaa terveitä ja elävät huomattavasti aiempaa pidempään. Tämä on otettava rohkeasti huomioon myös eläkepolitiikassa. Asian kanssa ei pidä aikailla ja ajatella, että nyt ei muka tarvitsisi tehdä mitään, koska seuraavat ikäluokat voivat sekä maksaa enemmän että olla itse töissä pidempään.

Jaa sivu: