— Pekka Haavisto

Pekka Haaviston ryhmäpuhe Afganistan-selonteosta

Arvoisa puhemies.

Afganistanin tilanne on vakava. Samaan aikaan, kun kansainvälinen yhteisö pyrkii lisäämään Afganistanin hallituksen ja armeijan omaa vastuuta poliittisesta ja turvallisuuskehityksestä, opposition näyttävät iskut myös pääkaupungissa Kabulissa ovat lisääntyneet.

Myös viime aikoina olemme nähneet pöyristyttävää naisiin ja siviileihin kohdistuvaa rikollisuutta: Presidentti Karzai armahti joulukuun alussa raiskauksen uhrin, joka oli tuomittu aviorikoksesta. Armahdus annettiin, kun uhri suostui menemään naimisiin raiskaajansa kanssa. Marraskuun lopussa Kunduzissa pakit saanut kosija heitti tyttöjen päällä happoa tuhoten heidän kasvonsa. Näitä happohyökkäyksiä on ollut myös koulua käyviä tyttöjä vastaan. Afganistanin naisten aseman puo-lustamisessa ollaan ihmisyyden ja ihmisoikeuksien perusasioissa. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ei voi perustella uskonnollisilla käsityksillä.

Suomi on ollut mukana ISAF-operaatiossa, jonka miesvahvuutta nyt vähennetään. ISAF on tärkeällä tavalla tukenut rauhaa ja vakautta Afganistanissa, ja suomalaiset rauhanturvaajat ovat tehneet tärkeää työtä – usein henkensä ja terveytensä uhalla. Kiitos heille siitä.

Jotakin on kuitenkin jäänyt puuttumaan. Ensimmäinen niistä on Karzain hallituksen oma sitoutuminen rauhan ja demokratian pelisääntöihin. Vaaliprosesseissa on ollut vilppiä ja huumekauppa on taas palannut osaksi Afganistanin poliittisen eliitin omaa varainhankintaa.

Toinen ongelma on ollut kokonaisvaltaisen rauhanprosessin puuttuminen. Hallituksen vastustajien kohtaamiseen asetetut ennakkoehdot eivät ole luoneet ilmapiiriä, jossa taistelevat osapuolet aidosti olisivat kohdanneet toisensa. Maltillinen oppositiokin on radikalisoitunut, ja Pakistanin puolelta on tuettu radikaaleja voimia Afganistanissa. Jos vielä voidaan neuvottelupöytään palata, se pitäisi tehdä välittömästi.

Suomen painopiste on nyt siirtymässä kehitysyhteistyöhön ja siviiliyhteiskunnan tukemiseen Afganistanissa. On toivottavaa, että tässä työssä otettaisiin erityisesti huomioon naisten ja lasten asema, demokratian tukeminen ja kansalaisjärjestöjen rooli Afganistanissa. Myös siviilikriisinhallinnan voimavaroja on lisättävä.

Arvoisa puhemies,

Lopuksi otan esille kaksi tärkeää asiaa. Ensimmäinen asia ovat CIA:n epäillyt vankilennot. Amnesty International on viime aikoina nostanut voimakkaasti esille epäilyksen, että näitä lentoja olisi tehty myös Suomen kautta. Suomen hallituksen on nyt avoimesti tuotava esiin kaikki faktat esimerkiksi matkustajaluetteloihin ja lentokenttämaksuihin liittyen. Tässä asiassa ei ole varaa eikä syytä vähättelyyn eikä tiedon peittelyyn.

Jos vankikuljetuksia on todellisuudessa tapahtunut, jonakin päivänä julkisuuteen tulee laittomasti vangittuja ja mahdollisesti kidutettuja ihmisiä, jotka kertovat kuljetuksensa laskeutuneen Helsinki-Vantaan lentokentälle ilman, että Suomen viranomaiset puuttuivat tilanteeseen. On parempi, että selvitämme näiden lentojen faktat mahdollisimman nopeasti itse.

Lopuksi haluan puhua uusveteraanien oikeusturvasta. Rauhanturvatehtävissä voi valitettavasti tapahtua kuolemantapauksia ja vammautumisia. Kun rauhanturvatehtävistä palataan kotiin, oma järjestelmämme henkisessä ja fyysisessä kuntoutuksessa ei toimi riittävän hyvin. On varmasti meidän kaikkien suomalaisten yhteinen toivomus, että rauhanturvatehtävissä vammautuneet saavat kaiken mahdollisen tuen täällä kotimaassa. Se on yhteinen velvollisuutemme.

Jaa sivu: