— Mari Kamaja

Niinistö ja Hautala peräävät vastuullisuutta luonnonvarojen käyttöön: Kiihtyvä kilpailu luonnonvaroista pakottaa vahvistamaan ympäristönsuojelua

Vihreät ministerit haluavat, että herkimmille arktisille alueille asetetaan moratorio eli käyttökielto ja että kaivosbuumi sovitetaan yhteen luonnonsuojelun ja matkailuelinkeinon kanssa. Louhintaveron käyttöönotto olisi perusteltua kansallisen edun varmistamista.

Maailman väestön vaurastuminen, kaupungistuminen ja teknologinen kehitys ovat kiihdyttäneet kilpailua kovaa vauhtia hupenevista luonnonvaroista. Raaka-aineiden kasvavaan hyödyntämiseen perustuva talous on ajautumassa umpikujaan. Maapallon kestokyvyn raja on jo ylittynyt monien raaka-aineiden ja luonnon monimuotoisuuden osalta. Raaka-aineiden kysyntä on nostanut hintoja, mikä on tehnyt heikommista ja vaikeammin hyödynnettävistä lähteistä koko ajan houkuttelevampia. Ympäristön kuormitus on kasvamassa samalla kestämättömäksi.

– Emme voi alistaa kaikkea luonnonvarojen etsinnälle ja hyödyntämiselle. Raaka-aineiden kestämättömästä käytöstä on nopeasti siirryttävä resurssitehokkaaseen, kierrättävään ja vähäpäästöiseen talouteen. Hyödyntämisen rajoja on tiukennettava ja raaka-aineiden kierrätystä on tehostettava. Jos asetamme hyödyntämiselle rajoituksia, se tekee myös kierrättämisen kannattavammaksi ja nopeuttaa siirtymää kestävään talouteen, sanoo Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö.

Luonnonvarojen kestävä käyttö on yksi Suomen kehityspoliitiikan kärkiteemoista.

- Pääosa maailman köyhimmistä ihmisistä elää luonnonvaroiltaan runsaissa maissa. Luonnonvarojen kestävän käytön avulla kehitysmaat pystyvät edistämään oman maansa kehitystä ja hyvinvointia sekä pääsemään irti apuriippuvuudesta. Toisaalta luonnonvarojen hyödyntämiseen sisältyy myös vakavia riskejä, huonoja käytäntöjä ja korruptiota. Tulojen tulee hyödyttää alkuperämaata sekä jakautua koko väestön hyväksi eikä valua esimerkiksi pienen eliitin taskuun, sanoo kehitysministeri Heidi Hautala.

Globaalilla tasolla yksi merkittävimpiä kysymyksiä on arktisen alueen kohtalo. Vaikeat olosuhteet ja etäisyys ovat suojelleet aluetta kauan, mutta nyt myös arktisten alueiden luonnonvaroja halutaan käyttöön. Ilmastonmuutos on osaltaan vauhdittanut kehitystä, kun lämpeneminen on sulattanut jäätikköä ja avannut alueelle uusia reittejä. On politiikan tehtävä asettaa kilpajuoksulle rajat.

– Koska mahdolliset vahingot eivät ole korjattavissa, on toiminnassa nojattava varovaisuusperiaatteeseen. Herkimmille alueille on asetettava moratorio eli käyttökielto ja samalla on luotava arktiselle merialueelle kattavat luonnonsuojeluverkostot, Hautala esittää.

Kotimaassa kilpailu luonnonvaroista näkyy kaivosbuumina. Nyt on yhdestoista hetki pohtia laajemmin, millä ehdoilla kaivostoimintaa Suomessa harjoitetaan.

– Kaivosteollisuutta on tarkasteltava kokonaisuutena. Maaperämme mineraaleja voidaan hyödyntää, mutta se pitää tehdä ympäristön kannalta kestävästi ja siten, että Suomelle jää siitä kansantaloudellista hyötyä. Asiaa pitää katsoa pitemmällä aikajänteellä. Meidän velvollisuutemme on ajatella myös tulevia sukupolvia, Niinistö sanoo.

Niinistö ja Hautala esittävät teesejä vastuullisempaan kaivostoimintaan:

* Kaivokset eivät sovi kaikkialle. Luonnonsuojelualueet ja Natura-verkosto on varattu keskeisille kansallisille luontoarvoille, ja niistä on pidettävä kiinni myös kaivosbuumin paineen alla.

* Kaivosteollisuus ei saa viedä työpaikkoja muilta elinkeinoilta, kuten matkailulta tai porotaloudelta, vaan sen hankkeet on sovitettava yhteen muiden elinkeinojen kanssa. Matkailu on vahva työllistäjä, joka voi tuoda työtä monille sukupolville, mutta kaivostoiminnan työpaikat ovat sidottuja kaivosten elinikään.

* Tervettä kansallista ajattelua on huolehtia siitä, että suomalaiset hyötyvät omista luonnonvaroistamme. Arvokkaita metalleja ei kannata luovuttaa liian halvalla. Louhintavero tai kaivosrahasto toisi hyötyjä koko yhteiskunnalle ja tuleville sukupolville.

* Kaivosyhtiöiltä pitää vaatia esimerkillistä yhteiskuntavastuuta. Tiedotuksen on oltava avointa ja ajantasaista. Ympäristönsuojelussa pitää pyrkiä edelläkävijöiden joukkoon, ja yhteydenpidon ja yhteistyön paikallisten kanssa on oltava tiivistä.

* Suomen tulee kantaa globaali vastuunsa luonnonvarojen käytöstä.

 

 

Jaa sivu: