— Anni Sinnemäki

Sinnemäen ryhmäpuheenvuoro välikysymyskeskustelussa Euroalueen talouskriisistä

Arvoisa puhemies,

Perussuomalaisten välikysymyksessä luetellaan joukko asioita joihin Suomen ei pidä osallistua – oman tärkeimmän poliittisen yhteisönsä toimintaan ja päätöksentekoon. Siitä, mitä pitäisi tehdä, ei välikysymyksessä puhuta. Soini luettelee joukon nimekkäitä ekonomisteja jotka ovat kritisoineet euroa, mutta hän ei sano, että mitä perussuomalaiset ajattelevat markkaan siirtymisestä.

Mitä hyvänsä tästä kriisistä seuraakin ja syntyy, se ei ole mitään sellaista mitä perussuomalaiset ovat ajaneet. Näin siitä yksinkertaisesta syystä, että he eivät ole ajaneet mitään vaihtoehtoa tai uutta ratkaisua.

Välikysymyksessä ja yleisemminkin suomalaisessa keskustelussa, on nähty kriisin syynä nimenomaan tiettyjen maiden velkaantuminen liikaa. Perussuomalaiset korostavat sitä, että nimenomaan yhteisvaluutta on edullisten korkojen kautta aiheuttanut tämän velkaantumisen.

Ei tässä kriisissä ole kysymys ainoastaan julkisen talouden velasta. Monet nyt vaikeuksissa olevista maista eivät ennen vuoden 2008 finanssikriisiä olleet kovinkaan velkaantuneita. Esimerkiksi Irlanti ja Espanja olivat velkasuhteeltaan täysin normaaleja maita.

Mittavaa finanssikriisiä on aina seurannut vaikea reaalitalouden taantuma ja ongelmia rahoitus-markkinoilla. Näin riippumatta siitä, missä valuutassa kukakin on elänyt. Vaikeuksissa ovat myös euron ulkopuoliset maat, ja niissä elävät ihmiset. Tavallisten ihmisten arjessa leikkaukset palkoissa tai julkisissa palveluissa tuntuvat rankoilta valuutasta riippumatta.

Mitä Euroopassa ja Suomessa sitten pitää tehdä?

1) Maiden tulee huolehtia julkisesta taloudestaan paremmin kuin nyt. Ei ole järkevää velkaantua liikaa. Se lisää riippuvuutta rahoittajista, eikä korkea velka ole mikään erityinen merkki hyvinvoinnista. Taloutta on mahdollista tasapainottaa oikeudenmukaisella tavalla. Veronkierron estäminen ja harmaan talouden torjunta ovat myös talouden tasapainottamista. Suurimmassa osassa Euroopan maita on tehty eläkeuudistus – ja sekin on aivan oikeudenmukaista, että eliniän odotteen pidentyessä töitä tehdään pidempään.

2) Finanssisektorin sääntöjen ja riskinoton täytyy muuttua ja sektorin tulee voimakkaammin osallistua veronkantoon. Tätä työtä on Euroopassa finanssikriisin puhkeamisen jälkeen tehty, mutta vieläkin puuttuvat päätökset transaktioverosta ja muista finanssisektorin veroista. Myös veroparatiiseista iso osa on Euroopan unionin alueella. Tarvitsemme tiukempaa valvontaa ja automaattista tietojenvaihtoa, jotta voimme varmistua verotuloista. Tämä edellyttää perussuomalaisten kavahtamaa eurooppalaista sääntelyä.

3) Meidän täytyy rakentaa tulevaisuutta. Mahdollisuudet hallita velkaa liittyy omalla karulla tavallaan tulevaisuuden uskoon. Siihen, onko maalla tai maanosalla kykyä synnyttää uutta, luoda uusia työpaikkoja. Euroopan kohdalla tätä tulevaisuudenuskoa näyttää olevan vähemmän kuin muualla. Ja jos kaikki valtiot säästävät julkisia menoja mekaanisilla leikkauksilla, kasvun edellytyksiä löytyy tuskin silloinkaan. Meidän täytyy myös investoida, rakentaa uuden edellytyksiä. Paras kohde investoida on rakentaa ilmastopolitiikaltaan edistyksellistä, resurssitehokasta Eurooppaa.

Luonnonvarojen ylikulutus ja ilmastoriskien hallitsematon kasvu ovat lopulta paljon suurempia ongelma kuin nyt käsillä olevat rahoitusvakauden kriisi. Eurooppa tarvitsee uusia ideoita ja uusia työpaikkoja. Kaikki tarvitsemme sellaisen tavan elää, jolla saamme vähemmästä irti enemmän ja jolla emme tuhoa ympäristöämme. Uuden kestävän kasvun löytämiseksi EU:n tulee investoida energiatehokkuuteen ja resurssitehokkuuteen ja siirtyä miinus 30 prosentin päästövähennyksiin vuoteen 2020 mennessä.

Entä sitten akuutin kriisin hoitaminen?

On selvää, että jo nyt tekemämme päätöksen tiivistävät unionia. Siinä kohtaa perussuomalaiset ovat välikysymyksessään oikeassa. Me olemme riippuvaisia toisistamme ja nyt tunnustamme sen avoimesti samalla kun tiukennamme keskinäisten sääntöjemme valvontaa.

Ongelmissa olevia maita tulee lainoittaa välikysymyksenkin mukaan IMF:n kautta, mutta kysyjät unohtavat, että IMF olemme myös me. Sekä nykyinen että edellinen hallitus ovat ajaneet IMF:n merkittävää roolia kriisin hoidossa, ja tämä kanta on nykyään yleisesti hyväksytty Euroopassa. Konkreettisesti sekin tarkoittaa meidän rahoitusosuutemme kasvua.

Kun arvioidaan tämän kriisin kehittymistä euroalueella, on mielestäni paikallaan tunnustaa, että osa ongelmista liittyy euroalueen rakennelmaan ja ennen kaikkea keskuspankin rooliin.

EKP ei ole keskuspankki samassa mielessä kuin muut keskuspankit ovat, ja sen perinteisen roolin kapeus on osaltaan lisännyt markkinoiden epävarmuutta. Uskon, että kriisistä ulos selviämistä auttaisi se yhdistelmä, jossa maat todella vakauttavat julkista taloutta ja jossa EKP samalla ottaa perinteistä laajemman roolin, kuitenkin itsenäisesti.

Jaa sivu: