— Soininvaara Osmo

Osmo Soininvaaran ryhmäpuhe valtiontalouden kehyksistä

Arvoisa puhemies!

Hallituksen kehyspäätös on mittakaavaltaan oikea. Yritys pienentää budjettivajetta nopeammin voisi kasvattaa työttömyyttä, ja vähempi olisi merkinnyt vaarallista velkaantumista. Valittu linja vastaa osapuilleen hallitusohjelmassa sovittua, puolet menoleikkauksia ja puolet veron korotuksia. On makuasia, pidetäänkö kuntien valtionosuuksien lisäleikkauksia menosäästönä vai kunnallisveron korotuksena.

Kehyspäätöksen yksityiskohdista löytyy paljon hyvää.

Hyvä kompromissi syntyi arvonlisäverosta ja sitä täydentävistä pienituloisia suosivista verovähennyksistä.

Hiilidioksidikomponentin lisääminen energiaverossa johtaa toivottavasti maakaasun asettamisen kivihiilen edelle ajojärjestyksessä kaukolämmön tuotannossa siellä, missä nämä ovat toistensa vaihtoehtoja.

Liikenneratkaisuissa on hyvää niiden raidepainotteisuus.

Hyvin iloisia vihreät ovat siitä, että työmarkkinatuessa luovutaan puolison tulojen vaikutuksesta tukeen. Pitkäaikaistyötönkin voi tämän jälkeen perustaa perheen ja perheissä, joissa molemmat puolisot ovat työttömiä, toinen voi ottaa vastaan tarjotun työn, vaikka toinen jäisi työmarkkinatuen varaan.

Kehitysyhteistyömäärärahojen osalta on tärkeää kehyspäätöksen mukaisesti varmistaa, että päästöoikeuksien huutokaupasta saatuja tuloja ohjataan kehitysyhteistyöhön, jotta hallituksen sitoumus saavuttaa 0,7 prosentin kansantulo-osuudesta voidaan saavuttaa.

Paljon ikävääkin löytyy. Aika huonosti olisi rahaa käytetty, jos yli miljardin euron menoleikkaukset voisi tehdä kivuttomasti.

Murheissamme olemme koulutuksen ja tieteen budjettien karsimisesta. Suomen menestyksen globaalissa taloudessa tulisi perustua korkeaan osaamiseen. Opetukseen ja tieteen tekoon kohdistuvat leikkaukset toimivat tätä vastaan. Asiaa yritetään paikata yritysverotuksen puolella T&K toiminnan ja busines -enkelien verotuilla. Tarkoitus on hyvä, mutta keinossa saattaa olla hiomista. Hallituspuolueet saattavat joutua palaamaan asian äärelle ajatuksena säilyttää hyvä päämäärä mutta harkita keinoa.

Arvoisa puhemies!

Suomen lähiajan talous on eurooppalaiset olosuhteet huomioon ottaen hyvässä kunnossa. Ongelmamme ovat kauempana. Taloutemme ei ole pitkällä aikavälillä kestävällä pohjalla. Jos verotus ja valtion menojen perusteet pysyisivät ennallaan seuraavina vuosikymmeninä, väestön ikääntyminen painaisi julkisen talouden rankasti alijäämäiseksi. Pitkän ajan tasapaino edellyttäisi kymmenen miljardia enemmän tuloja tai kymmenen miljardia vähemmän menoja. Tätä kutsutaan kestävyysvajeeksi. Vaikka julkinen taloutemme on vielä lähes tasapainossa, tosiasiassa otamme koko ajan velkaa tulevaisuudelta.

Suomi ei ole tässäkään asiassa eurooppalaisittain huono. Melkein kaikki Euroopan maat kärsivät samasta ongelmasta, jonka perussyy on väestön ikääntyminen ja eläkeläisten määrän kasvu. Vain Ruotsi ja Saksa ovat kuivilla. Ruotsissa pitkän ajan talous on yhtä paljon ylijäämäinen kuin meidän on alijäämäinen. Siellä pitäisi siis veroja alentaa tai menoja lisätä.

Mitä Ruotsi ja Saksa ovat tehneet toisin? Molemmat ovat parantaneet menestyksellisesti huoltosuhdettaan työperäisen siirtolaisuuden avulla. Molemmat ovat myös tehneet viimeisen kymmenen vuoden aikana määrätietoisia toimia, joilla on puututtu rakenteelliseen työttömyyteen ja pidennetty työuria. Poliittisesta ideologiasta se ei näytä olevan kiinni. Ruotsissa ne toteutti porvarihallitus ja Saksassa Schröderin punavihreä hallitus. Toimenpiteet olivat kovia eivätkä ne ole menneet riidattomasti, mutta niiden ansiosta Ruotsi ja Saksa välttyvät sellaisilta ikäviltä päätöksiltä, joita me joudumme tässäkin raamibudjetissa tekemään. – kuten esimerkiksi nuo opetukseen ja tieteeseen kohdistuvat säästöt.

Raamibudjettiratkaisussa on määrätietoisia askelia tähän suuntaan. Merkittävä panostus nuorten yhteiskuntatakuuseen on hatunnoston arvoinen oloissa, joissa vähän kaikesta joudutaan karsimaan. Hyviä ovat myös kirjaukset työn ja tulonsiirtojen paremmasta yhteensovituksesta, joiden tarkoituksena on helpottaa työttömien tarttumista edes tilapäisiin työmahdollisuuksiin. Asumistukea pitkäaikaistyötön saisi työllistymisen jälkeen nostaa pidempään entisen suuruisena. Työllistymisbonus merkitsee työttömyyskorvauksen ja palkan nostamista vähän aikaa päällekkäin.

Työttömän verokortti turvaisi työttömän talouden vakauden hänen ottaessaan jonkin tilapäisen työn. Työttömyyskorvaus tulisi tilille katkeamattomana entisen suuruisena. Yhteensovitus tehtäisiin palkan puolella pidättämällä puolet palkasta palautuksena työttömyyskassalle tai Kelaan. Lopputulos olisi sama kuin nytkin, mutta ilman vaaraa katkoksista tuloissa.

Arvoisa puhemies!

Seurauksena Euroopan talousvaikeuksista on maamme vaihtotase kääntynyt alijäämäiseksi. Vientimme painottuu investointitavaroihin. Vienti ei vedä, jos ostajamaissa ei luoteta tulevaisuuteen. Vaihtotaseen alijäämä on vaarallinen asia, koska yleensä se purkautuu jossain vaiheessa valtion talouden alijäämäksi.

Lähitulevaisuuden talouskehityksen pahin uhka liittyy euroalueen talouskehitykseen. Kokonaisuutena euroalue voi aivan hyvin – paljon paremmin kuin esimerkiksi Yhdysvallat. Ongelmana on euromaiden keskinäinen epätasapaino. Euroopassa tarvitaan parempaa talouspolitiikan koordinaatiota. Ilman sitä on vaarana, että euromaat alkavat kilpailla toisiaan vastaan sisäisillä devalvaatioilla, siis palkkojen alentamisella. Sellainen ei tätä maanosaa pelastaisi vaan suistaisi sen taantumaan. Euroalueen ulkoinen vaihtotase on ollut pitkään jokseenkin tasapainossa ja tulee kelluvan valuuttakurssin ansiosta sellaisena todennäköisesti pysymäänkin. Tämä tarkoittaa, että jos joillain euromailla on ylijäämäinen vaihtotase, joillain toisilla on oltava alijäämäinen vaihtotase. Suurin ylijäämä on Saksalla. Tätä vasten Saksassa viimeaikoina toteutetut kohtalaisen suuret palkankorotukset tervehdyttävät euromaiden epätasapainoa ja auttavat kriisin ratkaisussa.

Jaa sivu: